Onko olemassa rakkautta ensisilmäyksellä?

Siis oikeasti, kirjaimellisesti?



Töihin tuli uusi työntekijä, eräs mies. Kun ohimennen tavattiin ensikertaa, mies vilkais minua, katsoi heti perään toisen kerran ja hymyili leveästi kuin olisi nähnyt vanhan rakkaan tutun pitkästä aikaa. Hämmennyin, mutta ei, en tuntenut häntä ennestään.



Samana päivänä satuimme samaan aikaan kahvihuoneeseen. Menin istumaan toiseen pöytään, hänen selkänsä taakse. Mies huomasi tuloni, ja kääntyi katsomaan minua pari kertaa. Taas pitkä katse ja hymy.



Tässä kuluneen viikon aikana ollaan pariin otteeseen satuttu samaan tiimiin. Mies katsoo minua edelleen kuin tuntisi ja hymyilee leveästi heti kun näkee minut. On muutenkin jotenkin tuttavallisen oloinen, ihan kuin olisi aina tunnettu. Vaikka ihan oikeasti me ei tunneta. On kohtelias, ystävällinen, tarjoaa apuaan tilanteissa joissa pärjäisin itsekin.



Ja eilen töissä. Hänen työvuoronsa päättyi jo klo 16, mutta omani jatkui myöhään yöhön. Mies jäi töihin minun ja tiimini seuraan tekemään palkatonta työtä ja tarinneeko sanoakaan että miehen käytös minua kohtaan oli samanlaista kuin aiemminkin. Sanoi, että hänellä on vapaailta niin voi hyvin jäädä meidän kanssa töihin (varmaan tutustumaan paremmin toimintaan yms, luulen).



Mä olen hämmentynyt. Todella. En ymmärrä mitä tämä on, vai onko mitään. Ehkä kuvittelen kaiken? En ole ikinä elämässäni kohdannut ketään vierasta ihmistä, joka ensi silmäyksestä lähtien käyttäytyy kuin olisi tuntenut minut aina. Eikä siinä vielä mitään, mutta ne hyvin intensiiviset katseet ja leveä hymy joka kerran kun minuun katsoo..



Kuvittelenko että tässä on nyt jotain enemmänkin kuin oikeasti onkaan? Ehkä mies onkin perheellinen ja mä kuvitellut mielessäni kaiken :/