pienituloiset vanhemmat ja vauva

minä olin opiskelija ja miehen palkka hyvin pieni. Tultiin toimeen aivan hyvin. En osaa yhtään sanoa, paljonko rahaa vauvan tarvikkeisiin ym meni, mutta pärjättiin kyllä vähällä. Saatiin paljon käytettyjä vauvan vaatteita sukulaisilta ja tuttavilta, tein vauvan ruuat itse, käytettiin kestovaippoja jne.

Meille lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut taloudellinen kysymys. Suomessa pärjää kyllä oikein hienosti pienemmilläkin tuloilla, jos on valmis luopumaan turhasta. Tsemppiä ja luottamusta pärjäämiseenne! :)

jos vaan tajuaa realiteetit, että uutta ei voi ostaa ja omista kuluista on karsittava, niin kyllä pärjää. Ekana vuonna vauva ei kauheasti kuluta, jos saa haalittua tarvikkeet ja vaatteet kierrätettyinä.



Mikä estää sinua nyt jo ostamasta kirppikseltä kampetta kun vastaan tulee. Ja kyselemään jos tuttavilta ja suvusta liikenee jo odottamaan pinniksiä, syöttötuoleja jne..

"Shokki" ei ole niin suuri, kun on tottunut opiskelijana muutenkin elämään vähillä tuloilla. :)

Itselleni on tullut pikemminkin shokkina korkeampi elintaso sen jälkeen, kun itse lähdin työelämään..

kun vielä opiskelin..





itse mietin että kumpi on itselleni tärkeämpi se että saan perheen vai että teen uraa (tähän laskin opinnot ja työt sen ohella)



olin potenut vauvakuumetta 3 vuotta ennen kuin päätimme alkaa yrityksen



koulua itselläni jäi jäljelle vuosi



mieheni on aika matalapalkkaisessa työssä joten rahaa ei ole liiaksi mutta olemme pärjänneet hyvin.. pitää vaan miettiä mikä on tärkeää ja mikä ei.. haluatteko mennä etelänmatkoille ja pitääkö kaikki olla uutena..



kirpputoreilta löytyy tosi hyväkuntoisia vauvanvaatteita ja mekin käytämme kestovaippoja joten vaippakustannuksia ei tule kuin pesuaineen muodossa (vesi kuuluu vuokraan)



kannustan vauvan yritystä jos se teistä tuntuu hyvältä.. aina ei tiedä vaikka ei raskaaksi tulisikaan joten jos nuorena aloittaa mahdollisuudet perheeseen ovat kuitenkin vaikka ei luomuna onnistuisi.. meillä onneksi onnistui ilman hoitoja.. koskaan ei voi tietää

kelpaisi kaikki käytetty ja etelänmatkat ei olisi ensimmäisenä mielessä. Meillä ei vain suvussa tai ystävillä ole vauvoja, joten käytettyjä ei heiltä saa, mutta kirpputoreilla kyllä kävisin.

No mulla pitäis töitä riittää vaikka muille jakaa ja miehelle aina jotain töitä on löytynyt. Tässä taloustilanteessa ehkä vähän huonommin kun normaalisti mutta sitten kun työpaikka löytyy, kyllä sitä rahaa sitten tulee.



Ja sitten jos oikeasti käy odottelee siihen asti, että kaikki on valmista niin voi olla, että menee jo liian myöhäiseksi. Kyllä meillä on vanhempia, jotka pystyvät auttaa tiukan paikan tullen. En tiiä sitten olemmeko huolettomia. Kai se lapsi ennenkaikkea rakkautta tarvitsee. :)



Kuinka itse olet asian hoitanut?



ap

tai siis hyvin vähän. Ensimmäiset puoli vuotta se syökin vain rintamaitoa ja äitiyspakkauksella ja kirpparikamoilla pärjää. Mutta vauvahan kasvaa. Meillä on nyt lapset 4 ja 2 ja ollaan havahduttu siihen että oho, rahaahan menee entistä enemmän. Kohta lapset haluavat tiettyjä vaatteita, harrastusvälineitä ja alkavat syödä enemmän kuin vanhempansa.

että se vauva kasvaa! Ei mene kuin muutama vuosi, niin siitä vauvasta on kasvanut oma persoonansa, ihminen jolla on tarpeet ja joista hänen vanhempansa ovat velvollisia huolehtimaan. Viimeistään kouluiässä lapsi tarvitsee harrastuksia, lehtitilauksia ja matkoja. Mitäs sitten kun lähdetään luokkaretkelle jne?

ainakin olen hyvin ymmärtänyt, että vauva kasvaa ja sitten myöhemmin menee rahaa myös enemmän. Tosiaan mies valmistuu viimeistään puolentoista vuoden päästä ja vauvan tuloonhan kestää vähintään se 9 kk, jos tulisi heti ensimmäisestä kierrosta.

Itselläni valmistuminen venähtää kun aion jäädä kotiin, mutta minullakin on jo yksi ammatti. Pikkulapsi- tai kouluikä ei huoleta, ainoastaan vauva-aika. :)

ap

tarkoitus oli siis lainata tätä viestiä tohon edelliseen :)

Olen huono esimerkki, sillä meillä ei ole lasta. Juurikin pitkälle taloudellisista syistä, ei uskalla ottaa riskiä. Meillä on nyt bruttotulot noin 5 500 e kuussa yhteensä, mutta tilanne ei välttis aina ole yhtä hyvä. Olemme vasta siirtyneet työelämään opiskeluista (tai siis parempipalkkaisiin hommiin) ja tuntuu ettei uskalla luottaa tulevaisuuteen. Lisäksi olen suunnitellut säätäväni muutaman vuoden ja maksavani opintolainani pois. Olemme siis akateemisesti koulutettuja. Moni ystäväni ja esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä että on laskelmoivaa suunnitella vauva taloustilanteen mukaan, mutta en tosiaan pysty ottamaan riskiä että tekisin vauvan sillä ajatuksella, että kyllä sitä rahaa jostain tulee. Olen siis luonteeltani murehtivainen.

Olen huono esimerkki, sillä meillä ei ole lasta. Juurikin pitkälle taloudellisista syistä, ei uskalla ottaa riskiä. Meillä on nyt bruttotulot noin 5 500 e kuussa yhteensä, mutta tilanne ei välttis aina ole yhtä hyvä. Olemme vasta siirtyneet työelämään opiskeluista (tai siis parempipalkkaisiin hommiin) ja tuntuu ettei uskalla luottaa tulevaisuuteen. Lisäksi olen suunnitellut säätäväni muutaman vuoden ja maksavani opintolainani pois. Olemme siis akateemisesti koulutettuja. Moni ystäväni ja esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä että on laskelmoivaa suunnitella vauva taloustilanteen mukaan, mutta en tosiaan pysty ottamaan riskiä että tekisin vauvan sillä ajatuksella, että kyllä sitä rahaa jostain tulee. Olen siis luonteeltani murehtivainen.

mulle on vaan niin paljon tärkeämpää saada se lapsi kuin se että meillä olisi kauheasti rahaa :) ja teidän taloustilanteessa en epäröisi kyllä hetkeäkään. :)

Ei raha ole minulle (tai miehelleni) ollenkaan tärkeää. Elämäntapamme ei ole mitenkään pröystäilevä, asumme pienessä asunnossa kaupungin keskustassa jne. Mutta minua ahdistaa se ajatus, että jompi kumpi menettää vaikka työpaikkansa ja sitten joutuu tosissaan miettimään, mistä lapselle ruokaa ja vaatteita. Samoin toki se, että lapsi tarkoittaisi muuttoa isompaan asuntoon jne. Olen hirveä murehtija luonteeltani=)

Olen huono esimerkki, sillä meillä ei ole lasta. Juurikin pitkälle taloudellisista syistä, ei uskalla ottaa riskiä. Meillä on nyt bruttotulot noin 5 500 e kuussa yhteensä, mutta tilanne ei välttis aina ole yhtä hyvä. Olemme vasta siirtyneet työelämään opiskeluista (tai siis parempipalkkaisiin hommiin) ja tuntuu ettei uskalla luottaa tulevaisuuteen. Lisäksi olen suunnitellut säätäväni muutaman vuoden ja maksavani opintolainani pois. Olemme siis akateemisesti koulutettuja. Moni ystäväni ja esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä että on laskelmoivaa suunnitella vauva taloustilanteen mukaan, mutta en tosiaan pysty ottamaan riskiä että tekisin vauvan sillä ajatuksella, että kyllä sitä rahaa jostain tulee. Olen siis luonteeltani murehtivainen.

mulle on vaan niin paljon tärkeämpää saada se lapsi kuin se että meillä olisi kauheasti rahaa :) ja teidän taloustilanteessa en epäröisi kyllä hetkeäkään. :)

myös siihen, että lapsi on jollain lailla vammainen tai sairas ja vaatii paljon ylimääräistä hoitoa ja kuluja.

myös siihen, että lapsi on jollain lailla vammainen tai sairas ja vaatii paljon ylimääräistä hoitoa ja kuluja.

Terveisin se murehtija

Ei raha ole minulle (tai miehelleni) ollenkaan tärkeää. Elämäntapamme ei ole mitenkään pröystäilevä, asumme pienessä asunnossa kaupungin keskustassa jne. Mutta minua ahdistaa se ajatus, että jompi kumpi menettää vaikka työpaikkansa ja sitten joutuu tosissaan miettimään, mistä lapselle ruokaa ja vaatteita. Samoin toki se, että lapsi tarkoittaisi muuttoa isompaan asuntoon jne. Olen hirveä murehtija luonteeltani=)

Olen huono esimerkki, sillä meillä ei ole lasta. Juurikin pitkälle taloudellisista syistä, ei uskalla ottaa riskiä. Meillä on nyt bruttotulot noin 5 500 e kuussa yhteensä, mutta tilanne ei välttis aina ole yhtä hyvä. Olemme vasta siirtyneet työelämään opiskeluista (tai siis parempipalkkaisiin hommiin) ja tuntuu ettei uskalla luottaa tulevaisuuteen. Lisäksi olen suunnitellut säätäväni muutaman vuoden ja maksavani opintolainani pois. Olemme siis akateemisesti koulutettuja. Moni ystäväni ja esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä että on laskelmoivaa suunnitella vauva taloustilanteen mukaan, mutta en tosiaan pysty ottamaan riskiä että tekisin vauvan sillä ajatuksella, että kyllä sitä rahaa jostain tulee. Olen siis luonteeltani murehtivainen.

mulle on vaan niin paljon tärkeämpää saada se lapsi kuin se että meillä olisi kauheasti rahaa :) ja teidän taloustilanteessa en epäröisi kyllä hetkeäkään. :)

Tuolla periaatteella ei koskaan uskaltaisi tehdä mitään. Aina voi menettää työpaikkansa tai käydä jotain. Ei se odottelu siihen auta.

ap

ja välillä ei ole valinnan mahdollisuutta lainkaan.



Kannattaa huomioida, että jos lapsi onkin jollain tapaa sairas - vaikka allerginen, rahanmeno on huomattavasti suurempaa kuin jos vauva olisi terve.

Kaikenlaista yllättävää saattaa tulla muutenkin ja kannattaa miettiä, kuinka halvalla oikeasti pystyy elämään. Jos vauva ja taapero on huono nukkumaan, voi olla, ettette jaksa sen lisäksi elää kaikessa halvimman mukaan, esimerkiksi laittaa ruokaa itse alusta pitäen tuoreista raaka-aineista. Kaikki elämää helpottavat valinnat maksavat aina enemmän muin sen minimin.

kunhan vauvalle on ruokaa,vaipat ja puhtaat vaatteet..

ei tarvitse kalliita leluja .itse voi vauvaa viihdyttää ja keksiä tekemistä. mutta jos haluat vauvalle kaikkea kallista ja ehkä vähän turhaakin tavaraa niin odota säästä rahaa

kun oltiin molemmat vielä opiskelijoita ja toinenkin muksu syntyi, kun minä vielä opiskelin.



Hyvä puoli oli se, että "työajat" oli varsin joustavat pitkään. Eipä siinä pahemmin materialla pröystäilty, mutta ei pieni vauva paljoa kaipaa, eikä vie edes paljoa tilaa...

mutta sitten se hoitovapaan pitäminen maksaa. En hyväksy sitä, että lapsi hankitaan niin tiukkaan taloustilanteeseen, että hän joutuu sitten vauvana päivähoitoon, kun rahat loppuvat.

kelpaisi kaikki käytetty ja etelänmatkat ei olisi ensimmäisenä mielessä. Meillä ei vain suvussa tai ystävillä ole vauvoja, joten käytettyjä ei heiltä saa, mutta kirpputoreilla kyllä kävisin.

Kirpputoreja on pilvin pimein joissa lähes ilmaista lastentarviketta on joka myyntipöydällä!

vauvoja, mut me ollaan saatu todella paljon lasten vaatteita ja tarvikkeita vanhemmiltamme, kummeilta, serkuilta ym. Lapsi on jo kaksivuotias ja vieläkin meiltä löytyy hänelle ensimmäisinä viikkoina saatua vaatetta. Kun sukuun syntyy ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vauveli, niin siitä menee osa vauva-ja mummokuumeisista sen verran sekaisin, että nauttivat kun saavat kutoa pieniä sukkia ja ostella potkareita.



Mä sanoisin, että siitä ei kannata millään lailla huolehtia, riittäkö teillä rahat vauvaan. Aivan varmasti riittää. Hyvin pian teillä voi olla edessä pikemminkin se tilanne, että kaapit pursuaa vauvantarvikkeita ja kaikkeen niihin vaatteisiin, leluihin ja tarvikkeisiin alkaa jo tympiintyä ja tuntuu että eikö vähemmälläkin pärjättäis.

mutta sitten se hoitovapaan pitäminen maksaa. En hyväksy sitä, että lapsi hankitaan niin tiukkaan taloustilanteeseen, että hän joutuu sitten vauvana päivähoitoon, kun rahat loppuvat.

Opintoraha on kyllä pienempi kuin kotihoidon tuki...