Missä/kuinka tapasitte puolisonne?
Tunsitteko kulttuuria ennestään? Silkkaa uteliaisuuttani kysyn...
Itse tapasin vietnamilaisen mieheni (kiintiöpakolaisena tullut) SPR:n kuvioissa. Vietnamin kieltä olin jo oppinut jonkin verran. Seurusteltiin kolmisen vuotta ennen yhteen muuttamista. Mulla oli ollut aikaisemmin vietnamilaisia naapureita ja kavereita, parin pojan kanssa oli lisäksi ollut sellaista aika viatonta tapailua.
Kommentit (37)
Mies Kanadassa kasvanut saksalainen; itse olin asunut aikaisemmin kanadassa vuosikausia ja osasin myos saksaa vaikken siella ollut asunutkaan.
Olimme molemmat saman akateemisen lehden toimituskunnassa, ja olin kuullut tulevasta miehestani paljon hiukan humoristisia kommentteja jo ennen tapaamistamme ja yllatyin tavatessani hanet koska han ei ollutkaan sellainen reppana kuin olin kuvitellut; han kuulemma puolestaan ajatteli etta " kamala suustaan tuo amma" kun ekaa kertaa jutteli kanssani... ;-) Nyt yhdessa jo kymmenen vuotta, yksi lapsi ja toinen tulossa.
Sattumalla hän tuli vastaan minua kadulla täällä Suomessa.Ruvettiin juttelemaan ja juttelimme koko yön läheisessä kahvilassa,meillä synkkasi heti.Mieheni oli täällä lomalla tapamassa enoaan mummonsa kanssa.Ja tavattuamme hän vei minut heti seuraavana päivänä tapaamaan perhettään ja minua jännitti. Olin kyllä tutustunut jonkin verran Marokkolaisiin ihmisiin aiemminkin.Siitä n.puolen vuoden kulutua menimme naimisiin Marokossa ja nyt on oltu yhdessä 8vuotta ja meillä on kaksi lasta.
Muistan kyllä lukeneeni ketjua jo silloin joskus..
Me tavattiin baarissa (ei edes kovin tasokkaassa sellaisessa). Juttelemaan mies tuli, kun joku (mulle ja myös hänelle) tuntematon suomalainen mies oli väittänyt mua tyttöystäväkseen ja käskenyt miehen painua muualle. Mies siis halusi varmistaa, että olenko tuon tyypin tyttöystävä. Sit jäätiin vaan juttelemaan jotain. Mies kuulemma ihastui siihen, kun vaadin koko ajan saada pitää oman tilani eli en halunnut miestä liian lähelle.
Usan luoteisrannikon kaupungissa, jossa olin töissä. Tapasimme erään bändin keikalla - laulaja meidät toisillemme esitteli! :) Rakkautta ensisilmäyksellä - kihlauduimme jo 4 kuukauden päästä tapaamisesta. Nyt olemme olleet lähes 8 vuotta naimisissa ja asuneet Suomessakin 7 vuotta. Tänä aikana mieheni on opiskellut suomen kielen, lukenut itsensä yliopistossa maisteriksi ja tekee nyt väitöskirjaa eli integraatio on toiminut todella hyvin. Hän on tosin valkoihoinen, uskonnoton ja hyvin sosiaalinen tapaus eli häntä on hankala ennakkoluuloisenkaan vihata...
Rakkautemme hedelmä on 2- vuotias punapäinen tyttö, joka vaihtaa sujuvasti suomen ja englannin välillä tilanteen mukaan. Elo on leppoisaa ja Suomeen on tarkoitus jäädä, vaikka väitöstutkimus voi meidät vuodeksi tai pariksi kaukomaille viedäkin!
Vielä kommentti. En osallistu paljoa listalla kommentointiin, sillä islam tai afrikkalaiset miehet eivät kuulu elämääni. Yritän vastaisuudessa tehdä keskusteluavauksia, joihin voisi osallistua vaikkei kokemuksia oisikaan afrikkalaisista poikaystävistä tai uskonnosta. Itseäni uskonasiat eivät vähempää voisi kiinnostaa. Olen tapaluterilainen kuten tyttärenikin ja mieheni on uskonnoton. Ymmärrän kyllä jos jollekin uskonto on elämän tärkein asia, mutta itse katsoisin elämän loppuvan kun aivoista valo katoaa ja ainoa toivo " elämän " jatkumisesta ovat omat geenimme lapsissamme!
Lomaterveisin Athina
Mukavaa, että täällä on muitakin kuin judeokristillisiin uskontoihin elämänkatsomuksensa perustavia.
Tuli mieleen tuosta, mitä sanoit, että elämä jatkuu geeniemme kautta lapsissamme. Jos oikein muistelen, niin niinhän se Jeesuskin taisi jossain vaiheessa sanoa. Vertauskuvallisesti toki. Ja, en ole kristitty :)
Tapasimme englantilaisen mieheni kanssa 15 vuotta sitten Kyproksella.
Mieheni oli armeijan komennuksella ja itse olin siellä opiskelemassa.
Kihloihin mentiin kuukausi tapaamisen jälkeen ja naimisissa on oltu 14 vuotta. Ensimmäiset 12 vuotta asuttiin Englannissa ja nyt sitten Suomessa. Lapsia on kaksi.
Meidan kahden tiet kohtasivat netissa. Se oli sielujen sympatiaa. :)Albania oli maana minulle jo entuudestaan tuttu ja kulttuuri myos.
Tapasimme tyon merkeissa Lahi-Idassa; olimme eri osastoilla duunissa, mutta sattumalta osuimme samaan workshoppiin ja siella tutustuimme. Hissun kissun mies piiritti minua ja sitten muutaman kuukauden paasta tuli roihahti ja nyt ollaan naimisissa, lapsia ja elama ah niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa :))
Taytyy sanoa, etta rakkautemme alkoi ymparistossa, missa ollaan hyvin rasistisia ja saimmekin osaksemme paljon kulmienkurtistelua ja varsin allottavia kommentteja. Meita tosin se ei haitannut, painvastoin, vahvisti yhteenkuuluvuuttamme.
tavattiin mieheni kanssa kun olin Ranskassa opiskelijavaihdossa, mies opiskeli samaa alaa (hän on siis ranskalainen)..asutaan Englannissa nykyään, Suomeen ei olla muuttamassa.
rakkaus meinaan.tulin kesalla vuonna 2000 viikon lomalle turkkiin koska siskoni tarvitsi mua taalla. Taytyy myöntaa etta mun kuvani turkkilaisista oli tosi huono.sisko vei mut hamamiin ja siella oli ukko töissa ja sattumalta sattuu olemaan siskon miehen hyva ystava. ;-D Myös miehellani oli aika inha kuva suomalaisista.joku siina puhellessa meilla vaan naksahti ja rakastuttiin.nyt tassa kuussa tulee 5 vuotta naimisissa ja onnellisia ollaan.
Me tavattiin Englannissa, minä olin vaihdossa ja hän oli asunut siellä yli 6vuotta.
Alkuun en uskaltanut ottaa todesta tätä miestä, kun oli liian hyvää ollakseen totta.
No nyt ollaan oltu yhdessä 1v ja 5kk, joista naimisissa vuoden verran.
Asutaan suomessa.
Albanialaisista en tiennyt mitään tavatessamme, mut heti aloin ottaa selvää ja koko ajan tässä tutustuu lisää ko. kulttuuriin.
Me asumme Englannissa eika olla Suomeen muuttamassa, koska meilla on taalla hyva olla, mutta ihan mielenkiinnosta kysyisin, miten miehesi on sopeutunut Suomeen? Olihan han sentaan ehtinyt asua taalla Englannissa jo monta vuotta. Kaipaako han takaisin tanne?
Nyt menee kylla jo ihan taysin asian vieresta, mutta menkoot eli tiedatko sellaista kappaletta kuin " Vetem Ty" , laulajana Alban Skenderaj? Aivan ihana biisi, mieskin tykkaa. =)
No alkuun oli tosi vaikea sopeutua. Ja kieli on vaikeata, vaikka hän on täällä ollut vasta kohta 4kk. Tämä kesä oli niin lämmin suomessa ettei ilmasto ole vielä häirinnyt, mutta vitsillä kutsuu suomea " toiseksi planeetaksi" .
Alkuun kaipasi aika paljonkin englantiin, nyt löytää jo paremmat puolet suomesta, kielen kanssa siis takkuaa ja sit täältä on niin vaikea saada töitä.
Mut kielikursseilta on saanut kavereita, niin se varmasti on helpottanut sopeutumista, mutta välillä ne kaverit myös saavat hänet masentumaan kun kertovat että ovat olleet täällä monta vuotta eikä heillä ole töitä.
En tiedä biisiä, mut voin kysyä tietääkö mun mieheni, nyt on ollut musiikin kuuntelu aika vähällä mun osalta.
Mut olisi kiva mailata/vaihtaa kokemuksia kanssasi enemmänkin?
Kirjoita ihmeessa! E-mail on: trendafil@luukku.com
Kysyin siita biisista, silla se sattui tulemaan radiosta juuri silloin, kun sulle viestia kirjoittelin. Meidan perheessa kuunnellaan ahkerasti albanialaista musiikkia ja tuo kappale tuntuu olevan nyt aikamoinen hitti Albaniassa. Laulajassakaan ei ole mitaan vikaa. =)
eli olin työharjoittelussa Espanjassa. Tutustuimme paikallisessa baarissa ja siitä se lähti. Nykyään jo 10 vuotta yhdessä, niistä 4 vuotta naimissa, yksi 1,5 v. tyttö ja asutaan Suomessa. Ja minä kun vannoin että ulkomaalaisiin " gigoloihin" en sekoa........;)!
Tulin Saksasta, olin yksin Kanarialla lomalla. Mieheni oli kaverin kanssa.
Noin 5 kk myöhemmin tulin Suomeen pysyvästi. Nyt ollaan naimississa 3 vuotta ja poika on 9 kk. Kaikki alkoi lomaromanssina...
Marraskuussa 2004 baarissa Jyväskylässä.. Mieheni on marokkolainen.. Kerran olin aikaisemmin seurustellut muslimin kanssa (mies oli albaaniaainen) mutta en tuntenut kulttuuria vielä paljoa, mutta aloin heti tutustumaan ja opettelemaan..:) Olisi kiva kyllä oppia arabiaa..:)
Iida-Ilona