Hei sinä korkeasti koulutettu ja hyvin toimeentuleva vanhempi:

yleensä kouluttamatoumisen esteenä on yksinkertaisesti raha = ei kaikilla ole varaa tai mahdollisuutta hakea lainaa pankista . Kaikillahan `fiksuilla ` ihmisillä ei ole rikkaita vanhempia maksamassa kaikkia kuluja , joten me köyhät jäämme taustalle . Onnea vain Sinulle , jos olet akateemisesti koulutettu . Ei millään pahalla , mutta kuitenkin pitäisi tutustua tosiasioihin t.tavallisen duunarin vaimo

Mutta sen nyt tajuaa jokainen joka on joskus opiskellut.

Jos mä duunareita halveksuisin, halveksuisin omia vanhempiani samalla.

KOULUTUKSELLA ei ole väliä, monilla muilla asioilla kyllä. Punaniska-persujuntin perheeseen ottaisin etäisyyttä heti, samoin kukkahattuhyssyttelijätäteihin.

Aika vaatimattomista oloista tulen nimittäin itsekin vaikka tällä hetkellä hyvin meneekin.

Sitä en tiedä, mitä näissä perheissä meistä ajatellaan ja siitä että tytölläni on kaikkea mahdollista... (tv, puhelin, läppäri, kunnon järjestelmäkamera, vespa ja matkustelemme paljon jne)

Yleisesti ottaen ihmisiä, jotka ostavat lapsilleen "kaiken mahdollisen", pidetään pinnallisina idootteina.

mutta ei enää. Totuus on se, että moni haluaa opiskella "taidehistoriaa" tai vastaavaa koska se kuulostaa hienolta, mutta ei em. tutkinnon suorittaminen tuo töitä. (Ellei käy todella hyvä tuuri/ole suhteita) Ja jos jonkun pätkätyön saakin, niin palkka on huono.



Sitten taas harva haaveilee putkimiehen urasta, mutta sellaiseksi jos kouluttautuu töitä riittää ja palkka on hyvä (+koulutusaika lyhyempi mitä akateemisilla).



Joten kannattaa vakavasti miettiä sitä, että kumman polun valitsee, akateemisen vai duunari ammatin. Ennen jo ylioppilas oli "suuri herra", nykyään se ei merkitse mitään. Toki tiettyjä akateemisia kuten lääkäreitä arvostetaan paljon, mutta rehellisesti sanottuna, paljon valmistuu ihan tyhjäntoimittajia.



Toki jos tietty ala kiinnostaa kannattaa sitä opiskella, mutta jos puhutaan rahasta, niin moni duunari tienaa hyvin.

Elämä on valintoja: parempi palkkainen duuni vai enemmän itseä kiinnosta ala.



Ja se mikä on hyvä muistaa, että duunarikin voi itseään sivistää, käydä teatterissa, museoissa, lukea kirjoja, matkustella, opiskellla kieliä, käydä esim. avoimessa yliopistossa jne. jne. Koulut eivät ole ainoa paikka missä saa sivistystä, vaan lukemalla ja kokemalla oppii myös paljon.

yleensä kouluttamatoumisen esteenä on yksinkertaisesti raha = ei kaikilla ole varaa tai mahdollisuutta hakea lainaa pankista . Kaikillahan `fiksuilla ` ihmisillä ei ole rikkaita vanhempia maksamassa kaikkia kuluja , joten me köyhät jäämme taustalle . Onnea vain Sinulle , jos olet akateemisesti koulutettu . Ei millään pahalla , mutta kuitenkin pitäisi tutustua tosiasioihin t.tavallisen duunarin vaimo

Mutta sen nyt tajuaa jokainen joka on joskus opiskellut.

ja raha ei voi olla esteenä koulutuksen hankkimiselle. Tyhmyys on

yritän enemmänkin itse pitää matalaa profiilia perheen toimeentulosta tai taustoista. Enemmän mielestäni varakkuus leimaa henkilöä tänä päivänä, kun ns. duunaritausta. Haluaisin ja toivoisin, että lapsillani olisi kaikenlaisia ja mahdollisimman "normaaleja" ystäviä ja oppisivat arvostamaan ihmisiä ihmisinä sosioekonomiseen tai muuhun taustaan katsomatta. Niin ainakin itseäni on aikoinaan opetettu.

yleensä kouluttamatoumisen esteenä on yksinkertaisesti raha = ei kaikilla ole varaa tai mahdollisuutta hakea lainaa pankista . Kaikillahan `fiksuilla ` ihmisillä ei ole rikkaita vanhempia maksamassa kaikkia kuluja , joten me köyhät jäämme taustalle.

Olen itse valmistunut TKK:lta, ja kyllä siellä ainakin oli poikkeus, jos vanhemmat tukivat opiskelijan opintoja jotenkin. Lähes kaikki kustansivat itse omat opintonsa opintolainalla (sitä saa, jos on päässyt opiskelemaan eikä ole itse sössinyt luottotietojaan) ja -tuella tai omilla osa-aikatöillä.

Se, että lapseni kaverin vanhemmat olisivat pienituloisia duunareita, ei muuttaisi käsitystäni kyseisestä lapsesta/perheestä mihinkään. En arvioi ihmisiä koulutuksen, ammatin tai tulojen perusteella. Tähän varmasti taustanikin vaikuttaa. Omat vanhempani ovat köyhiä maanviljelijöitä ja sain etenkin teinivuosinani kuulla tästä kaikenlaista ikävää vinoilua ja pilkkaa, mikä aiheutti suurta surua ja mielipahaa. Omista kokemuksista johtuen haluan kasvattaa omat lapseni siten, että he arvostaisivat kaikkia ihmisiä sosioekonomiseen asemaan katsomatta. Jos lapsellani sen sijaan olisi huonosti käyttäytyvä kaveri (oli se sitten kenen lapsi vaan), joka vaikkapa kiroilee, heittää roskia kadulle tai kiusaa muita lapsia, niin taatusti puuttuisin tilanteeseen ja yrittäisin kyseistä lasta itsekin "kasvattaa".



ps. Mielestäni vanhempien rahanpuute ei kyllä nyky-Suomessa ole todellinen este opiskelulle. Aika vähän opiskelukaverini saivat rahaa kotoaan ja juuri kukaan heistä ei nostanut opintolainaa. Töissä kävivät lähes kaikki. Itse tein 14 vuoden aikana 2 yliopistotutkintoa, ei rahaa vanhemmilta eikä sukulaisilta. Eikä yhtään opintolainaa. Opiskelun alkuvuodet tein kaiket illat töitä siivoojana ja kaupassa. Sen jälkeen oman alan töillä rahoitin opinnot loppuun.

että Suomessa raha harvemmin on este opiskelulle, mutta minkäs sille voi, jos on esim. matemaattisesti täysin lahjaton, ei voi ruveta erikoislääkäriksi tai jos ei asiat pysy muistissa tai muuten vähän tyhmä, niin ei pääse oikikseenkaan. Eihän tyhmyydelleenkään oikein mitään voi? Vai mikä on sellainen rahakas ala, jolla pärjää, vaikka olisi miten hitaat hoksottimet?

Omille lapsille yritän aina välillä toppuutella etteivät kertoisi ulkomaanmatkoista tai esittelisi uusia (kalliita) lelujaan tms.

Ei kyky kasvattaa lasta riipu koulutuksesta eikä tuloista!



Oma käytökseni saattaa muuttua vain siinä kohden kun menemme esim leffaan ja lapsi haluaa kaverin mukaansa, pidän itsestään selvänä että minä maksan.



Ja muistutukseksi, ei kaikki duunarit suinkaan ole pienituloisia, eikä akateemiset suurituloisia!