pienituloiset vanhemmat ja vauva

pärjää vähälläkin rahalla, koskaan ei voi ennustaa etukäteen mitä tuleman pitää.



MEillä sairaalakuluihin meni 1500 euroa ennakoimattomien raskauskomplikaatioiden vuoksi. Lapsi ei pystynyt syömään äidinmaitoa, joten jouduimme käyttämään pelkästään korviketta, vaikka olinkin suunnitellut imettäväni vauvaa pitkään.



Äkillisiä, ennakoimattomia menoja voi tulla, joten kannattaa varautua niihin - että on edes vaikka isovanhempi, joka voi lainata rahaa hädän tullen.

olen itsekin vielä opiskelija, valmistun pian. mies kuitenkin töissä, mutta kovinkaan ylimääräiseen ei ole rahaa.

vauva oli pitkään pelkällä rintamaidolla, vasta kiinteissä alkoi ruoka maksamaan.

paljon ollaan saatu lahjaksi vaatteita, niitä ei ole tarvinnut ostaa kuin parit housut ja paitaa! ja pesukone pesee, aina ne samat vaatteet kiertää ja jää sitte monia pitämättä. lahjaksi saatu myös itkuhälytin, sitteri ym.

jos teillä suku sellainen, että haluaa auttaa esim. ostamalla kalliimman lahjan kimpassa, niin siten saa esim. hyvät vaunut/ syöttötuolin tms.

ja tosiaa ne kirpparit :)

äitiyspakkauksessa tulee myös paljon. siinähän laatikossaki vauva voi nukkua ainaki muutaman kk:n!

mutta eka vuos oli helppoa ja halpaa tietysti joitakin isompia hankintoja tuli joihin sitten saatiin apua kuten turvaistuin jota en ainakan minä käytettynä ostaisi

ettei ollut edes autoa. Ei sit tarvittu mitään istuintakaan... Jos tuli tarvetta väliaikaisesti vaikka reissuun semmonen saada, niin niitä sai vuokrattua.

mutta sitten se hoitovapaan pitäminen maksaa. En hyväksy sitä, että lapsi hankitaan niin tiukkaan taloustilanteeseen, että hän joutuu sitten vauvana päivähoitoon, kun rahat loppuvat.

Jos pärjää opintotuella (=kaikkein alin äitiyspäiväraha), niin ihan takuuvarmasti pärjää kotihoidontuella, koska se on isompi. Ennemmin uskon, että ne, joilla on työtä ja esim. talovelkaa, joutuvat tekemään hoitoonviemispäätöksen muita aiemmin.

Olemme pärjänneet opiskelijaperheenä ihan hyvin, lapsia on kaksi. Saamme Kelan tuet ja pieniä lisäansioita töistä sieltä täältä. Meillä ei ole autoa, emmekä matkustele. Ostan lapsille siistejä, nättejä vaatteita esim. huutonetistä.

Siis jos miehenkin valmistuminen on vuoden päästä edessä. Entä onko oma opiskelusi loppusuoralla? Jo se, että yhdellä olisi säännöllistä ansiotuloa (no, eihän töistä ole takeita tänä päivänäkään, mutta on työttömyyskorvauskin suurempi kuin opintotuki), vähentää stressiä, miten rahat riittää.



Sekään ei ole mukavaa, kun toinen joutuu työskentelemään opintojen ohella rahan hankkimiseksi ja näin ollen ei pysty osallistumaan lapsenhoitoon. Kokemusta on.

Siis sinusta on ihan pakko olla kotona kolme vuotta jos vauvan hankkii?



Meillä olisi varaa oikein mainiosti viettää hoitovapaata mutta kun en halua,tykkään työstäni ja kotona olo ei vain riitä pelkästään. Joten töihin menin kun vauva oli vuoden. Eikä tuo nyt siitä kauheasti näytä kärsineen.

me ollaan molemmat opiskelijoita ja meillä on 2kk vauva. Ollaan laitettu ylös kaikki vauvaan menneet rahat ja reilu 1000€ on menny (siitäkin suurin osa meni vaunuihin, jotka ostettiin uutena, 670€). Eli jos vaunut ostaa käytettynä tai kelpaa halpismerkit niin pärjää varmaan 500€.



Ollaan saatu paljon vaatteita käytettynä ja lahjaksi sukulaisilta ja äitiyspakkauksen vaatteet on käytössä. Kestovaippaillaan ja mummo on ommellu niitä vanhoista vaatteista, pyyhkeistä yms. Kestovaippoja ja vaatteita saa kirppareilta halvalla ja esim. huutonetistä. Pinnasänky saatiin sukulaisilta. Paljoo muutahan ei tuollanen pieni vauva vielä tarvii.



Kannattaa kuitenkin miettiä jo sitä lähitulevaisuutta siinä mielessä, että onko valmistumisen jälkeen töitä näköpiirissä (isälle), koska sitten kun vauva kasvaa, kasvaa myös tulot. Jos tarvitsee vaihtaa esim. isompaan asuntoon ym.



Mutta siis varmasti pärjäätte! Ei se vauva rahaa tarvitse vaan rakkautta!

minimiäitiyspäivärahaa joka oli silloin about 11 e/päivä.

Muuten se hoitovapaan pitäminen ei ole sinun eikä kenenkään muunkaan hyväksymisestä kiinni.

mutta sitten se hoitovapaan pitäminen maksaa. En hyväksy sitä, että lapsi hankitaan niin tiukkaan taloustilanteeseen, että hän joutuu sitten vauvana päivähoitoon, kun rahat loppuvat.

Sitten mies olisi teillä jo töissä ja tulot taattu yllättäville menoille.



Meille kävi myös niin, että jouduin vuodelepoon sairaalaan loppuraskaudesta, mikä maksoi pitkän pennin. Vauva olikin moniallerginen ja jouduimme käyttämään erikoismaitovalmistetta (Neocate) joka maksaa 60 euroa ilman kelakorvausta, kelakorvaus 72% tuotteen hinnasta ja purkkeja meni väh 1 per viikko. Lisäksi mahdolliset korvatulehduskierteet tai muut sairastumiset lääkkeineen voi yllättää pienituloisen.



Sitten tietenkin se ensimmäisen vauvan perussetti eli pinnasänky, hoitopöytä, kylpyamme, sitteri, syöttis, lelut, vaatteet, vaipat (12-14e/pkt ja ainakin paketti /viikko menekki), auton turvaistuin, vaunut ja niin edelleen täytyy ostaa. Toisaalta kirppareilta ovi saada ihan kelpotavaraa suht edullisin hinnoin.

aina tosi paljon lahjoja. Meille isovanhemmat ostivat vauvalle pinnasängyn, sinne petivaatteita, vauvalle vaatteita, haalarit, Eccon kenkiä, syöttötuolin, Emmaljungat jne. Ja ollaan työssäkäyviä, joilla tulot noin 4500e kuussa nettona.

Joten kyllä varmaan opiskelijoille vanhemmat ostavat vielä enemmän:)

Yleensäkin esikoinen on mummoille iso juttu, tykkäävät isompia hankintoja tehdä, joten kyllä sieltäkin apuja varmasti tulee.

Tämä on vähän vastuuton ehdotus, mutta jos sinulla on tosi kova vauvakuume, niin ehdotan että keskeytät opiskelut ja menet töihin. Saat sitten paljon parempaa äitiysrahaa. Laskeskele Kelan sivuilla, puolen vuoden työskentely on todella kannattavaa.



Ja jos miehesi valmistuu reilun vuoden päästä, niin ei teillä välttämättä vielä silloin ole vauvaa. Raskaaksi tuleminen saattaa kestää.



Vaikka vauva ei paljon maksa, niin on ihan mukavaa että kaikesta ei tarvitse pihistää. Jos vauva-arki on kovin raskasta, niin on mukavaa, kun kaupasta voi ostaa sitä ruokaa mitä tekee mieli eikä sitä mikä on halvinta. Voi tilata pizzaa jos ei jaksa laittaa ruokaa. VOi käydä kahvilassa, vauvamuskarissa tai vauvauinnissa ja tavata muita ihmisiä.



Ja tärkeintä on, että säästää rahaa hoitovapaata varten. Monista on ihan kamalaa laittaa alle vuoden vanha vauvansa hoitoon. Sitä ei voi tietää etukäteen.

Meillä vauva 10kk. Mies opiskelee tällähetkellä ja minä olen kotihoidontuella & käyn 4-8pv/kk töissä. Tällä hetkellä kaikki mitä tulee myös menee, mutta vauvalle ollaan aina saatu ostettua kaikki uutena. Odotusaikana olin välillä ihan kauhuissani kuinka me tullaan taloudellisesti pärjäämään, mutta ihan hyvin on mennyt, normaali arkea eletään. Vauva on saanut myös paljon lahjaksi leluja & vaatteita. Isoimmat hankinnat vauvalle tulee olemaan juuri ne vaunut ja sänky.

Meillä vauva syntyi, kun molemmat opiskeli. Puoliso opiskelee edelleen, itse olen valmistunut, ja nyt vielä vauvan (6kk) kanssa kotona. Puoliso on nyt kesätöissä, kuten joka kesä.

Pärjätty on ihan hyvin, tietenkin rahaa voisi aina olla enemmän. Meillä lapsi ollut muutaman kerran sairaalassa hoidossa, joten lapsivakuutus oli hyvä olla olemassa, mutta jos mitään ongelmia ei olisi ollut, niin tilanne olisi tietenkin vakuutuksen suhteen ollut eri.

Murehdin itsekkin, että kuinka 'köyhästi' lapsemme joutuu elämään. Mutta eipä hän ole mistään jäänyt paitsi. Lapsi kaipaa enemmän rakkautta ja huolenpitoa, kuin materiaa ympärilleen. Toki on hyvä, jos jomman kumman työllistyminen on vuoden sisällä vauvan syntymästä näköpiirissä, koska sitten menoja alkaa olemaan enemmän. Tietenkin omista menoista on joustettava, mutta vaikka rahaa olisi, pitäisi omasta ajasta vauvan myötä kuitenkin joustaa. Mukavia kesäpäiviä!

todella pienet tulot. Esikoinen 6kk ja toinen lapsi tulossa. Mies osa-aikatyössä + kelan työttömyyspäivärahoilla ja minä saan vanhempainpäivärahaa. Ja kyllä me pärjätään. :) Uskoisin, että kohtuu hyvin myös silloin, kun toinen lapsi syntyy.

Tietenkin mies hakee koko ajan parempaa työpaikkaa..

tai siis hyvin vähän. Ensimmäiset puoli vuotta se syökin vain rintamaitoa ja äitiyspakkauksella ja kirpparikamoilla pärjää. Mutta vauvahan kasvaa. Meillä on nyt lapset 4 ja 2 ja ollaan havahduttu siihen että oho, rahaahan menee entistä enemmän. Kohta lapset haluavat tiettyjä vaatteita, harrastusvälineitä ja alkavat syödä enemmän kuin vanhempansa.

Meillä on saatu 5 vauvaa pienituloisena, nyt kuudes tuloillaan ja pienituloisia ollaan edelleen.



Ei se vauva paljon rahaa kuluta, me on ostettu käytettynä vaunut ym. muut tarvikkeet, vaatteita saatu ja ostettu myös uutena. Enimmäkseen kertakäyttövaippoja käytetty, tuttelia ja purkkiruokaakin, tietysti kestot ja itsetehty (tississä tai kattilassa)ruoka tulee halvemmaksi. Enemmän rahaa menee kouluiässä vasta.



Mieti nyt itse, vähemmän se lapsi syö kuin aikuinen, vauva ei juuri mitään. Eikä kaikenmaailman hilavitkuttimia tarvitse hommata vaikka niitä markkinoilla onkin. Ei vauva niitä tarvitse. Vauva tarvitsee sylin ja rakastavan perheen ja ruokaa:)

Siis jos miehenkin valmistuminen on vuoden päästä edessä. Entä onko oma opiskelusi loppusuoralla? Jo se, että yhdellä olisi säännöllistä ansiotuloa (no, eihän töistä ole takeita tänä päivänäkään, mutta on työttömyyskorvauskin suurempi kuin opintotuki), vähentää stressiä, miten rahat riittää.

Sekään ei ole mukavaa, kun toinen joutuu työskentelemään opintojen ohella rahan hankkimiseksi ja näin ollen ei pysty osallistumaan lapsenhoitoon. Kokemusta on.

Mulla menee valmistumiseen vielä 2,5 vuotta, vasta ensimmäinen vuosi takana. Mietin ettei vauvaa ei välttämättä ole järkevää saada vasta minun opiskelujen lopussa, koska muutenhan se on ihan sama, vaikka saisikin opiskelujen jälkeen. Välttämättä vauva ei tule heti, niin olisi hyvä aloittaa ajoissa. Toisaalta koulu kyllä joustaa, sai vauvan missä vaiheessa tahansa.

Vaikka mies vielä opiskelee, hänellä on tosi vähän koulupäiviä, joten työskentely koulun ohella ei olisi ongelmaa, hän voisi silti osallistua hyvin lapsenhoitoon.

ap

tai siis hyvin vähän. Ensimmäiset puoli vuotta se syökin vain rintamaitoa ja äitiyspakkauksella ja kirpparikamoilla pärjää. Mutta vauvahan kasvaa. Meillä on nyt lapset 4 ja 2 ja ollaan havahduttu siihen että oho, rahaahan menee entistä enemmän. Kohta lapset haluavat tiettyjä vaatteita, harrastusvälineitä ja alkavat syödä enemmän kuin vanhempansa.

että se vauva kasvaa! Ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä vauvasta on kasvanut oma persoonansa, ihminen jolla on tarpeet ja joista hänen vanhempansa ovat velvollisia huolehtimaan. Viimeistään kouluiässä lapsi tarvitsee harrastuksia, lehtitilauksia ja matkoja. Mitäs sitten kun lähdetään luokkaretkelle jne?

tai siis hyvin vähän. Ensimmäiset puoli vuotta se syökin vain rintamaitoa ja äitiyspakkauksella ja kirpparikamoilla pärjää. Mutta vauvahan kasvaa. Meillä on nyt lapset 4 ja 2 ja ollaan havahduttu siihen että oho, rahaahan menee entistä enemmän. Kohta lapset haluavat tiettyjä vaatteita, harrastusvälineitä ja alkavat syödä enemmän kuin vanhempansa.

että se vauva kasvaa! Ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä vauvasta on kasvanut oma persoonansa, ihminen jolla on tarpeet ja joista hänen vanhempansa ovat velvollisia huolehtimaan. Viimeistään kouluiässä lapsi tarvitsee harrastuksia, lehtitilauksia ja matkoja. Mitäs sitten kun lähdetään luokkaretkelle jne?

ainakin olen hyvin ymmärtänyt, että vauva kasvaa ja sitten myöhemmin menee rahaa myös enemmän. Tosiaan mies valmistuu viimeistään puolentoista vuoden päästä ja vauvan tuloonhan kestää vähintään se 9 kk, jos tulisi heti ensimmäisestä kierrosta.

Itselläni valmistuminen venähtää kun aion jäädä kotiin, mutta minullakin on jo yksi ammatti. Pikkulapsi- tai kouluikä ei huoleta, ainoastaan vauva-aika. :)

ap

johon olemme (kahelit) hankkineet peräti kolme lasta köyhiin oloihin. Olemme eläneet vuosia alle minimitoimeentulon, mutta toimeentulotukea emme ole kehdanneet hakea.



Lapsemme eivät taida edes tietää olevansa köyhiä. Meillä on käytettynä hankittuja harrastusvälineitä, käytettynä hankittuja tai itse tehtyjä vaatteita, vauvansoseet on tehty itse ja imetetty niin pitkään kuin maitoa on riittänyt. Maksullisia harrastuksia ei lapsillamme ole, mutta olemme kirjaston suurkuluttajia ja lisäksi käymme ilmaistapahtumissa tai ruokkimassa sorsia joella.



Elämäämme ei kuulu laisinkaan esim. tupakka, meikit, parturikäynnit tai ravintolareissut.

Vähälläkin pärjää. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.