Uusperheelliset...Ov

surulliselta lapsen puolesta, että hänen käyntejään isän luona rajoitettaisiin RAHAN takia. Eli siis koska isä maksaa elarit äidille, poika ei saisi käydä toisen vanhempansa luona niin kuin haluaa, koska isä on jo osallistunut pojan kasvatukseen - rahallisesti.

Entä lapsen tunteet? Onko niillä mitään merkitystä? Vai onko raha tässä ainoa asia, jolla on merkitystä?

Puistattavaa.

Tämä koko ketjuhan osoittaa sen, ettei sellaisilla ketkä ns. ydinperheessä elävät, ole mitään käsitystä siitä, millaista elämä ns. uusperheessä on. Toisaalta, olen sitä mieltä, että uusperheenä eläminen on surkuhupaisuuden ja naurettavuuden ohella myös antoisaa ja hauskaa, eivätkä lapset itse koe näitä asioita näin dramaattisesti kuin me aikuiset.

Mieheni lapset asuvat meillä. Eivät ole melkein vuoteen olleet yhtäaikaa äitinsä luona edes yhtä yötä ja viikonloppuisinkin äidin luo menee vain yksi lapsi yhdeksi yöksi kerrallaan. Tämä johtuu lasten äidin uudesta miehestä. Kun otimme lapset meille asumaan, ei ollut tarkoitus, että homma ihan näin menee. Meillä ei siis ole ollut yhtään lapsivapaata iltaa/yötä, saatika viikonloppua, vuoteen.



Aikaisemmin tilanne oli tuollainen ap:n kuvailema. Lapset tulivat ja menivät, miten heille tai heidän äidilleen sopi. Käytännössä jompikumpi oli meillä aina yötä, vaikka kirjoilla olivatkin äitinsä luona. Tämä nykyinen tilanne on siihen verrattuna parempi kuitenkin.

mutta voivat TÄYSIN VAPAASTI liikkua kahden kodin välillä myös sellaisina viikkoina, jolloin ovat virallisesti toisen vanhemman luona. Meillä saavat kaikki lapset ja vieraatkin ottaa kaapista välipaloja. Jos tiedän tarvitsevani jotain ruoka-ainetta ruokaa varten, niin laitan päälle lapun, että ei saa syödä. Syöntikielto koskee siis kaikkia eli myös minua ja miestäni. :) Lapset uskovat kyllä, kun tietävät säännön ja sen, että jos syövät kiellettyjä ruokia, niin sitten tulee jotain pikaruokaa kunnon aterian sijaan.



Vieraille tarjotaan ruokaa, jos sattuvat olemaan paikalla ja ruokaa on ylimääräistä. Varmistan tosin aina ensin vanhmemmilta, että lapset voivat syödä meillä. Jos en ole kotona ja lapset ottavat välipalaa, niin silloin en tietenkään ole kyselemässä.



Meillä ei makseta lainkaan elatusmaksuja. Lapsilisät menevät tilille, josta maksetaan lasaetn kuluja. Lisäksi molemmat vahemmat siirtävät pari kertaa vuodessa ja aina tarpeen mukaan tilille rahaa lasten menoja kattamaan.



Ap, olisin tosi järkyttynyt, jos mieheni kieltäisi omia lapsiaan käymästä ja syömästä! Teillä kyse tuntuu olevan rahasta, vaikka muuta väität... :(

no jos sulla on omillakin lapsilla ajat millon saa olla kotona niin sillon ihan ok. mutta jos omat lapsesi saavat liikkua kotonaan miten haluavat niin sillon se on salittava myös miehen lapselle. se on myös MIEHEN koti! Ahne ämmä!

Miehesi ei halua rajoittaa poikansa käymistä, onhan koti kai miehenkin? Ei yksin sinun?

Vastaavassa tilanteessa en ikinä sanoisi lapselle, että et saa tulla luokseni tiettyinä päivinä. Koita nyt hyvä ihminen asettua miehesi asemaan. Saat hänet vihaamaan itseäsi. Veri on vettä sakeampaa...

ostakaa vaikka toinen jääkaappi lisäksi. sillähän siitä selviää. joskus voit laittaa myös lapun johonkin jos sitä ei saa ottaa. samoin voit soittaa miehen pojalle töistäö lähtiessä ja kysyä mitä puuttuu, mitä ovat syöneetr, montako kahvipullaa tuot... tai sitten poika vois automaattisesti laittaa viestiä näistä. mutta tietenkään et rajoita pojan teillä oloa tai syömistä. kyse on vaan tiedonkulusta ja etukäteen varautumisesta ostamalla riittävästi ruokaa.

Mutta siitä huolimatta saattavat soittaa, olemme kaupasta tulossa keitätko kahvit. Ja saattavat ihan , joskus tuoda kahvileipääkin.