Missä/kuinka tapasitte puolisonne?

Ranskassa tavattiin marokkolaisen mieheni kanssa.Olin siellä opiskelemassa ja mies myös jo useamman vuoden ajan. Kulttuuri ei ollut kovin tuttu entuudestaan, vaikka muutamia marokkolaisia tuttuja ja opiskelukavereita olikin. Suomeen muutettiin puoleksi vuodeksi ja sitten taas lädettiin Ranskaan. Nyt Suomessa ollaan viihdytty 8kk ja olisi tarkoitus pysyä täällä pidempäänkin jos asiat loksahtavat paikoilleen. Naimisissa ollaan oltu hieman yli vuoden.

Minä ja mieheni tutustuimme internetin chattipalstalla. Kirjoittelimme kuukausien ajan, jonka jälkeen hän tuli Suomeen Ranskasta, jossa hän oli opiskelemassa. Mieheni on kotoisin Algeriasta, enkä tiennyt kulttuurista juuri mitään, ennen kuin me tutustuimme. Nyt olen jo saanut tietää paljon maan kulttuurista, islamista ja monesta muusta. Olemme olleet reilut puoli vuotta naimisissa, ja olemme todella onnellisia. Toivon kaikille yhtä paljon onnea tulevaisuuteen. Aurinkoisia päiviä :-)

täällä suomessa.istuttiin joidenkin metrien päässä toisistamme ja hymyiltiin toisillemme..ollaan molemmat ujoja niin aika hassua se sitten alussa oli.minä en tiennyt lähestulkoon mitään vietnamilaisista,en ollut koskaan edes tuntenut ketään..

nyt ollaan asuttu yhdessä suunnilleen kolme vuotta ja suunnitellaan lasta..mulla on jotenkin vaan sellainen tunne että miehestäni tulisi hyvä isä..ja hänen kanssa haluan lapsia.

osaan jonkin verran puhua vietnamia,mutten todellakaan paljon,ja en ymmärrä sitä myöskään kovin hyvin..paitsi kirjoittaa osaan melkein mitä vaan vietnamiksi ja tekstin ymmärrän hyvin..tosin mieheni puhuu hyvin suomea.lähinnä molempien sukulaisten kanssa ollaan eniten tekemisissä.naimisissa ei olla..

ensin tavattiin kaupungilla kun mina viela olin teiniikainen mutta silloin meilla ei oikein synkannut :) " juoksin karkuun" kun han tuli vastaan.3vuotta myohemmin han osui samaan pizzeriaan kaveriaan katsomaan missa mina olin tyossa,mutta ei silloinkaan viela oikein mennyt yhteen :) (pysyttelin vain takahuoneessa kunnes koko persoona menisi pois)mutta kuitenkin myohemin aloimme liikkua samoissa kaveri piireissa ja siita sitten yhtakkia olimmekin vain kaksin ja siita se sitten alkoikin. nyt perjantaina 5-vuotis haapaiva (jippii ;)) )ja meilla talla hetkella 3 suloista lasta.kun ajatteleekin noita aikoja niin kylla mielessa on etta jospa ei oltasikaan koskaan tavattu sita toista kertaa kun mieheni kuitenkin oli tyossa toisessa kaupungissa,niin kylla paljosta olisin jaanyt paitsi.kiitos hanelle etta han on jaksanut taivaltaa minun kanssani nama vuodeta ja jaksanut " kasvattaa minusta aikuisen :))" ja kiitos hanelle myos siita etta han oon niin ihana ihminen etta jaksan hanen kanssaan viela monta monta vuotta ja toivottavasti hankin jaksaa minua :))

... Suomessa eräässä kaupungissa baarissa. Molemmat kylläkin selvinpäin...:) Tunsin kyseistä kulttuuria jonkin verran ennestäänkin. Poikaystäväni on siis somalialainen.:)

Minä olin lomamatkalla ja mies paikallisia. Olimme molemmat 18-vuotiaita, joten aivan teinipohjalla liikkeellä - ilman huolta huomisesta saati aikeissa etsiä aviopuolisoa... Sattui kohdalle komea mies, jolla oli aivot tallella, kielitaitoa ja herrasmiehen tavat. Veihän se jalat alta. Loman jälkeen lähdin kesäksi saarelle töihin ja niin sitä pikku hiljaa tutustuttiin paremmin ja muutaman vuoden kuluttua avioiduttiin. Elämä kuljettaa erikoisia teitä.

Albanialaista kulttuuria en tuntenut entuudestaan, mitä nyt tiesin Albanian olevan Euroopan köyhin maa, jonka löytää Balkanilta Kreikan yläpuolelta. Kulttuuri on kuitenkin osoittautunut sivuseikaksi suhteessamme, koska niin nuorena tapasimme, on miehestä muokkautunut aikalailla " suomalainen" mies tai sitten hän omasi jo valmiiksi samanlaisen arvomaailman... Joskus tuntuu, että hän on aivan erilainen kuin albaanituttavamme, joilla on esimerkiksi omat vanhemmat Suomessa ja siten se oma kulttuuri on elämässä vahvempaa. Tai sitten tuo mies vain sattuu olemaan erityisen joustava yksilö. ;o)

Olin gradututkimusta tekemässä miehen kotikaupungissa ja tapasimme yhteisen ystävän kautta. Graduaiheeni on alueen väestökehitys... ja pitihän minun itsenikin päästä siihen vaikuttamaan! :)

Eli olin Turkissa töissä jo neljättä (?) kesää, kun tapasin mieheni kesällä 2001. Seuraavan vuoden toukokuussa mentiin naimisiin, saman vuoden joulukuussa muutettiin " joksikin aikaa" Suomeen. Tyttö syntyi joulukuussa 2003, seuraavaa lasta odotetaan syntyväksi tämän vuoden joulukuussa, ja meidän väliaikainen oleskelumme Suomessa näyttää muodostuvan erittäin pysyväksi.

Muistan vielä hidastettuna kun näin mieheni ensimmäistä kertaa. Hän " leijui" eteenpäin kuin amerikkalaisen jalkapallon hidastetuissa uusinnoissa, ääni hassuna möngerryksenä, kantaen pizzalautasta, pää kääntyi minuunpäin ja hymyili..





*muistelee ihan lovena*

Kulttuuria en tuntenut ollenkaan, onnekseni kohdalleni sattui joustava maailmankansalainen. Nyt naimisissa kolme vuotta, poika 1 v 3kk ja toinen syntyy tammikuussa :)

Missä asuin ja työskentelin. Kulttuuri tuli sikäli tutuksi, että asuin samoalaisessa perheessä " adoptoituna" tyttärenä. Aviomies oli töissä perheemme yrityksessä ja sillä tavalla tutustuimme. Siipassa vetosi kiltteys.



Siippaparka joutui isukin hiillostettavaksi ennen kuin sai luvan alkaa " virallisesti piirittämään" . Lisäksi kaikki perheen täysivaltaiset jäsenet saivat esittää suorasukaiset kommenttinsa siitä, millaiseksi arvioivat sulhaskandidaatin kyvyt aviomiehenä. Erittäin hilpeä tilaisuus :)))

Menin vierailemaan vanhojen ystävien luo monien vuosien jälkeen ja mieheni oli siellä. Hän avasi oven ja se oli menoa..



Minulla oli aiemmin huonoja kokemuksia afrikkalaisista miehistä, mutta hän oli aivan erilainen. Sopiva sekoitus eurooppaa, afrikkaa ja islamia. Kaikki klikkasi heti ja pian menimmekin jo naimisiin...

Minut pokattiin baarista...Elin hurjaa sinkkubuumia ylipitkän kihlauksen jälkeen enkä suhteen alkuaikoina ottanut äijää tosissani ollenkaan. Oli muka liian aikaista aloittaa oikeaa suhdetta ym. hölmöä. Luulin kai, että tuollainen maailman upein mies aikoo odottaa loppuelämänsä minun rauhoittumistani...Hohhoijaa, onneksi minulta ei ainakaan itsetuntoa puutu ;) Lopulta hän kuitenkin sitten ilmoitti, että ellei meno muutu, niin hän ei enää jää katselemaan. Pakkohan se oli ottaa todesta :-) Ja kyllä kannatti.

tapasin mieheni vaihdossa ollessani...työharjoittelupaikalla. ensin hän vain halusi tarjota moottoripyöräkyydin ja näyttää paikkoja, myöhemmin sitten vähän enemmän. siitä se sitten lähti. esas cosas pasan ;)

tapasimme 8 vuotta sitten sattumalta helsingin keskustasta ja aloimme juttusille.





tiesin somalialaisen mieheni kulttuurista jonkin verran , silläolin ennen häntä jo seurustellut somalialaisen kanssa.

tässä sitä ollaan opittu koko ajan lisää, ja lasten myötä enemmänkin. kaksi ihanaa poikaa 2v10kk ja 4kk+.

onhan sitä yhteen otettu ja yhdessä pysytty.

Minä läksin ystäväni kanssa etelään lomalle ja mieheni oli työssä hotellissa, jossa asuimme kyseisen viikon!! Eli lomaromanssi, josta nyt on kulunut jo pian 10 vuotta!! ;) Ensin minä matkustelin PAlJON häntä tapaamaan, sitten hän kävi Suomessa ja lopulta avioiduimme ja muutimme pysyvästi Suomeen, nyt naimisissa jo kuudetta vuotta!! Jee!!

Oltiin porukalla iltaa viettamassa mun suosikki opiskelijabaarissa ja nain taman komean miehen ja se oli menoa. Kysyin etta mistas olet kotoisin ja mies sanoi etta arvaa, ja sanoin ' Marokosta?' ja mies oli ihan aimistynyt, etta mista pystyin arvaamaan?!! ...Eli tunsin kultturia ennestaan, pari kertaa olin kaynyt Marokossa jo ennen tapaamistamme jne. Arabikulttuuria tunsin mm. opiskelujen myota (olin juuri tekemassa gradua arabien ja juutalaisten asuma-alueista) ja mulla oli arabituttavia yliopistossa.



Niin ja 6. haapaiva lahestyy ja kaksi tyttoa ollaan saatu aikaan!

.. vuonna 1992 keväällä, jolloin nettiä ei kyllä vielä Internetiksi kutsuttu. Yhdellä kulttuuri-keskustelupalstalla. Tavattiin livenä vajaa vuosi myöhemmin, mitä ENNEN oltiin jo päätetty elää yhdessä. Ollaan varmaan ensimmäisiä nettipareja, ja ainakin jos laskee sellaiset, jotka on yhä naimisissa!



Meille etätutustuminen sopi hyvin, koska molemmat ilmaisemme itseämme paljon syvällisemmin kirjoittamalla kuin arkipäivän keskustelussa. Opimme siis tuntemaan toisemme PALJON paremmin etänä ja se toisen pohjimmainen ymmärtäminen nyt meitä kantaakin arkipäivän riitojen yli.

Nostanpa tämän ketjun, jos sattuu kiinnostamaan :)

Tapasin ranskalaisen mieheni Saksassa. Olimme molemmat samassa hotellissa kesatoissa. Mies muutti sitten muutaman vuoden paasta Suomeen, jossa nyt asumme 5kk ja 2v poikiemme kanssa.



Kareen