Vaimon sukulaiset eivät pidä meitä oikeana pariskuntana.

Paitsi siivota oma pääsi: nuo ajatukset ovat vain omia kokekemuksiasi, eivät välttämättä koko kuva.



Perhejuhlissa aika harvoin plaseeratan.

Ole kiitollinen ja onnellinen, ettei ole Sinun sukulaisistasi kyse.



Tue vaimoasi, on hänelle varmaankin suuri suru, kun sukulaisensa käyttäytyvät noin.



Älä odota, että sukulaisten käytös muuttuu. Ole vaimosi vierellä äläkä odota, että vaimosi kykenisi muuttamaan keskustelulla sukulaisten toimintamalleja. Jos heillä ei olla totuttu omien tunteiden ilmaisemiseen, pitäisi se asia muuttaa terapiassa ym ennen kuin, siitä olisi mitään hyötyä, että vaimosi ottaisi asiat puheeksi.

Paitsi siivota oma pääsi: nuo ajatukset ovat vain omia kokekemuksiasi, eivät välttämättä koko kuva. Perhejuhlissa aika harvoin plaseeratan.

Kukaan miehen puolelta ei sano suoraan, mutta rivien välistä osaisi sokeakin lukea että minua pidetään vain kodinrikkojapetturinarttuteinibimbopyrkyrinä joka haluaa päästä miehen omaisuuteen käsiksi.

Naamakkain ollaan kyllä ystävällisiä, mutta se näkyy silti kilometrien päähän :-(

En siis puolustele heitä, mutta asia voi olla heille vaikea.



Oma perheeni (ja myös isän puolen suku) on ollut suvaitsevainen aina ja esim. isän serkun ero vaimostaan 50-vuotiaana ja muutto poikaystävän luokse ei muuttanut suhtautumistamme häneen.



Äitini suvun puolella on kuitenkin ollut ennakkoluuloja, mm. isäni suvun vasemmistolaista ja työläistaustaa kohtaan. Isäni ei koskaan osalle suvusta kelvannut, koska oli vain ammattikoulutettu.



Ihmisiä on niin moneen lähtöön ja on hyvä, jos kuitenkin pystytte "tulemaan toimeen". Ehkä aika auttaa tai sitten ei.

Paitsi siivota oma pääsi: nuo ajatukset ovat vain omia kokekemuksiasi, eivät välttämättä koko kuva.

Perhejuhlissa aika harvoin plaseeratan.

olen yrittänyt miettiä tätä asiaa siltä kannalta, että näenkö syrjintää siellä missä sitä ei ole. Mutta kun tässä sitä ihan selkeästi on. Ei auta, vaikka asiaa miten päin kääntelisin. Ja juurihan aloitusviestissäni kerroin, että pariskunnat sijoitetaan vierekkäin. Teillä ei ehkä plaseerata, meillä kylläkin.

- AP

Tai siis " perhe " anopin mukaan. Odotamme esikoistamme ja anoppi julistaa niin suvulle kuin meillekkin ihan päin naamaa, että se lapsi ei ole hänelle sukua eikä hän ole sen lapsen mummo. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ole mitään homo- ja lesbopareja vastaan, mutta ( ja tämä on suora lainaus ) " suututtaa, että siihen touhuun sotketaan lapsiakin ".



Voimia ap, tosiaankin kun tuossa jo aikaisemmin sanottiin, hyvä ettei ne ole sun sukulaisiasi.

Yritän käyttäytyä ystävällisesti ja asiallisesti enkä ainakaan tahallani ole ilkeä sinua kohtaan, mutta et voi pakottaa minua hyväksymään "suhdettanne", joka on mielestäni väärin. Me sukulaiset olemme surullisia siitä, että olette valinneet tuollaisen elämäntavan, mutta kunnioitamme päätöstänne ja teemme kaikkemme, ettemme loukkaisi teitä. Tämä asia on meillekin vaikea!

Muuten kaikki käyttäytyvät minua kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, mutta koskaan he eivät jätä toiminnallaan korostamatta sitä, ettei me heidän mielestään olla pari.

plaseerataan erilleen. Itse avaisin siinä vaiheessa suuni sinuna tai vaimonasi ja sanoisin että eiköhän me Mirkun kanssa kumminkin istuta nyt tässä vaikka nimilappu lasten pöytään osoittaakin :)

En usko että kukaan sellaisesta suuttuu, siis sukulaisten juhlissa!



Itselläni vakaumus on tällaisia liittoja vastaan mutta koskaan en osoittaisi sitä kyllä asianosaisille. Se ei kuulu minulle yhtään millään lailla enkä koe että olisi tarvetta alkaa sijoittelemaan kategorioihin tuttavia tai tuntemattomia. Olkoon minun kalkkeutuneita ajatuksiani.

...etiketin mukaan jos mennään, niin pariskuntaa ei KOSKAAN häiden/rekisteröinnin jälkeen enää plaseerata vierekkäin. Samaan pöytään, muttei vierekkäin.

ollaan oltu naimisissa nyt 15 vuotta, uhä jaksavat ihmetellä että vieläkö ne on yhdessä. Kun mentiin kihloihin, yksi sukulaistäti kiiruhti kertomaan että yksi serkuistani on oikeasti kihloissa(?!?)



Eihän tuohon voi muuta kuin antaa niiden pitää mielipiteensä ja elää omaa elämäänsä.

suurimmalle osalle vanhoista ihmisistä. Se rikkoo kuvan siitä normitetusta elämänpolusta joka meille jokaiselle kuvitellaan kun tähän maailmaan putkahdamme. Sinä muistutat vaimosi sukulaisia siitä tuskallisesti, että kaikki ei mene niinkuin he haluaisivat.

teidän seksuaalisuuttanne ja parisuhdettanne ei hyväksytä vaimosi sukulaisten keskuudessa. Tavallaan ummistetaan silmät siltä, että olette pariskunta ja leikitään, että kaikki on "normaalia". Kun sinut jätetään kummipyynnön ulkopuolelle, teeskennellään, että olet joku...ystävä, tuttava, "vaihe". Voisin kuvitella, että tilanne on erityisen arka ja kipeä vaimollesi, jonka suku = rakkaat ja läheiset ihmiset käyttäytyvät noin. Sillä dissaamalla sinut he osoittavat, etteivät hyväksy myöskään häntä.

kun nyt lukemani perusteella mietin, millaisia ihmisiä vaimosi suku on esim tunneilmaisunsa kanssa, niin jaksaisitko saada iloa siitä, että sinut sentään kutsutaan juhliin. Omasta suvustani jos ajattelen 70+-väkeä, sinua ei olisi edes olemassa. Meillä ei esim avopuolisoa ole olemassa tietyille vanhuksille, eikä avolapsia. Avioliiton solmimisen jälkeen nämä henkilöt muuttuvat yhtäkkiä suvun pitkäaikaisiksi jäseniksi.

ja meillä on myös oikeus toimia niin ja kasvattaa lapset arvojemme mukaan :)

Yritän käyttäytyä ystävällisesti ja asiallisesti enkä ainakaan tahallani ole ilkeä sinua kohtaan, mutta et voi pakottaa minua hyväksymään "suhdettanne", joka on mielestäni väärin. Me sukulaiset olemme surullisia siitä, että olette valinneet tuollaisen elämäntavan, mutta kunnioitamme päätöstänne ja teemme kaikkemme, ettemme loukkaisi teitä. Tämä asia on meillekin vaikea!

Meillä ei ole mitään " suhdetta ", vaan ihan oikea kahden aikuisen välinen SUHDE. Samanlainen suhde kuin sinulla ja puolisollasi. Tämä ei ole mikään kokeilu. Emme myöskään ole valinneet mitään elämäntapaa, vaan meistä kumpikin on syntynyt lesboksi. Meidän seksuaalinen suuntautumisemme ei itsessään ole meille mikään vaikea asia. Päinvastoin, mun mielestä on varsin helppoa olla ihan oma itseni. :) Mihinkään suruun ei ole aihetta, koska me olemme onnellisia näin. En voisi kuvitella ketään toista vierelleni.

No me emme pyytäisi teitä kummeiksi ja meillä on myös oikeus toimia niin ja kasvattaa lapset arvojemme mukaan :)

Kyllä, teillä on täysi oikeus olla pyytämättä meitä kummeiksi. Tässä tapauksessa kuitenkin oli kyse siitä, että vaimoni pyydettiin kummiksi mutta minua ei, vaikka suvun tapana on pyytää myös puolisoa. Tällä alleviivattiin sitä, että meidän suhteemme ei ole heidän mielestään vakava, oikea, samalla tasolla heterosuhteiden kanssa. Minua ei olisi loukannut, jos meitä kumpaakaan ei olisi pyydetty, eiväthän he pyytäneet kolmen ensimmäisen lapsensakaan tapauksissa.

- AP

Miten voi olla hyväksymättä kahden aikuisen ihmisen välistä rakkautta? En kykene käsittämään. Eikö rakkaus ole aina positiivinen asia?



Olen niin onnellinen, että mun maailmankatsomus ei pakota mua sulkemaan esim. homoseksuaaleja elämänpiirini ulkopuolelle. Käy mielessä, pelkäävätkö nämä ihmiset homoseksuaalisia piirteitä itsessään, vai miksi kahden aikuisen ihmisen rakkaus voi olla niin vaikeaa hyväksyä.

tunnistan todella tuon periaatteellisen ristiriidan ja harmittaa puolestasi. Kirjoitinkin sulle jo ylempänä, että kun et voi heitä kuitenkaan muuttaa, voisitko ajatella, että olet kuitenkin hitaasti mutta varmasti raivaamassa tietäsi sukulaisten pariin. Arvaa miltä minusta tuntui kun olin seurustellut pari vuotta nykyisen mieheni kanssa ja sukulaiset vaan vastailivat puolestani että neiti-ihmiseksi näyttää jäävän. Mieheni kun oli eronnut niin ei kelvannut. Kun mentiin sitten naimisiin, samat ihmiset kommentoivat että jo oli aikakin kun monta vuotta on yhdessä kuljettu. Siis plääh, miten on voinut monta vuotta kulkea yhdessä kun tätä kanssakulkijaa ei vielä ennen hääkutsua ollut olemassakaan?

No menkää naimisisiin niin sitten on toikin ongelma ratkaistu

Ap kertoi, että hän on puolisonsa kanssa rekisteröidyssä parisuteessa.

Ymmärrän sukulaisten asenteet.