Miksi joistakin on ärsyttävää, että ulkopuolinen haluaa pelastaa lapsen

joka kiipeilee jossain ja se näyttää vaaralliselta?



Minusta on aika tyhmää olla tuollaisesta kiukkuinen tai närkästynyt. Minä olisin oikeasti vain kiitollinen, että on niitä muistakin kun vaan itsestä välittäviä ihmisiä olemassa.



Eräällä ystävälläni oli lapsi, joka oli myös todella taitava kiipeilemään ikäisekseen ja kun äiti antoi esim. leikkipaikalla lapsen kiipeillä (oli itse vajaan metrin päässä) niin monet olivat kauhuissaan ja välillä ns. pelastamassa ystäväni lasta kun pelkäsivät, että hän tippuu. Tuolla ystäväni lapsella oli tuollon ikää reilu 1,5v. Ystäväni aina kiitti ja kertoi yleensä, että lapsensa on taitava kiipeilijä jne.



Kerran ystäväni katsoi ihan sekunniksi muualle ja sillä sekunnilla tämä lapsi tippui alas, mutta onni onnettomuudessa, että eräs toinen äiti oli lähellä ja sai estettyä voisi sanoa melkeinpä varman kuoleman, vammoja tuli silti, mutta ei mitään vakavaa tai pysyvää.



Luin tuolta samaisesta ketjusta, josta tämä ajatukseni heräsi, että miten jonkun alle 2v oli kiivennyt kotona ja äiti nähnyt vaan kun horjahti lattialle ja tämä lapsi oli kuollut. Todella kauheaa enkä voi edes kuvitella miltä oman lapsen kuolema tuntuu kun ei ole kokemusta.



Miksi se on niin paha asia ja jotkut kokee loukkauksena, että joku muu vain hyvää hyvyyttään vahtii hänenkin lasta? En ymmärrä...