Lähetin juuri tällaisen viestin miehelleni:

Keittiön kalenteriin KAIKKI teidän menot. Sovitte tietenkin yhdessä tämän (näin katsos toinen tietää minne toinen on milloinkin menossa). Kuukauden kahden päästä selailet sitä " kun ei ole muutakaan tekemistä" ja kommentoit ohimennen joitain juhlia (joihin sinä et päässyt) puolihuolimattomasti ilman mitään tarkoitusta, pääasia että se on ääneen sanottu. Sitten alat suunnitella vaikkapa kuukauden päähän esim. tyttöjen iltaa baarissa (ei oikeasti, sillä emme tiedä miten mies toimii). Muistuttelet tästä kerran viikossa... Kun tulee se ilta ja miehesi alkaa tehdä lähtöä jonnekkin nosta kalenteri pöydälle ja sanot että " et muuten lähde" sun meno, mies hoitaa lasta PISTE. Se on seisonut kalenterissa jo kuukauden ja olet muistutellut joten oma moka. Tällöin voi tulla riita, mutta jälkikäteen miehesi viimeistään herää...

No jos et häntä jätä niin hyväksy tilanne. Ja ota vaikka lapsenvahti hoitamaan naperoa et pääset riennoillesi, ja mieshän maksaa kun kerran ei pysty itse hoitamaan!



Et voi aikuista miestä alkaa kasvattamaan.

Tässä sen taas näkee kun lapset hankkivat lapsia.

" Miltäköhän sinusta tuntuisi, jos kaikki sinun menosi olisivat minusta kiinni? Jos minä menisin minne huvittaa milloin huvittaa, eikä sinulla olisi siihen mitään sanottavaa? Jos olisit jumissa kotona ja pääsisit ulos, vain silloin kun minua huvittaisi sinut päästää? Näin MINÄ elän. Mietipä tilannetta omalle kohdallesi. Toivottavasti sinulla on kiva ilta ja nautit, kun saat juhlia synttäreitäsi ilman minua."



Että näin. Meneeköhän mitään jakeluun?



Meillä on 1,5-vuotias poika, jota olen tähän asti hoitanut kotona, mutta nyt minä olen palaamassa opintojeni pariin ja poika menee perhepäivähoitoon. Mieheni on aina töissä 9 asti illalla. Jää usein kaupunkiin töiden jälkeen muutamaksi tunniksi ja olettaa, ettei asiasta tarvitse keskustella minun kanssani ollenkaan. Aina tulee kädenvääntöä, jos minä olen asiaa vastaan. Tarvitsee kuulemma sitä, kun ei muuten pääse iltaisin koskaan minnekään ja aamuisin ei ketään voi tavata. Mies väittää, ettei estä minua menemästä silloin, kun haluan, mutta tekee niin silti. Ei vain kehtaa myöntää. Saisin kyllä mennä esim. tiistaina tai milloin tahansa silloin, kun hän ei halua mennä mihinkään, mutta ei se noin oikein toimi. Minulla pitää olla samat oikeudet päättää menoistani kuin hänelläkin.



Viikonloput ja juhlapäivät (uusi vuosi, vappu, juhannus, taiteiden yö jne) ovat hänen mielestään automaattisesti hänen bileiltojaan. Koskaan ei ole jäänyt kotiin pojan kanssa ja päästänyt minua ulos tai juhlinut yhdessä perheen kesken. Kyllä tavallisina perjantaina joskus pääsen mijnäkin tuulettumaan, mutta niistäkin saan yleensä kantaa huonoa omaatuntoa. Lauantaisin voimme mennä yhdessä ulos, jos saamme lapsenvahdin. Muussa tapauksessa mies menee eikä minä sitä voi mitenkään estää.



Tänään on mieheni syntymäpäivä. Minulla on ollut tapana laittaa silloin hyvää ruokaa, kakku jne. Nyt sitten mies ilmoitti menevänsä Taiteiden yöhön. Minulla kuohahti. Ok, jos ei juhlita yhdessä, niin ei sitten. Sanoin, että entäs jos minä haluaisin mennä kaupungille? Tulisitko silloin kotiin töistä ja päästäisit minut? Ja jos et, niin millä oikeudella et? Mies ei jäänyt asiasta keskustelemaan, vaan lähti töihin. Koko päivänä ei hänestä kuulunut mitään ja vieläkin on kaupungilla. Siksi siis lähetin viestin.



Auttaakaa minua puhumaan hänen kanssaan! Vinkkejä, ideoita, pleeease! Ei mitään JSSAP-juttuja, kiitos. En aio erota.

mieti sitä.

eikö tuommoiset asiat todellakaan selvinny sulle esim seurusteluaikana?



ei hyvää päivää...

Ylipäänsä miehet harvoin ymmärtävät, miten sidottu äiti on lapseen (vaikka lastaan yli kaiken rakastaakin!), kun tämä on pieni. Ja tuo, että juhlapyhät juhlii itsekseen eikä perheen kanssa, on todella epäkypsää ja ajattelematonta, ei perheellisen miehen hommaa..

Te kolme ensimmäistä vastaajaa voisitte itse miettiä omaa elämäänne, jos on noin kova tarve mollata muita. Pitäkää mölyt mahassanne, jos ei ole muuta sanottavaa. Ap

Vierailija:

Te kolme ensimmäistä vastaajaa voisitte itse miettiä omaa elämäänne, jos on noin kova tarve mollata muita. Pitäkää mölyt mahassanne, jos ei ole muuta sanottavaa. Ap

TARVE MOLLATA MUITA??? MITÄ SÄ SEKOILET?? ITSE KYSYIT, MINÄ VASTASIN, EN MOLLANNUT. SANON VAAN, ETTÄ ONPA SULLA TEINARI MIES, EI HYVIN MEE!

ITE EN TOLLASTA KERSAA KATTELIS PÄIVÄÄKÄÄN, SE ON PIKKUSEN ERI ÄÄNI TÄSSÄ FIRMASSA. EI TOIMI. MÄKIN KYSYN, ETKÖ TODELLAKAAN AIEMMIN HUOMANNUT VAI TEITTEKÖ HETI LAPSEN TAVATTUANNE??

AP, ÄLÄ VALITA TÄÄLLÄ VAAN SANELE EHDOT TAI LÄHDE. NIIN MÄ TEKISIN/ TEEN.

Jos ei, niin sitten taitaa olla toivoton tapaus...



Mitäs jos mies joskus kotiutuisi reissultaan tyhjään kotiin? Lähtisit lapsen kanssa yöksi tai pariksi sukuloimaan tai johonkin, tietysti miehelle ilmoittamatta. Saisi siellä sitten miettiä rauhassa että olikos mulla perhekin ja mikäs se nyt olikaan tärkeää.

tämä mun osa, no nyt ei juurikaan käydä baarissa kumpikaan joten rauhoittunut on. Onko sun ukko minkä ikäinen?

Helppoahan se menojen suunnittelu on silloin, kun voi yhdessä mennä ja juhlia. Eri asia sitten, kun tuli lapsi. Yhtäkkiä koti ja lapsi olikin täysin minun vastuullani ja mies jatkoi elämäänsä, kuin olisi edelleen lapseton. Enpä tiennyt sitä, kuinka tärkeää tuo bailaaminen on ennen kuin tähän tilanteeseen jouduin.



Vaikka kuinka teidän tekisikin mieli leikkiä fiksumpaa ja heittää sarkastisia kommentteja, niin älkää oikeasti jaksako. Niistä ei ole minulle mitään hyötyä.



Ap

en itse kyllä moiseen suostuisi.eipä tässä voi mitenkään auttaa,jos tommosta urpoa olet päättänyt pitää.ei pahemmin näytä äijääs kiinnostavan teijän perhe.mieti nyt vähän miten se sua pompottaa.pitää itsestään selvänä idioottina,jolla ei ole mitään omaa elämää.

miehelläsi on varmasti toinen nainen jonka luona on !ei kai aikuinen mies miehiä siis niitä kavereita jokailta tapaile. älä oo naiivi!selvä tapaus, sun ei tartte alistua tollaseen, jos puhe ei auta niin potku perseelle!!!!eipä lapsikaan tollasta isää kohta edes tunne kun ei koskaan näe!

kuulostaa siltä, että miehesi ei ole kasvanut aikuiseksi, ei osaa elää perhe-elämää ja pitää sinua itsestäänselvyytenä ja kokee, että nainen on automaattisesti se, joka hoitaa lapsen.



Kokonaisuudessaan tekstisi (kuvailusi) oli aika hurjaa, mutta ehkä eniten mietitytti se, että mies haluaa mennä myös juhlapyhät. Siinä vaiheessa kun lapsia syntyy parisuhteeseen, pitäisi kummankin vanhemmat viimeistään aikuistua ja kantaa vastuunsa. Juhlapyhät vietetään perheen kesken ja jos halutaan joskus viettää ne ilman lapsia niin hommataan lastenhoitaja ja mennään yhdessä aikuisten kesken viettämään uutta vuotta jne. Itse kasvoin perheessä jossa juhlapyhät vietettiin aina yhdessä vanhempien kanssa ja niistä on kyllä jäänyt hyvät muistot - saman haluan välittää omille lapsilleni.



En osaa mitään konkreettista neuvoa, mutta jotain pitäisi tapahtua - tuskin haluat loppuelämääsi olla kynnysmattona ja itsestäänselvyytenä?

Jos kunnon keskustelu ei miehen kanssa auta niin menkää parisuhdeterapiaan. Lopeta ininä ja toimi, miehesi on keskenkasvuinen itsekäs kakara, jonka olisi korkea aika herätä perhe-elämään.



Miksi et halua erota? En väitä, että ero olisi ainoa mahdollisuus, mutta jos kaikista yrityksista tuohon tilanteeseen ei tule muutosta niin oletko varma, että haluat elää loppuelämäsi noin? Mahdollisesti tehdä lisää lapsia tuollaiseen suhteeseen?

Tosin sellaisen tempauksen jälkeen täytyy olla valmis keskustelemaan asiasta ihan perinpohjin, voi nimittäin olla aika järkytys miehelle. Ja sen lähtemisen ei voi tehdä kuin kerran eikä sitä saa käyttää sen jälkeen enää uhkauskeinona. Se on jo säälittävää eikä enää toimi. Ja ap, ei näitä ihmissuhteita aina kannata katsoa " sinnillä loppuun asti" . Jos suhde ei kertakaikkiaan yrityksistä huolimatta toimi sillä lailla että sinäkin olet onnellinen, niin ei sitten.

Lempataan ukko, eikä edes yritetä keskustelemalla selvittää asioita. Siis näiden vastausten perusteella. Minusta se on teinarimeininkiä. " En ala sua kun oot tommonen."

!3: Viestiesi taso jatkaa laskuaan. Lopeta ajoissa.



Olemme kolmekymppisiä ja olleet yhdessä kolme vuotta ennen lapsen tuloa.



Minulla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa. Tai, no, joskus nyt olisi, mutta se ei ole tämän homman " juju" . Satunnaisesti saatan saada jonkun ystävän tai äitini hoitajaksi, mutten kovin usein haluaisi lasta vieraalle jättää. Pointtini on se, että on miehen velvollisuus hoitaa lastaan ja järjsetää minulle vapaa-aikaa, ei kenenkään muun. Ja se minun on saatava hänet tajuamaan.



Olen kerranut lähtenyt vähäksi aikaa, ja tilanne parantui hetkellisesti. Se ei taida mitään ratkaista kuitenkaan. Ap

yritä järjestää itsellesi parin vuorokauden loma, yksin - ja siten että miehesi jää kotiin lapsen kanssa, ei mitään että isovanhemmat hoitaisivat lapsen. Ehkä silloin miehesi silmät avautuisivat ja hän tajuaisi, mitä se lapsen kanssa kotona olo todellisuudessa on.



Ja puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä: mieheni oli tosin kotona juhlapyhät, mutta meni muuten miten huvitti. harvoin mitään kavereiden kanssa bailaamista, mutta omia menoja kuitenkin + kaljoittelua. Hänen mielestään lapsen kanssa kotona olo on lomaa ja lepoa. Olin itsestäänselvyys, joka hoiti lapsen, kodin, ruuat jne. Lopulta tajusin, ettei mies muutu (käytiin myös terapiassa) ja sain voimia irrottautua - lisäpontena oli se, etten olisi voinut edes kuvitella tekeväni lisää lapsia miehen kanssa, ja kuitenkin haluan lisää lapsia. Nyt asun lapsen kanssa kaksin ja ihmeen vapautunut tunnelma. Olen onnellinen ja iloinen.

hetkeksi, kuten itsekin ap kirjoitit, toinen voi mieliksesi tehdä jotain mutta pian palaa entiselleen. eli sä voit ainoastaan tyytyä tilanteeseen tai lähteä tilanteesta