Lue keskustelun säännöt.
Taas se lähti...
05.06.2010 |
ja taas mä jäin... yksin vauvan kanssa... taas riita ja mykkäkoulua. kuinka pitkään tällä kertaa? viikko, kaks? taas vihaa ja pahoja sanoja. kuinka pitkään sitä ihminen jaksaa...? on menny huonosti, tosi huonosti, liian pitkään. mutta kun välillä kaikki on hyvin, ihan mukavaakin on.
Katoin telkkarista kun mies kosi naista ihanan romanttisesti ja tajusin etten luultavasti koskaan tuu kokemaan samaa. Minkä takia sitä ihminen jatkaa huonossa suhteessa...? kun olis voimia ja kun tietäis että joskus asiat vois olla taas tosi hyvin jonkun toisen kanssa. Vai voisko ne olla joskus olla tosi hyvin tässä suhteessa?
Miks mä aina päädyn huonoihin suhteisiin? tällä kertaa tehtiin lapsikin, joskus asiat oli ihan hyvin.
Taas mä tuijottelen seiniä ja yritän pitää itteni koossa vaikka tekis mieli kiljua ja huutaa ja juosta niin kovaa karkuun kun pääsen. mutta kun viereisessä huoneessa nukkuu vauva, mihin mä täältä pääsen...
Välillä tuntuu (tai toivoo) että tää kaikki on vaan pahaa unta...
Kommentit (25)
Yritä nyt vaan jaksaa siellä koska toisena vaihtoehtona on lähteä ja jaksaa kuitenkin yksin.
Jos miehesi edes arkena jaksaa jakaa vastuun kanssasi, on se parempi kuin ei mitään. Mutta jos itse joudut arjenkin hoitamaan, niin silloin miettisin vakavasti lähtöä :(
Niin tai näin asemasi on kurja, mutta toivon sinulle parmepaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma elämä tuntuu taas ihan kivalta
Kyllä ihminen jaksaa. Enemmän kuin uskokaan, joskus liikaakin. Olen pahoillani, niin se vain on.
Joku päivä, todennäköisesti silloin olet sietänyt tilannetta jo liian kauan, tajuat lähteä ja ihmettelet miksi et tehnyt sitä jo paljon aiemmin. Tai ehkä ennen sitä päivää asiat paranevat ja muuttuvat kokonaan hyviksi. Ihmeitä tosin tapahtuu kovin harvoin.
Kilju tuskasi tyynyyn, kokoa itsesi ja mene katsomaan lastasi. On jotain tosi hyvääkin. Ehkä jopa parasta.
Toivon että aurinko paistaa huomenna vähän lämpimämmin vain sinulle ja jaksat hymyillä lapsesi kanssa tulevalle. Ja päätät tehdä seuraavasta huomisesta vielä paremman.
:)
Oma elämä tuntuu taas ihan kivalta
Oma elämä tuntuu taas ihan kivalta
Kiva että sun elämä tuntuu kivalta. Mun elämä on sitä mitä aloituksessa kirjoitin. Eikä se tunnu kivalta.
Kiitos rohkaisusta muille, ehkä huomenna tuntuu vähän paremmalta tai sitten ei. Ja joku päivä luultavasti koittaa se hetki kun mitta tulee täyteen ja ihmettelen miksi en ole lähtenyt aiemmin. mutta nyt vielä ei ole rohkeutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan liian kauan! Mutta nyt olen irrottanut köydet ja levittänyt purjeet, elämä kantaa!
Olo on todella tyhjä. Ja voin sanoa, että ei se huomenna paremmaksi muutu. Saatan ajatella ihania ajatuksia ja alkaa itsekin hetkeksi uskomaan, että meillä menisi vähän paremmin. Mutta sitten mies tiputtaa minut sieltä hyvän olon pilvilinnoista alas ja näen taas mitä tämä elämä on. On ollut jo ihan liian kauan enkä usko muutosta tulevan, ei ainakaan ihan pian.
En ole enää ollenkaan varma, että rakastanko miestä vai rakastanko sitä mitä mies on ennen ollut.
Ja kun tätä tilannetta on jatkunut jo niin pitkään niin en osaa enää lähteäkäänm vaikka toisaalta haluaisinkin. Entäpä jos pian olisikin tapahtumassa se käännekohta ja meillä alkaisi mennä paremmin? Entäpä jos eron jälkeen ikävöin miestä loppuelämäni? Entä jos en löydäkään ketään, joka haluaisi rakastaa minua? Täytyisikö minun olla koko loppuelämäni ihan yksin?
Nämä ajatukset pyörivät päässäni aina, kun ajattelenkaan eron mahdollisuutta. Ajattelen niitä kaikkia asioita, mitä en enää voisi tehdä, ja niitä ihmisiä, joita tuskin enää näkisinkään jos erottaisi miehen kanssa :(
En usko olevani tarpeeksi vahva ihminen lähtemään tästä suhteesta ja niinpä luultavasti pilaan koko loppuelämäni olemalla surullinen, onneton ja katkera. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän kaikkien elämässä on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu ikävältä. Syyt niihin ovat erilaiset, mutta jokainen varmasti tietää sen tunteen, mikä sinulla on nyt.
Mutta, varmasti tulee vielä hetkiä jolloin olet onnellinen - päinvastaisia tuntemuksia mitä sinulla nyt on. Elämä on yhtä vuoristorataa. Jos sinusta tuntuu ettet voi olla onnellinen tekemättä ratkaisuja, niin sitten sinun on tehtävä niitä. Muista elää tulevaisuutta kohti, äläkä jää makaamaan ikäviin asioihin.
Oma elämä tuntuu taas ihan kivalta
Eikä ole ap:n elämän aliarviointia vaan ainoastaan oman, hyvän elämän kiitosta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jollain toisellakin voi olla samanlainen tilanne. Olen ajatellut aivan samalla lailla. Hetken uskon (uskottelen itselleni?) sovinnon jälkeen, että kaikki on hyvin, lähes täydellistä, kunnes yhtäkkiä ollaan taas riidan keskellä. Olen miettinyt että rakastanko enää mutta samalla odotan muutosta ja sitä että mies yksi kaunis päivä herää ja tajuaa omat virheensä.
Kohta tuntuu että olen aivan yksin koska en kehtaa enää kertoa ystäville sitä, että taas riidellään. En kestä kuulla vielä totuutta ja katsoa heitä silmiin kun ilmeet kertovat että tässä ei ole enää mitään järkeä.
Miten sitä on sitten niin sokea tai tyhmä että edelleen uskoo parempaan?
ap
Riippuu riitojen laadusta, kannattaako yrittää vielä. Jos teillä on riitaa mustasukkaisuudesta tai jos jompikumpi vähättelee, nimittelee tai muuten lyttää toista, on tilanne todella ikävä. Jos mukana on väkivaltaa, ei ole mitään syytä jatkaa ja odotella enää hetkeäkään kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös aikaisemmin kerroin aika avoimesti kavereille, mitä on tapahtunut ja miltä minusta tuntuu. Mutta nyt yritän kaunistella asioita ja saatan sanoa jopa että meillä menee hyvin, vaikka samalla tekisi mieli vain itkeä pahaa oloa.
Miehen sisko kysyikin minulta kerran ihan suoraan "kauanko sä aiot katsella tuollaista käytöstä" Jäin sanattomaksi, mitä tuohon voisi vastata? "Joo ajattelin olla kynnysmattona lopun alämääni".
Toista ei voi muuttaa, mutta samalla myös minä toivon, että jonain päivänä mies huomaa miten huonosti on kohdellut minua ja muuttaa käytöstään. Tosin en ole saanut yhtään kertaa suoraa vastausta, kun olen mieheltä kysynyt "Haluatko enää jatkaa yhdessä" tai "välitätkö minusta enää".
Jos miehen oma sisko ihmettelee veljensä käytöstä, on aika ottaa hatkat! Ei se mies tajua kohtelevansa sua huonosti, tai ainakaan se ei häntä kiinnosta! Jos mies kohtelee sinua noin huonosti, hän ei kunnioita sinua, ja yksi syy kunnioituksen puutteeseen on se, ettet itsekään kunnioita itseäsi, koska annat miehelle mahdollisuuden kohdella itseäsi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy itseltäsi, tätäkö haluan?? Jos et halua, tee päätös ja lähde, vaihda elämäsi suuntaa.
Kunnioita itseäsi ja lastasi äläkä siedä huonoa käytöstä keneltäkään.
hommaa itsellesi uusi mies. afrikasta saa nopeesti uuden.
Tervetuloa raskaushormonien höystämään todellisuuteen!
Täällä ollaan ihan samassa tilanteessa, mies pakkasi osan tavaroistaankin mukaan riidan päätteeksi. Festarit ja ryyppääminen olivat tärkeämpää. Minä jäin yksin puolivuotiaan vauvan kanssa.
Tätä on jatkunut jo niin ettei kehtaa enää oikein kavereillekaan valittaa, niin kuin sanot, eivät he kohta enää jaksa kuunnella.
Mutta se on tässä nyt. Ero.
Minä pärjään! Minä päätän niin!
Jos mies ei kykene vastuutaan kantamaan, minä kannan. Olkoot oppimatta mitään ja jatkakoot itsekästä elämäänsä.
Katse eteenpäin sielläkin! Voimia meille!
Aika taitava pitää olla jos onnistuu tällaisen löytämään mutta av-mammat ei petä: he on todellisia kusipäämagneetteja.
mee nyt nukkumaan ja huomenna menkää vaikka kylään vauvan kanssa, anna äijäsi olla, mene vauvan kanssa vaikka lenkille =DD lapsi on lahja, ole ylpeä ja iloinen siitä, ettei myöhemmin tarvitse katua! Voimia, tuttu juttu =/