Päiväkodeissa töissä hoitajia, jotka kohtelevat lapsia huonosti

Toki sitä rahan vuoksi tehdään, harvalla on varaa tehdä ilmaista vapaaehtoistyötä kokopäiväisesti.

Mutta pointti onkin siinä, että se työ on kuitenkin useimmille mieluista, eikä "pakkopullaa liukuhihnalla".

Niin lastenhoitajat kuin opettajatkin ovat mielestäni "kutsumusammatissa". On kuitenkin myös ihmisiä, jotka tekevät töitä kyseisillä aloilla ihan vain siksi, että siitä saa palkkaa. Ikävää, mutta niinhän se on ihan joka alalla. Ei jokainen kaupan kassakaan aina hymyile ja ole avulias, vaikka se periaatteessa työhön kuuluisikin. Se taas sitten, miten työntekijät omat lapsensa kasvattavat ei ole muiden asia, ellei sitten lasta pahoinpidellä niin, että asiasta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Oman lapsensa oikeuksia on tietenkin jokaisella oikeus ja velvollisuus valvoa. On olemassa myös hankalia vanhempia, jotka vaativat lapsilleen erityiskohtelua. Kaikkien vanhempien kaikkia oikkuja ei kuitenkaan hoitopaikoissa (tai kouluissakaan) pystytä toteuttamaan. Kaikkia lapsia tulisi kohdella tasa-arvoisesti ja siihen pitäisi myös lapsia pienestä pitäen opettaa.

Miksi juuri lastenhoitajat ja opettajat ovat aina 'kutsumusammatissa'?

Olen samaa mieltä, että ihmisen pitäisi tehdä sitä työtä, jonka kokee omaksi alakseen, esim. kaupan kassa on kaikille parempi, jos kassa nauttii työstään: asiakkaille, kaupalle ja itselleenkin miellyttävää. Mutta jos tykkäisi esim. olla tutkija, johon koulutuskin on, mutta siitä ei todellakaan saa rahaa, niin on pakko olla opettaja, josta ei nauti niin paljon, niin on vain pakko tehdä sitä. Lastenhoitajana/opettajana on paljon asioita, joita täytyy tehdä, ja asiat eivät yhtään liity siihen, että tykkääkö lapsista ja osaako olla niiden kanssa. Itse tykkään tosi paljon oppilaista, mutta se, että opettaja ei saa olla inhimillinen, on väärin. Aina ei ole hyvä päivä, eikä aina tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun oppilaat ovat yksilöitä. Sitten jyrää jokaisen oppilaan/lapsen vanhemmat päälle omine vaatimuksineen ja kunnan/kaupungin rahoitus ominen vaatimuksineen. Lastenhoitajan/opettajan työ on kaikkea muutakin kuin lasten kanssa leikkimistä ja kasvatushommaa, eikä ihme, että jotkut alkavat tehdä työtä ihan vain rahan takia ja sulkevat silmänsä joiltain asioita. Kun ei koko elämää voi laittaa likoon työn takia. Työ usein siis vaatisi iltaisin kaikkea kokoustamista, ja se taas syö aikaa ja voimia omalta perheeltä ja omilta lapsilta, josta syntyy ristiriita. Kaiken kokoustamisen ja ylimääräisen puuhan takia jää sitten suunnittelu vähemmälle jne. En sano, etteikö olisi yhtä rankkoja tai rankempia töitä muitakin, mutta jokaisen pitää tehdä valintansa itse: miten paljon antaa sitä omaa aikaa työlle. Itse olen lähtenyt työpaikasta, joka huonolla organisaatiolla sälytti liikaa työtä opettajille, oli joustamaton pienten lasten vanhemille (ei vain minulle) ja viihdyn paremmin paikassa, jossa em. asiat ovat kunnossa.

Meni siis vähän ohi aiheen, mutta kuitenkin.

Ainakin pienten lasten kanssa se työ on varmaan 90-prosenttisesti juuri sitä lasten kanssa tehtävää "lähityötä", opettajilla taas karkeasti puolet on muuta kuin niitä oppitunteja. Päiväkodissa suunnitteluvastuukin on yleensä lastentarhanopettajilla, ei hoitajilla.

Toki sitä rahan vuoksi tehdään, harvalla on varaa tehdä ilmaista vapaaehtoistyötä kokopäiväisesti.

Mutta pointti onkin siinä, että se työ on kuitenkin useimmille mieluista, eikä "pakkopullaa liukuhihnalla".

duunarityötä siinä missä muutkin.

Miksi pitäisi lukea lastenhoitajaksi vain jos on kutsumus? Kyllä siihen vaikuttaa se, että omalla paikkakunnalla nyt vain sattui olemaan päiväkodissa töitä. Itse en ole lastenhoitoalalla, mutta toisella hoitoalan työpaikassa. Meiltä ainakin on lähtenyt nuoria pimuja päiväkotiin sen takia paljon töihin, että oli avonaisia työpaikkoja.

Ihan tavallisia nuoria tyttöjä, jotka valmistui lähihoitajiksi ja työkkäri osoitti heille työpaikan päiväkodista. Meille esimerkiksi ei ollut kuin pätkätöitä ja päiväkodeista sai vakituisia työpaikkoja. Nuorien on helpompi saada asuntolainaa kun on vakituinen työpaikka.

Että ihan tavallisia ihmisiä nämä hoitajat on ja menevät päiväkotiin siksi töihin, että sattuvat saamaan sieltä töitä. Kukaan ei kieltäydy päiväkodista tarjottavasta työpaikasta siksi, ettei koe lapsia kutsumuksena. Niin ja työvoimaviranomaiselle ei riitä tämä syy, että kieltäytyy työpaikasta. Karenssi rapsahtaa jos menee sanomaan, että en voi mennä sinne töihin kun en tykkää lapsista.

Itse tiedän kaksi naista, joilla molemmilla otettu lapset huostaan juomisen ym takia. Ja molemmat töissä päiväkodissa.



Molemmilla ollut pahaa käytöstä omia lapsiaan kohtaan.

se päiväkodin täti voi olla jonkun miehen aviovaimo,joidenkin lasten äiti sen lisäksi,että hoitaa juuri sinun lapsiasi.Monta roolia samalla henkilöllä ja työ on aina vain työtä,ihan erillinen asia:)

että ihmiset valitsee itselleen sellaisen työn, josta pitää. Niin mä olen ainakin tehnyt. Ja tottahan nyt voi olla kutsumusammatissa, vaikka siitä saakin palkkaa! Tarkoitan, että kyllä mun mielestäni lastentarhanopettajalla pitää olla hommaansa kutsumus, tehdäänhän siinä töitä ihmisten kanssa. Sanoisin, että vaihda alaa, jos et työstäsi tykkää, jollain muulla alalla tienaisitkin enemmän.

ja missään ei saanut käyttäytyä huonosti ja työ oli tehtävä hyvin! Valituksia pamahti ja yliajalle oli jäätävä, palkattakin! Yli kaupan alalla useassa paikassa ja myöhemmin yksityisellä terveysasemalla ja julkisella. Ja ei koskaan saanut vitutusta näyttää! Ja taivuttava vaikka mille korrelle työn takia.



Sairaanhoitajissa, lääkäreissä, perushoitajissa, lähihoitajissa, ensihoitajissa ja poliiseissa on paljon vääriä yksilöitä! Kaikki on nähty. Mutta näin tämä vain menee.

Köyhä ystävä oli pulassa ja sossussa oli naurettu avoimesti neuvonnassa joidenkin hakemuksille. Vaitiolovelvollisuus ei päde ja asioita levitellään kaikkialla sos. ja terveyspuolella. Näin kerran psyk.sairaalassa, kun hoitaja talutti psykoottista potilasta ja ilveili, matki sekä osoitteli työkaverille potilaasta. Sairasta!

Köyhä ystävä oli pulassa ja sossussa oli naurettu avoimesti neuvonnassa joidenkin hakemuksille. Vaitiolovelvollisuus ei päde ja asioita levitellään kaikkialla sos. ja terveyspuolella. Näin kerran psyk.sairaalassa, kun hoitaja talutti psykoottista potilasta ja ilveili, matki sekä osoitteli työkaverille potilaasta. Sairasta!

Lapsettomuuspolilla ilkutaan ihmisille, joilla ollut klamydia joskus "että siitäpähän sai". Sata muutakin juttua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää.

Hassua edes kuvitella niin. Jos haluaa tehdä kutsumusta niin tekee vapaaehtoistyötä. Muuten teen minäkin palkkatyötä. Teen sen, mitä työehtosopimuksessa lukee ja saan palkan siitä.

Niin lastenhoitajat kuin opettajatkin ovat mielestäni "kutsumusammatissa". On kuitenkin myös ihmisiä, jotka tekevät töitä kyseisillä aloilla ihan vain siksi, että siitä saa palkkaa. Ikävää, mutta niinhän se on ihan joka alalla. Ei jokainen kaupan kassakaan aina hymyile ja ole avulias, vaikka se periaatteessa työhön kuuluisikin. Se taas sitten, miten työntekijät omat lapsensa kasvattavat ei ole muiden asia, ellei sitten lasta pahoinpidellä niin, että asiasta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Oman lapsensa oikeuksia on tietenkin jokaisella oikeus ja velvollisuus valvoa. On olemassa myös hankalia vanhempia, jotka vaativat lapsilleen erityiskohtelua. Kaikkien vanhempien kaikkia oikkuja ei kuitenkaan hoitopaikoissa (tai kouluissakaan) pystytä toteuttamaan. Kaikkia lapsia tulisi kohdella tasa-arvoisesti ja siihen pitäisi myös lapsia pienestä pitäen opettaa.

Työvoimatoimisto ei hyväksy työstä kieltäytymisen syyksi, että en koe lastenhoitoa kutsumukseksi.

Ajauduin nuorena hoitoalalle sattuneista syistä. 90-luvun laman takia oli pakko jatkaa, koska en halunnut olla työttömänä. Nyt ei ole varaa lähteä opiskelemaan, koska leipää on tienattava. Toisaalta kun olet joskus hoitajan ammatin itsellesi lukenut, on pakko mennä töihin ellet saa lääkärintodistusta, että kela kouluttaa sinut uuteen ammattiin. Karenssi pamahtaa päälle ja hoitaja ei nykyaikana voi olla työttömänä, vaikka haluaisikin.

Olisihan se tietty ihanaa, jos jokainen tekisi vain sitä työtä mitä haluaa. Tervemenoa UtopicLandiaan. Minä olen myös ollut päiväkodissa töissä muutamia vuosia - ja tasan juuri siksi, että silloin en muuta työtä saanut. Aloitin lastenhoitohommat jo 16-vuotiaana pienellä paikkakunnalla, jossa sitten päädyin niihin hommiin ihan virallisestikin. En todellakaan ole lapsirakas, mutta töitä oli tehtävä. Muutaman sekalaisen vuoden jälkeen pääsin vihdoin kouluttautumaan haluamalleni alalle ja vasta nyt olen työssä, josta pidän ja joka on kutsumusalani. Kaikilla ei käy näin - syystä tai toisesta. Yllättävän naivia porukkaa tosiaan! Hoitaja voi olla hyvä työssään ilman kutsumustakin.

lapsille jne. sen, että ette ole kutsumusammatissa??? Eli voitte tehdä työnne ihmisestä ja hänen hädästään välittämättä?



Jos mietitte omalle kohdallenne, vakavasti sairaina tai sitten vanhoina paskat housussa terveyskeskuksen vuodeosastolla tuota samaa. Kun se hoitaja tekee vain palkan takia, sinusta piittaamatta!

Olen lukenut ammatin, saanut työpaikan eli myynyt 38h 15 minuuttia viikossa vapaa-aikaani kunnalle. Kunta maksaa tästä tietyin ehdoin tietyn palkan. Minä täytän ne ehdot tekemällä perushommat. Istun joka ikisen palaverin, kehtyskeskustelun, tiimi-illna ja ihan mitä vaan pitää. Osallistun ja keskustelen. Mutta, mitään ylimääräistä en tee, enkä pidä siitä että mulle tullaan sanomaan miten mun työt pitää hoitaa.

Miksi on väärin tehdä töitä päiväkodissa rahan takia. Miksi se on oikeutettua vain tehtaassa liukuhihnalla? Vai tuliko järkytyksenä että olen vain "leipäpappi". 7.

Samalla tavalla olen minäkin aikaani kunnalle myynyt, tosin terveydenhoitoalalla ja pitkän koulutuksen jälkeen. Tajunnut valmistumisen jälkeen, ettei tämä ehkä olekaan se kutsumusammatti juuri minua varten. En nauti joka hetkestä täysin siemauksin ja päästele riemunkiljahduksia töihin mennessä.

SILTIKIN kohtelen asiakkaitani kunnioittavasti, ja siten että he kokevat tulleensa kohdatuksi. Tekstistäsi ei käy ilmi, miten sinä hoitolapsia kohtelet? Lapsethan nimenomaan tarvitsevat ihmisiä, jotka kohtelevat heitä hyvin ja suhtautuvat heihin lempeydellä. Aikuiset ymmärtävät, että kusipää on kusipää, jos sellainen kohdalle osuu, mutta lasten kohdalla tilanne on toinen. He ovat täysin hoitajien armoilla, ja kylmä kohtelu varmasti vaikuttaa kehitykseen negatiivisesti. En tarkoita ettenkö itse koskaan huutaisi tai hermostuisi lapselleni, mutta jokapäiväinen arki on lapsen huomioonottavaa, ja lapsi saa syliä ja halia sekä huomiota varmasti enemmän kuin tarpeeksi. En odota hoitajalta täydellisyyttä kaikessa kiireessä ja melskeessä jota päiväkodissa varmasti on, vaan oikeata asennetta ja inhimillisyyttä. Yllä olevia vastauksia lukiessa tuntuu entistä vaikeammalle laittaa lasta tulevaisuudessa hoitoon.

Ainiin, ja minä nimenomaan toivon, että joku tulee sanomaan, jos teen töissäni jotain väärin tai hölmösti tai jotakuta loukaten. Pitää olla todella itseriittoinen tyyppi, jos ei siedä pientäkään arvostelua tai parannusehdotuksia työskentelytapoihinsa. Ei varmaan tulisi toimeen kovinkaan monessa työpaikassa -alasta riippumatta.

työtä, mitä haluaa tehdä. On valittava sellainen, missä on töitä ja saa palkkaa.

Mutta toki sitä ei aina kaikki ymmärrä jos on isot perinnöt tulossa.

Itsekään en niin hoitajaksi halunnut, mutta tällä paikkakunnalla se on varmin ammatti saada vakituinen työpaikka. Lamat eivät ole hetkauttaneet minun työpaikkaani. Se on ollut yksi tärkeimmistä asioista, miksi aloin hoitajaksi.

Luuletko, että kaikki duunarit tosiaan haluaa välttämättä kokoamaan jotain osia unelma-ammattina tai pesemään rääkyvien kakaroiden persettä päiväkotiin.

Hoitajanakin on otettava se työpaikka vastaan, mistä saa. Hups kun olisin halunnut mielenterveyspuolelle johonkin kuntoutuspuolelle päivätöihin. Mutta hups vain kun kunnassamme näitä työpaikkoja on vain 4. Mutta päiväkoteihin tarvitaan koko ajan hoitajia.

Älkää olko naiveja. Teen itse työni hyvin, mutta pätkääkään tämä ei ole kutsumusammatti. Ja kun olen tätä jo tehnyt aika kauan niin vielä vähemmän. Mutta kun se ei meille kaikille onnistu, että sanon itseni irti ja jään karenssiin ja myypäisen talon ja menen sossuun kun se ei tunnut enää niin kutsumukselta.

Ihan kuule nää hoitoalan hommat on pelkkiä raha-ammatteja.

että ihmiset valitsee itselleen sellaisen työn, josta pitää. Niin mä olen ainakin tehnyt. Ja tottahan nyt voi olla kutsumusammatissa, vaikka siitä saakin palkkaa! Tarkoitan, että kyllä mun mielestäni lastentarhanopettajalla pitää olla hommaansa kutsumus, tehdäänhän siinä töitä ihmisten kanssa. Sanoisin, että vaihda alaa, jos et työstäsi tykkää, jollain muulla alalla tienaisitkin enemmän.