Lue keskustelun säännöt.
Uudet sukulaiset: kälyt / langot - aina juhlaa?
11.06.2010 |
Olen miettinyt, miten perhedynamiikka voi muuttua, jos läheiset sisarukset löytävät kumppanit. Uudet puolisothan voivat muuttaa perheen rytmiä ja esim. juhlapyhien viettoa ja yhteisiä tapoja aika lailla.
Miten tulet toimeen kälysi / lankosi kanssa?
Onko esim. veljesi vaimo muuttanut perheenne juhlarutiineja, laittaako hän muista piittaamatta esim. mökillä "hyrskyn myrskyn" vai sopeutuuko hän nöyränä perheenne elämään?
Onko lankosi tyranni, joka käskyttää puolta sukua ja mitä mahtavin tyyppi!?
Asia kiinnostaa, sillä oma mieheni sopeutui perheeseemme todella hyvin, mitään erimielisyyksiä oikeastaan mistään ei ole ollut. Juhlapyhät on ollut helppo sopia, samoin kanssakäyminen koko perheen ja suvun kanssa on mennyt muitta mutkitta.
Nyt taas veljeni tyttöystävä, josta pian tulee kihlattu, on hyvin erilainen ja nuorena ihmisenä aika lailla omatahtoinen, ei oikein sopeudu ja aina pitäisi asiat tehdä hänen tavallaan ja tyylillään; muiden mielipiteistä viis. Yritän tässä tasapainoilla niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä... :) Vinkkejä?
Kommentit (23)
Pitäiskö olla aina jokatoinen vuosi miehen sukulaisilla jouluna ja joka toinen sitten mun sukulaisilla?
Pitäisikö sisarusteni noudattaa samaa?
Tällä kaavalla emme välttämättä koskaan olisi sisarusteni kanssa samassa joulupöydässä jos huonosti natsaa, ja vanhempamme olisivat sitten yksin, jos olisimme samana jouluna. Varsinkin jos on vain 1 sisko tai veli ja toimittaisi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli hänen vaimonsa ja heidän lapsensa! Lapsuudenperhe ei ole mikään "oma perhe" aikuisella, parheellisellä ihmisellä. Ja on täysin veljesi ja hänen vaimonsa asia, missä haluavat juhlapyhät viettää.
Mutta mitäpä jos veljeni vaimo haluaa aina olla esim. joulut oman perheensä kanssa, eikä veljen perheen eli meidän kanssa? Näin veli joutuu aina menemään sitten toisaalle eikä saa olla oman perheen, eli lapsuuden perheensä, kanssa. Keskustelu ei auta, avoimuus ei auta. Mitä tuossa pitäisi sit tehdä? Veli joutuu valitsemaan ikäänkuin vaimonsa ja lapsuudenperheensä välillä. Musta se on väärin.
t. sisko
tai ylipäätänsä juhlapyhäongelma. Mies ei millään haluaisi tulla minun vanhempien luokse, mökille ym. viettämään juhlapyhiä tai muutakaan. Itse olen ottanut sen asenteen, että joka toinen joulu ollaan minun vanhempien luona ja sitten joka toinen anoppilassa. Kun ollaan minun vanhempien luona mies aina niukuu ja naukuu pois jo heti joulupäivänä. Olen pari kertaa tehnyt niin ,että menen lasten kanssa keskenään. Yhden kerran mies sitten ajoi jouluaattona sine meidän kanssa joulua viettämään ja toisen kerran me tulimme pois joulupäivänä. Nyt olisi sitten taas meidän vuoro mennä minun vanhempien luokse tänä jouluna... saa nähdä miten joulu vietetään..
eli hänen vaimonsa ja heidän lapsensa! Lapsuudenperhe ei ole mikään "oma perhe" aikuisella, parheellisellä ihmisellä. Ja on täysin veljesi ja hänen vaimonsa asia, missä haluavat juhlapyhät viettää.
Mutta mitäpä jos veljeni vaimo haluaa aina olla esim. joulut oman perheensä kanssa, eikä veljen perheen eli meidän kanssa? Näin veli joutuu aina menemään sitten toisaalle eikä saa olla oman perheen, eli lapsuuden perheensä, kanssa. Keskustelu ei auta, avoimuus ei auta. Mitä tuossa pitäisi sit tehdä? Veli joutuu valitsemaan ikäänkuin vaimonsa ja lapsuudenperheensä välillä. Musta se on väärin.
t. sisko
tai ylipäätänsä juhlapyhäongelma. Mies ei millään haluaisi tulla minun vanhempien luokse, mökille ym. viettämään juhlapyhiä tai muutakaan. Itse olen ottanut sen asenteen, että joka toinen joulu ollaan minun vanhempien luona ja sitten joka toinen anoppilassa. Kun ollaan minun vanhempien luona mies aina niukuu ja naukuu pois jo heti joulupäivänä. Olen pari kertaa tehnyt niin ,että menen lasten kanssa keskenään. Yhden kerran mies sitten ajoi jouluaattona sine meidän kanssa joulua viettämään ja toisen kerran me tulimme pois joulupäivänä. Nyt olisi sitten taas meidän vuoro mennä minun vanhempien luokse tänä jouluna... saa nähdä miten joulu vietetään..
tää on haasteellista! Jos esim. toisessa paikassa on niin eri rutiinit ettei siellä tunnu joululta, niin tuntuu että joka toinen joulu menee "hukkaan" kun ei saa olla omien vanhempien, sisarusten, yms. kanssa. Miten nämä asiat voisi ratkaista? Varmaan aika yleisiä ongelmia, ja vielä jokavuotisia!
t. samassa veneessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
määrää perheessä kaiken. Perhe asuu ulkomailla. Esimerkiksi heidän adoptiolapsensa ristiäiset pidettiin tämän uuden vaimon kotikirkossa, kummit olivat kaikki joko vaimon sukulaisia tai ystäviä. Ristiäiset pidettiin juhannusaattona ja ilmoitettiin noin viikko etukäteen, jolloin juhannus- ja lomasuunnitelmat oli jo lukkoonlyöty. Paikalla oli useampi kymmenen vaimon sukulaista ja hänen miehensä vanhemmat.
Itse olen sitä mieltä, että sen sääntöjen mukaan mennään kenen vieraana ollaan. Eli ei tulisi mieleenkään lähteä huseeraamaan appivanhemmilleni ja toisaalta taas mieheni ei puutu omien vanhempieni tapoihin. Tietenkin erilaisista tyyleistä voi jutella ja joskus voi kokeilla uutta, mutta ei toisten tapoja saa jyrätä.
Meillä on mennyt niin, että mieheni on sopeutunut tosi hyvin minun sukuuni ja minä muuten mieheni perheeseen, paitsi hänen siskonsa kanssa on ollut ongelmia alusta lähtien. Olen aina tullut hyvin toimeen anopin ja apen kanssa ja se on ilmeisesti ollut miehen siskolle jotenkin kova pala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole tarkoituskaan, että ihmiset sopeutuvat valmiisiin perheisiin, kompromisseja kuuluu tehdä! Jos kälysi on kovin nuori, niin hän ei ehkä ole vielä sisäistänyt ajatusta siitä, että koko maailma ei pyörikään hänen napansa ympärillä, mutta kyllä hänet silti pitäisi huomioida perheenne juhlapyhien ym. vietossa ihan saman arvoisena kuin muutkin. Jos haluaa tehdä jonkun tietyn asian eri tavalla ja se on hänelle tärkeä, te joustatte ja hänkin opettelee joustamaan, jos on joku veljellesi ja teille muille tärkeä asia/traditio kyseessä. Viisaammat väistää, kyllä se käly toivottavasti jossain vaiheessa huomaa, ettei käyttäydy kovin fiksusti ja jos ei huomaa, niin veljesi velvollisuus on keskustella asiasta. Kuka tahansa muu saa aikaan vain ikuisen sodan, jossa veljesi joutuu tasapainoilemaan ja valitsemaan puolta jatkuvasti.
"mökillä hyrskyn myrskyn": missä mökillä? Kai sitä omalla mökillään saa laittaa niin hyrskyn myrskyn kuin haluaa! Vai oletatko, että kaikilla suvuilla on sukumökki?
Vähän tökkii tuollainen ajatus, että uuden tulokkaan pitäisi "nöyränä" sopeutua muun perheen/suvun elämään. Fiksua olisi, että kaikki sopeutuisivat: tulokas jollain tavalla perheen vanhoihin tapoihin/traditioihin, mutta myös muu perhe uuden tulokkaan kenties erilaisiin tapoihin toimia.
Minä tulen/meillä tullaan toimeen erittäin hyvin kaikkien sukulaisten kanssa. Meillä on sukutraditioita, joihin osallistumiseen kaikkia toivotaan, mutta JOS joku ei syystä tai toisesta halua sitä, niin ei sekään herätä pahaa verta kenessäkään. Jos joustoa ja aitoa arvostusta löytyy puolin ja toisin, en usko, että mitään ongelmia tulee syntymäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oikein edes tunne miehen veljen vaimoa, on ihan outo tyyppi ja vaikuttaa vaikealle tapaukselle. Mutta kun ei olla tekemisissä ei haittaa mitään.
niin kenenkään ei tarvitse luopua kaikesta. Kun lapsia on perheessä monta, myös puolisoita on paljon, ja kaikkien pitää hyväksyä se, että kaikkea ei voi saada. Ei voi olettaa esimerkiksi, että kaikki lapset perheineen pääsevät jokaiseen perhetapaamiseen, vaan jouluja vietetään ehkä vuorovuosittain tms.
Ainakin minä miniänä kunnioitan anoppia niin, että kun olen hänen talossaan, teen asiat hänen tavallaan, ja kun hän on meillä, tanssitaan minun pillini mukaan. ;) Meillä on anopin kanssa oikein hyvät välit.
Toisaalta mieheni veljen exä ei suostunut sopeutumaan ollenkaan, vaan tuli myrskynä taloon, kiukutteli kuin lapsi jne. Ei sitten tietenkään itsekään viihtynyt kireässä ilmapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yleensä naiset pitävät tiiviimmin yhteyttä omiin sukulaisiinsa mitä miehet omiinsa. (Jos siis molemmilla hyvä perhe, ei alko-ongelmaa tmv. ja asutaan suunnilleen samalla alueella/yhtä pitkien välimatkojen päässä jne.)
Ja ylipäätään miksi nämä anoppi/käly ym.ongelmat tuntuvat olevan niitä NAISTEN ongelmia? En lähes koskaan ole kuullut MIEHESTÄ jolla on kamalat riidat appiukon tai lankomiehen kanssa... Ehkä johtuu siitä että naisten "reviiriä" on se koti/mökki (missä yleensä sukulaisia nähdään)ja sinne ei saa muita "kuningattaria" tulla "sotkemaan".
Ja ihan vanhuudessakin yleensä se menee niin että nimenomaan tytär ja tämän perhe huolehtii iäkkäistä vanhemmista, vert. naisen veljen perhe (ja tottakai poikkeuksia on, mutta pääsääntöisesti menee näin). Jos ihan vaikka omaa sukua ja tuttavapiiriä mietin, niin yleensä aina melkein kaikki viettävät esim. pyhäpäiviä naisten sukulaisten kanssa, joskus naama pitkänä miesten suvun kanssa. (Tai käydään molemmissa tai jakaudutaan kumpikin oman suvun pariin)
Ja pakko sanoa: minusta ap:n viestissä oli vähän asenteellisuutta. Nostetaan omaa miestä kuinka niin hyvin on sopeutunut teidän sukuun ja dissataan veljen tyttöystävää. kannattaa katsoa myös peiliin mitä "vaatimuksia" hänellä on, on ehkä jotain sellaista mikä onkin ihan fiksu juttu. Ja ennenkaikkea keskustella avoimesti, avoimuus on aina hyvä juttu. Missään nimessä älä koskaan sorru selän takana puhumiseen, sillä sen tyhmäkin näkee että käly ja anoppi on keittössä jotain juorunneet kun tulevat sieltä pois, ja samoin kaikki pitkät katseet, pään pudistelut ym. ym.
Ja ylipäätään miksi nämä anoppi/käly ym.ongelmat tuntuvat olevan niitä NAISTEN ongelmia? En lähes koskaan ole kuullut MIEHESTÄ jolla on kamalat riidat appiukon tai lankomiehen kanssa... Ehkä johtuu siitä että naisten "reviiriä" on se koti/mökki (missä yleensä sukulaisia nähdään)ja sinne ei saa muita "kuningattaria" tulla "sotkemaan".
Tämä on totta. Itse näen, että suuri osa siitä mikä minun ja mieheni siskon välejä hiertää on lähtöisin siitä, että minä olen "tunkenut" hänen reviirilleen; hänen veljensä rakastui minuun ja hänen vanhempansa pitävät minusta paljon. Kaikki eivät tietenkään ole niin omistavia ja reviiritietoisia, mutta osa siskoista ja äideistä on. Huvittavinta tässä on se, että mieheni ei ole edes ollut kovin läheinen siskonsa kanssa. Ovat niin erilaisia luonteiltaan ja käytökseltään, että on vaikea uskoa, että samoista vanhemmista on lähtöisin kaksi noin erilaista ihmistä. Ja pakko näin sivunmennen sanoa, että hyvin suurella todennäköisyydellä se on mieheni (ja minä), joka tulee huolehtimaan omista vanhemmistaan kun he vanhenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitäpä jos veljeni vaimo haluaa aina olla esim. joulut oman perheensä kanssa, eikä veljen perheen eli meidän kanssa? Näin veli joutuu aina menemään sitten toisaalle eikä saa olla oman perheen, eli lapsuuden perheensä, kanssa. Keskustelu ei auta, avoimuus ei auta. Mitä tuossa pitäisi sit tehdä? Veli joutuu valitsemaan ikäänkuin vaimonsa ja lapsuudenperheensä välillä. Musta se on väärin.
t. sisko
Mutta mitäpä jos veljeni vaimo haluaa aina olla esim. joulut oman perheensä kanssa, eikä veljen perheen eli meidän kanssa? Näin veli joutuu aina menemään sitten toisaalle eikä saa olla oman perheen, eli lapsuuden perheensä, kanssa. Keskustelu ei auta, avoimuus ei auta. Mitä tuossa pitäisi sit tehdä? Veli joutuu valitsemaan ikäänkuin vaimonsa ja lapsuudenperheensä välillä. Musta se on väärin.
t. sisko
Veljesi on kaiketi tiennyt millaisen vaimon ottaa jo ottaessaan.
Mutta mitäpä jos veljeni vaimo haluaa aina olla esim. joulut oman perheensä kanssa, eikä veljen perheen eli meidän kanssa? Näin veli joutuu aina menemään sitten toisaalle eikä saa olla oman perheen, eli lapsuuden perheensä, kanssa. Keskustelu ei auta, avoimuus ei auta. Mitä tuossa pitäisi sit tehdä? Veli joutuu valitsemaan ikäänkuin vaimonsa ja lapsuudenperheensä välillä. Musta se on väärin.
t. sisko
Veljesi on kaiketi tiennyt millaisen vaimon ottaa jo ottaessaan.
kun veljensä tuollailla "menettää". Jotkut katsos pitää sisaruksistaan.
Mutta mitäpä jos veljeni vaimo haluaa aina olla esim. joulut oman perheensä kanssa, eikä veljen perheen eli meidän kanssa? Näin veli joutuu aina menemään sitten toisaalle eikä saa olla oman perheen, eli lapsuuden perheensä, kanssa. Keskustelu ei auta, avoimuus ei auta. Mitä tuossa pitäisi sit tehdä? Veli joutuu valitsemaan ikäänkuin vaimonsa ja lapsuudenperheensä välillä. Musta se on väärin.
t. sisko
Veljesi on kaiketi tiennyt millaisen vaimon ottaa jo ottaessaan.
kun veljensä tuollailla "menettää". Jotkut katsos pitää sisaruksistaan.
Ei kannata syyttää veljen vaimoa jos veli itse ei pidä yhteyttä.
Ei kannata syyttää veljen vaimoa jos veli itse ei pidä yhteyttä.
eihän tässä nyt siitä ollu kyse!
Ja suhteet on pysyneet sisaruksiin ihan ennallaan aina ennen, paitsi nyt kun toinen veljistäni erosi ja löysi uuden naisen. Entisten puolisoiden kanssa on aina mennyt ihan yksiin kaikki ja ei ole mitään ongelmia ollut puoleen tai toiseen. Tämä uusi on sitten ihan eri sorttia. Ei siitä sen enempää, mutta kurjaa kun oma yhteys veljeen viilenee.
Älkää menkö kummankaan vanhempien luokse, vaan tehkää omat juhlat kotiin. Näin meillä toimittiin, ja onnistuttiin suututtamaan vain yksi minun siskoistani...