Tänä kesänä lähden lasten kanssa lomalle ja

hommannut. Loma jos mikä tulisi olla kivaa yhteistä aikaa. Me ainakin parhaamme mukaan pyrimme lomalta saamaan niin itselle kuin lapsillekin ikimuistoisia kokemuksia- rentoa yhdessä oloa, hyviä ravintoloita (siis ruoka!), kivoja nähtävyyksiä, uimista ja retkeilyä.

sillä on tosin aikaa tehdä reissuja kavereiden kanssa...Ketuttaa, mutta minkäs teet. Tosin meillä on ihan rentoa ilman isääkin, vaikka kivahan se olisi, että lapset lomailisivat isänkin kanssa. Ja tästä on kyllä puhuttu...mutta vetoaa siihen, että on yrittäjä, ja ei voi olla pois töistä jne. Enää ei vaan jaksa...

Mutta ei se ole rentoa kuunnella aikuisen ihmisen kitinää koko ajan. Eikä myöskään ole rentoa olla lomallakin se passaava osapuoli. On sitten kahvipaussin, lasten vessakäynnin tai ruokailun aika. Mies siirtyy autosta istumaan pöydän ääreen kahvilaan tai ravintolaan ja siinä se istua möllöttää ja odottaa, että minä kuskaan ruoat, kahvit ja lapset vessassa. Mielummin kuskaan lapsia yksin, kuin että siinä on yks passattava lisää..

Tosin mies sitten viime hetkellä tunkee mukaan ja sitten valittaa suureen ääneen "miks mä lähdin teidän kanssa - nää reissut menee AINA perseelleen?!?!" jep jep...

tosissaan, kun olen sanonut että ei tarvii lähteä mukaan kitisemään. Se pilaa aina lapsiltakin ilon kaikesta. Jos mennään huvipuistoon, ehkä yks tai kaks laitetta ja sitten kiireen vilkkaa pois. Tai uimaan, juuri kun lapset pääsee veteen, hokee vaan että äkkiä, äkkiä, uikaa nyt että pääsee pois. Lomalla kun pitäisi olla kiireetöntä ja lupsakkaa menoa... Mies mielummin makaa hotellissa ja tuijottaa jotain töllöä, illalla sitten aina ehdottelee että jos nyt kaljalle pääsis, kun kerran lomalla ollaan. No thänks, mitään krapulaäijää, jota jo kotona joudutaan usein katsomaan..

pysähdyksellä. En jaksa venyä välillä loputtomiin

Mutta yksin käyn lapsen kanssa kaupunkilomilla. etelässä ja viimeksi Legolandissa. Minä jaksan roikkua siellä ja usein viihdynkin,.