Oltiin kaverin kanssa uimahallissa ja jäin kyllä katselemaan nuorta naista, oli luultavasti 20-25 ja vartalo näytti

sielläkin vaan kaikki arvostelee ja kyylää toisiaan

Mies on vaan kauniilla, hoikalla ja muutenkin timmillä ja täydellisellä naisella!!!

Itselleni ei tulis mieleenkään arvostella muiden ULKOISTA kauneutta, mutta tällaiset luonteenpiirteet (toisten ulkomuodon arvostelu kertoo todella pinnallisista elämänarvoista!) kyllä pistää silmään. Et varmaan ole koskaan ollut TOSI sairas? Miltä tuntuisi, jos tukka lähtisi päästä tai kortisoni saisi koko naaman turpoamaan? Voin kertoa, että sairaalle nämä ovat merkkejä toivosta parantua - ei häpeä! Kyllä ihmisillä on asiat huonosti, jos SÄÄLII ulkomuodon perusteella toisia ihmisiä :( Itse säälisin ennemmin niitä, jotka eivät ole tajunneet sisäisen onnen ja eheyden olevan tärkeintä...



PS. Helppo juu sanoa, kun olen itse aina ollut luonnostaan hoikka, mutta jotenkin mua vaan ärsyttää tällainen ulkonäköpainotteisuus nyky-yhteiskunnassa. Mikä on OIKEASTI tärkeätä? Jos kroppa on TERVE ja siinä mielessä hyvässä kunnossa, eikö se ole riittävän hyvä tilanne? Etenkin jos vielä on onnistunut löytämään rinnalleen ihmisen, jolle ulkomuoto on yhdentekevä.

On rikkautta hyväksyä toinen sellaisena kuin on.

Kasva aikuiseksi.

Eivätkö tajua syödä itseään normaalipainoisiksi? Tai edes ymmärrä hävetä itseään, kun ovat vain luuta ja nahkaa.

Voi olla että niillä on mies joka tosiaan rakastaa ja kunnioittaa niitä.

Eikä tuijota vaan siihen ulkokuoreen.



Mitä paremmassa kunnossa ja mitä kiinteämpi, niin sitä kusipäisempi ihminen(=itseään täynnä oleva, joka vaati muilta samaa) Ei kaikki ole ulkonäöstä kiinni, vaan täytyy olla myös sitä sisäistä kauneutta ja kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Ja tietysti empatia kyky on sellaista jota yleensä puuttuu juuri kuvailemiltani ihmisiltä. Kaikkea ei voi saada, toiset saa kauniin ulkokuoren ja toiset taas kauniin sisimmän. Kaikkea ei voi saada.

Meinaan vaikka itse olen tosi timmissä kunnossa ja kaikin puolin muutenkin ok-näköinen, on oloni aina tosi epävarma yleisissä tiloissa alastomana. Kadehdin niitä muita normaalikroppaisia (tarkoitan tällä siis muita kuin kaltaisiani " liikuntaneurootikkoja" ) naisia, jotka tuntee olonsa kotoisaksi ja luontevaksi omassa kropassaan kiloista, arvista jne. huolimatta... Kunpa minäkin oppisin hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen!

tai kortisonin pöhöttämä???? Kyl se timmiys katoaa... JOKAISELTA ajan myötä. Tapatteko sitten itsenne??

itse norm.painoinen, suvaitsen kaikki ihmiset... Minulla monta lihavaa ystävää ystävää, joiden miehet palvovat heitä... myös hoikkia ystäviä joiden miehet lähteneet vielä timmimmän perään... Pointti siinä että nämä lihavien kanssa olevat todella rakastavat vaimojaan ja hyväksyvät heidät

45 kg. Jokaisella oikeus uida

on juuri laihduttaakseen ja kiinteyttääkseen itseään siellä uimahallissa???



tuollaiset toisten kyylääjät voivat juuri saada ko. henkilön kammoamaan koko uimahallia.



Pidä huoli omista mitoistasi ja jätä muut rauhaan..



T: 30 kg ylipainoa omaava nainen, tosin olen jo kolmekymppinen, mutta muuten tuohon näkemäsi naisen kuvaukseen sopiva. Joo, enkä ole kroppaani tyytyväinen, siksi olenkin laihdutuskuurilla ja yritän päästä läskeistäni eroon.

Täällä ikää 37 ja ei roiku tissit, ei ole selluliittia eikä raskausarpia. Pylly mahtuu 36-kokoisiin housuihin, eikä hyllykään pahemmin. Ei se vartalo välttämättä nelikymppisenä ole menetetty.



Meitä on kuitenkin kaiken kokoisia ja muotoisia, ei ole tullut vielä mieleen toisten ihroja tuijotella uimahallissa, jokainen on mitä on.

Mahdoitteko kysyä?

Joka kerta uimahallin saunassa istuu joku kyylä, joka katselee tarkkaan kaikkien muiden naisten vartalot ja katselee aivan avoimesti.

Olen aina ihmetellyt, miksi joku tekee niin. Onko tällaisilla naisilla ongelmia oman itsetunnon kanssa?

n.16 vuotiasta lihavaa tyttöä, jotka sitten mussutti karkkia ja " luuli olevansa jotenkin tosi cooleja" . No, eipä siin sitten, kun törkeästi kiilasin ohitse. Tosi (t)ökerön oloisia teinejä. Rumia. ps. olen nuorehko äiti.

Minä inhosin ja häpesin riipputissejäni, kunnes näin että ne sopivat täydellisesti juuri siihen mihin ne on tarkoitettukin. Nyt olen täydellisen tyytyväinen luonnolliseen, pakkoihanteesta poikkeavaan kehooni.



PS: on minullakin selluliittia vaikka massaa ei ole grammaakaan liikaa

taalleen, paino 55, mutta vatsanahkaa kyllä pikkuisen vielä roikkumassa (Se on nahkaa ei lihasta - ei niin vain kiinteydy) arpia löytyy, ja rinnat eivät ole ihan tiptop enää, mutta silti tunnen itseni ihmiseksi... kaikesta kirjoittelustasi huolimatta.

Tällä keholla on synnytetty, imetetty ja se näkyy :) Hellästi silittelee miehenikin hyllyviä reisiäni. Masureppu on pullukka ja raskausarpia/suonikohjuja löytyy. Siltikin ja ehkä juuri siksi tunnen olevani NAINEN!

Vierailija:

Mahtaa olla naisellinen olo!

Tuntui kyllä itsekin häpeävän itseään, yritti hartiat lysyssä pestä itseään ja sitten äkkiä pyyhkeen sisään ja pukuhuoneeseen..=)Huh..

mun järki sanoo että naisellisuus ei voi olla mitenkään kiloista kiinni!

miltähän arvon AP:sta sitten ylipainoisten olo mahtaa tuntua? miehekkäältä? lapselliselta? vauvamaiselta???

kyllä mun mielestä voi olla erittäin naisellinen vaikka olisi miten monta kiloa ylimäärästä!

ehkä lihavat ovat jopa keskimääräistä naisellisempia verrattuna vaikka pajunvitsavartaloisiin teinityttöihin...