Vaimon sukulaiset eivät pidä meitä oikeana pariskuntana.

No menkää naimisisiin niin sitten on toikin ongelma ratkaistu

Ap kertoi, että hän on puolisonsa kanssa rekisteröidyssä parisuteessa.

käsitin väärin. No jaa, ei tuolle joka tapauksessa sitten mitään voi. Ihmiset on ihmisiä.

kuin sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.



Ehkä he joskus hyväksyvät, ehkä eivät.

kärsivällisyyttään ja suvaitsevaisuuttaan. Eivät ihmeiset muuta ajattelutapojaan siitä mikä on oikein ja normaalia vaan sen takia, että sukuun tulee joku poikkeus "säännöstä".

kärsivällisyyttään ja suvaitsevaisuuttaan. Eivät ihmeiset muuta ajattelutapojaan siitä mikä on oikein ja normaalia vaan sen takia, että sukuun tulee joku poikkeus "säännöstä".

juuri monella on se kasvun paikka, kun nähdään, että jahah, tällaista ei tapahdu vain telkkarissa, vaan myös oman suvun piirissä. Toiset ovat tietenkin niin valmiita ihmisiä, että mistään ei enää opita mitään, vaan nuoruudessa muodostetut käsitykset maailmasta pysyy, vaikka tapahtuisi mitä.

AP haluaa kokea asiat omalla tavallaan, jopa vaimon kokemus ja näkemys voi olla täysin toisenlainen. Ja koska jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja voi itse määrittää, miten asioihin suhtautu, niin silloin kannattaa siivota oma päänsä. Muita ei voi muuttaa, itsensä voi.

naimakommentti oli mulle, niin me kyllä mentiin naimisiin, sitten aikanamme, mutta pointti oli vaan, että sukulaiset ja tuttavat voivat dissata ei-toivottua tulokasta ihan mistä syystä vain. Meidän suvun mummoikäluokassa kun kukaan ei koskaan tutustu, tapaile tai seurustele kenenkään kanssa, vaan ihan viattomasti sitten astuu suoraan avioliittoon jonkun ilmeisen sattumanvaraisesti valitun tyypin kanssa (jota ei siis ennen kihlautumista ole tuntenutkaan). En tiedä, miten tämä on mahdollista.

Siskoni elää myös rekisteröidyssä parisuhteessa, ja saivat vauvan muutama kuukausi sitten. Meidän suvun puoli hyväksyy siskon vaimon täysin eikä ikinä osoittaisi mitään syrjintää häntä kohtaan (heistä tulee meidän vauvamme kummit) vaikka äitini ei pidäkään tuota suhdetta heterosuhteen veroisena. Hänkään ei silti anna sen vaikuttaa käytökseensä ja tykkää kyllä siskoni vaimosta.

Siskon vaimon suku taas sisaruksia lukuunottamatta ei hyväksy liittoa, tai suhdetta ylipäänsä, lainkaan. Haukkuvat siskoani suoraan päin naamaa ja syyttävät että on tehnyt vaimostaan lesbon. Eivätpä ole sitten kauheasti tekemisissä vaimon suvun kanssa pariskuntana.

Ymmärrän sukulaisten asenteet.

tunnistan todella tuon periaatteellisen ristiriidan ja harmittaa puolestasi. Kirjoitinkin sulle jo ylempänä, että kun et voi heitä kuitenkaan muuttaa, voisitko ajatella, että olet kuitenkin hitaasti mutta varmasti raivaamassa tietäsi sukulaisten pariin. Arvaa miltä minusta tuntui kun olin seurustellut pari vuotta nykyisen mieheni kanssa ja sukulaiset vaan vastailivat puolestani että neiti-ihmiseksi näyttää jäävän. Mieheni kun oli eronnut niin ei kelvannut. Kun mentiin sitten naimisiin, samat ihmiset kommentoivat että jo oli aikakin kun monta vuotta on yhdessä kuljettu. Siis plääh, miten on voinut monta vuotta kulkea yhdessä kun tätä kanssakulkijaa ei vielä ennen hääkutsua ollut olemassakaan?

Yritän kyllä aina ajatella, että mukavaa että kutsuvat juhliin. Vaimon sisko ei tosin suoraan kutsu minua, laittaa vain joko tekstiviestin vaimolle, että tuletko. Ei koskaan " tuletteko " vaan AINA " tuletko ". Vaimo tietenkin periaatteen ihmisenä vastaa, että tullaanhan me. :)

Tässä ja tuossa sinun tapauksessakin on varmaan jonkin sellainen logiikka, jota ei vain pysty tavallisella järjenjuoksulla tajuamaan.

En tiedä enää, että miten omaa asennettaan voisi muuttaa. Ei millään tavalla mainosteta oman suuntautumisemme ns. erinomaisuutta, koska ei edes pidetä sitä mitenkään parempana kuin heteroseksuaalisuutta. Eikä edes pussailla julkisesti, joten ei pitäisi kenenkään siitäkään vaivaantua. ;) Näen asian niin, että yhteiskuntaa voi muuttaa vain yhteiskunta itse. Minä osana yhteiskuntaa voin olla myös osana siinä, että erilaiset ihmiset hyväksytään nykyistä paremmin. Siksi en osaa antaa asian vain olla. Ja miksi minun tai kenenkään pitäisikään sietää eriarvoista kohtelua?

- AP

Näen asian niin, että yhteiskuntaa voi muuttaa vain yhteiskunta itse. Minä osana yhteiskuntaa voin olla myös osana siinä, että erilaiset ihmiset hyväksytään nykyistä paremmin. Siksi en osaa antaa asian vain olla. Ja miksi minun tai kenenkään pitäisikään sietää eriarvoista kohtelua?

- AP

suvussa nyt on, vaikka itse miten haluaisit tai vaatisit, jos ne muut ei siihen ole halukkaita.

Lesbous on epänormaalia.

Lesbous on epänormaalia.

että netin käyttö ei jo ole luvanvaraista. Kaikenlaiset dorkat sitä saakin vapaasti mölistä mitä sylki suuhun tuo.

vaikka aloituksessasi toisin epäilet, mutta he vaan eivät tykkää teistä pariskuntana.

vaikea hyväksyä lesboparia. En kuitenkaan näyttäisi sitä heille. Ja tietysti juhlissa saisivat osakseen samanlaista kohtelua kuin muutkin parit. Asia vain on niin, että valtaosa ihmisistä ei hyväksy samaa sukupuolta olevien suhdetta. Itse asiassa hämmästyttää lukea, kuinka monelle asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Minusta saman sukupuolen kanssa voi olla syvä ystävyyssuhde, mutta ei mitään seksuaalista, se on yököttävää.

Muuten he molemmat olisivat vaimoja TOISILLEEN, outoa. En tajua.

Muuten he molemmat olisivat vaimoja TOISILLEEN, outoa. En tajua.

Itse asiaan: mua ei ole vuosikausiin kutsuttu mihinkään sukujuhliin, poislukien vanhempani ja tätini. Ja syynä ihan tismalleen sama kuin ap:lla: olen parisuhteessa naisen kanssa. Suoraan sanottuna minua ei haittaa olla osallistumatta jäykkiin pönötysjuhliin, mutta ymmärrän miten suuri suru kutsumattomuus saattaisi olla. Itse en siis ole koskaan ollut läheinen sukulaisteni kanssa, joten en osaa ottaa tätä raskaasti.

Oletteko siis paljonkin tekemisissä vaimosi sukulaisten kanssa? Mitä jos ette vain osallistuisi?