Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei syö, mikään ei kelpaa :o(( Ei jaksa enää
08.06.2010 |
6-vuotiaani on ollut vauvasta asti todella huono syömään. Aluksi moninaiset ruoka-allergiat hankaloittivat syömisiä muutenkin, ja lapsi oppi valikoimaan tietysti jo silloin sopimattomat ruokia. Nyt allergiat ovat suurelta osalta poistuneet, mutta ruokailu on edelleen ongelma ja valikoivuus laajenee, tuntuu että päivä päivältä lisää mikä ei enää kelpaa.Nykyään kysyy jo ekana hoidosta hakiessa mitä tänään ruokana ja sitten olipa MITÄ TAHANSA, alkaa nirsoilu, mä en välitä herneistä, mä en välitä porkkanoista, just kalakeittoa mä en tänää haluais, miksi aina kinkkukiusausta. Sitten ruokaa pyöritellään ja kätkee jopa ruuanpaloja astioiden alle että näyttäis syöneen enemmän. MIKÄÄN EI AUTA. Aina ensin yritän hyvällä: syös nyt nopsaan, kohta alkaa pikkukakkonen (tai muuta kivaa) , mutta kun tätä on joka jumalan päivä niin arvaatte että kyllä siinä käämi kärähtää. Lapsi on silminnähden laiha, ollut aikoinaan alipainoisuusseurannassa. Kipeenä syöminen stoppaa ihan totaalisesti. Karkkia ja jäätelöä tietenkin söisi, mutta emme todellakaan anna mahan täytteeksi.
Nyt tuntuu että mitta täynnä, olen kokeillut vuosien varrella vaikka mitä mutta normaalisyömäiseksi tai edes normaalipainoiseksi en lasta saa :'o(
Kommentit (4)
ja kyllä se aina huojentaa, kun kuulee jollain olevan samanlaista. Ironista kyllä, lapsen kavereista kolme on lievästi ylipainoisia ja söisivät mitä vaan, ovat kai jopa jollain neuvolan dieetillä, kun söisivät koko ajan ja kaikkea. Eli ei ole ainakaan kaveripiirin "tartuttamaa". Vielä sen verran selvennän, että meidän lapsi ei syö myöskään ns yleisenä pidettyjä lasten herkkujakaan kuten hampurilaisia, pizzoja, spagettia, pullia.
Joskus vuosia sitten uskoin että kyllä lapsi syö kun tulee tarpeeksi nälkä, mutta näin ei ole. Päinvastoin, mitä vähemmän syö, mitä pienempi mahalaukku, sitä vähemmän on nälkäkään enää ja sitten alkaa jo olla terveys vaakalaudalla.
Teen kotona iltaruuan ja pyrin terveellisyyteen, että olisi edes se vähä mitä syö, sitten "kunnon" tavaraa. Uskallan sanoa olevani hyvä kokki, eikä mitään "outoja" kuten jotain simpukoita ole ikinä vaan ihan tavallisia perheruokia. Ehkä siinä on vähän omaa loukkaantumistakin, kun tiedän ruokani olevan herkullista ja sitten kuitenkin lapsi vaan nirsoilee. Eilen just ihme kyllä söi kiisseliä iltapalaksi, mutta nyppi siitäkin huomaamatta kaikki muut marjat paitsi mansikat lautasen reunoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on elokuussa 9 vuotta täyttävä lapsi, joka elää titeynlaisella leivällä, rasvalla, laukkarilla ja maidolla. Jos jotakin vaihtelua tulee, se tulee eri leivän muodossa tai laukkarin vaihtumisena kinkkuun. Iltiksessä oli kerran syönyt pinaattilettuja. Edellisen kerran söi niitä v. 2003. Joskus pari vuotta sitten olvat pikkupiirakat in. Siinä se. Herkuista tietynlainen jäätelö kelpaa, samoin tietyt suklaat. Toki meilläkin noita saa vain, jos on sen oman "ruokansa" ensin syönyt.
Annetaan lapsien syödä sitä ruoalla mitä syö. Kaikkea ei ole pakko syödä. Kunhan syövät aterialla jotain (joku syö lihat ja toinen riisit, harva vihanneksia). Jos on jollekin ihan ylivoimainen ruoka syödä, niin voi joskus saada jotain muuta (harvoin). Vihannes/hedelmätasapainoa paikataan sitten erikseen niillä vihanneksilla mitä syövät (raaka paprika, porkkana, joku syö tomaattia, toinen kurkkua).
Uskomattaminta kyllä meillä se laihin lapsi syö parhaiten ruoan. Tämä lapsi on ollut myös painokontrollissa ja lopettanut syömisen aina kipeänä. Nirsoilu on ollut tasapainossa ja edelleen ei kovin moni jäätelö uppoa, karkit hitusen paremmin. Mutta ongelma ei ole makea.
Toinen lapsista on sitten enemmän normaalirakenteinen, mutta se närppijä. Hänelle uppoavat herkut paremmin. Sitä ruokailua ei jaksa katsella kun pyörittelee ruokaa. Huoh.
Kolmannen kohdalla ei jaksa edes hirveästi ottaa paineita syömisestä. Siinä se riittävän hyvin menee.
Meillä varmaan kyllä osa on meidän vanhempien vika. Meilläkään ei ole ruokailu riittävän hallussa. Toisaalta itse olin lapsena myös ylilaiha ja en syönyt paljoakaan mitään, enkä tunnistanut nälkää. Myöhemmin perheessämme ei ollut ruoka-aikoja eikä ketään tekemässä ruokaa (elin voileivillä ja valmisruoilla). Isäni oli aikanaan myös älyttömän huonoruokainen, sisarensa muistelee sitä vieläkin (toisaalta isälläni oli ruumiinrakenteessa myöhemmin näkynyt puutostila, jollaisesta sisaruksellansa ei ollut merkkiäkään). Mieheni oli taas lapsena aneeminen (veljensä eivät). Ei kai näillä geeneillä ja tavoilla voi paljoa muunlaisia lapsia saadakaan...
Itselläni on elokuussa 9 vuotta täyttävä lapsi, joka elää titeynlaisella leivällä, rasvalla, laukkarilla ja maidolla. Jos jotakin vaihtelua tulee, se tulee eri leivän muodossa tai laukkarin vaihtumisena kinkkuun. Iltiksessä oli kerran syönyt pinaattilettuja. Edellisen kerran söi niitä v. 2003. Joskus pari vuotta sitten olvat pikkupiirakat in. Siinä se. Herkuista tietynlainen jäätelö kelpaa, samoin tietyt suklaat. Toki meilläkin noita saa vain, jos on sen oman "ruokansa" ensin syönyt.