Hei sinä korkeasti koulutettu ja hyvin toimeentuleva vanhempi:

Joskus ihmettelen että miksi fiksut ihmiset eivät ole kouluttautuneet, monella duunarilla on enemmän päätä ja järkeä kuin akateemisilla.

hävettää tunnustaa, että asia vaikuttaa vähän...Ei se käsitykseni kenellekään näy, mutta tiedostan muutoksen.



Minusta tulee hieman varautuneempi lapsen suhteen. Alan jotenkin tarkkailemaan häntä, onko hän hyvää seuraa lapselleni vai ei. Käykö hän koulunsa hyvin, vai voiko hän tartuttaa lapselleni hälläväliä-asenteen koulua kohtaan? Millainen on hänen kielenkäyttönsä (usein kun duunarit kiroilevat enemmän ja minä olen tosi tarkka, ettei kiroilla), eli tartuttaako hän huonoa puhetapaa lapselleni?



Mutta jos huomaan, että nämä asiat ovat kunnossa, niin ei sitten mitään. Mennään eteenpäin niin kuin aina ennenkin. Tärkeintähän on se, että lapsi on täyspäinen ja riittävän hyväkäytöksinen.

löytyy niin dunnareista, akateemisista kuin siltä väliltäkin. Mulle ihminen merkitsee jotain, ei sen tutkinto tai ammatti.

duunaritaustaisesta perheestä ja perheeni ainoa akateemisesti kouluttautunut.

hävettää tunnustaa, että asia vaikuttaa vähän...Ei se käsitykseni kenellekään näy, mutta tiedostan muutoksen.

Minusta tulee hieman varautuneempi lapsen suhteen. Alan jotenkin tarkkailemaan häntä, onko hän hyvää seuraa lapselleni vai ei. Käykö hän koulunsa hyvin, vai voiko hän tartuttaa lapselleni hälläväliä-asenteen koulua kohtaan? Millainen on hänen kielenkäyttönsä (usein kun duunarit kiroilevat enemmän ja minä olen tosi tarkka, ettei kiroilla), eli tartuttaako hän huonoa puhetapaa lapselleni?

Mutta jos huomaan, että nämä asiat ovat kunnossa, niin ei sitten mitään. Mennään eteenpäin niin kuin aina ennenkin. Tärkeintähän on se, että lapsi on täyspäinen ja riittävän hyväkäytöksinen.

kiinnostuneita opiskelusta? haista sinä p... koulutuksesi ei ole ainakaan järkeä sulle päähän saanut tuotettua.

Mutta tilastollisesti duunariperhe kannustaa lastaan vähemmän opiskeluun. Ja se heijastuu asenteeseen. Tilastohan ei kerro yksittäisen ihmisen tilanteesta mitään.

Älä hyvä ihminen hermostu faktoista.

hävettää tunnustaa, että asia vaikuttaa vähän...Ei se käsitykseni kenellekään näy, mutta tiedostan muutoksen.

Minusta tulee hieman varautuneempi lapsen suhteen. Alan jotenkin tarkkailemaan häntä, onko hän hyvää seuraa lapselleni vai ei. Käykö hän koulunsa hyvin, vai voiko hän tartuttaa lapselleni hälläväliä-asenteen koulua kohtaan? Millainen on hänen kielenkäyttönsä (usein kun duunarit kiroilevat enemmän ja minä olen tosi tarkka, ettei kiroilla), eli tartuttaako hän huonoa puhetapaa lapselleni?

Mutta jos huomaan, että nämä asiat ovat kunnossa, niin ei sitten mitään. Mennään eteenpäin niin kuin aina ennenkin. Tärkeintähän on se, että lapsi on täyspäinen ja riittävän hyväkäytöksinen.

kiinnostuneita opiskelusta? haista sinä p... koulutuksesi ei ole ainakaan järkeä sulle päähän saanut tuotettua.

Vaikka ei tätä kukaan uskokaan:(

pitää opiskella, moni on jopa luvanvaraista duunia.

ettei lapsi opeta lapselleni huonoja tapoja ja arvostamaan huonoja arvoja.



Muuten en niin välitä jos kaveeraakin duunariperheen lapsen kanssa. Toki en nyt sitä toivo, mutta yritän olla sekaantumatta kovin lapsen kaverivalintoihin.

näissä vastauksissa heijastuu se, onko itse duunariperheestä/duunarisuvusta vai onko ihminen, joka ei duunareita näe kuin k-kaupassa.



Jos on itse duunarisuvun vesa, ei tietenkään ajatele mitään. Jos itse on täysin akateemisista ympyröistä, niin on luonnollista, että tuntee epäluuloa ko. lasta kohtaan.

Ei siihen vaikuta koulutus tai tulotaso. Ja tämä siis ihan rehellisesti.

Ei sille vaan voi mitään, asian kieltäminen on tekopyhyyttä. Aluksi sitä todellakin hiukan tarkkailee k.o nappulaa. Tähän asti on poikkeuksetta käynyt niin, että tarkkailu on loppunut lyhyeen, kun sekä lapsi että vanhemmat ovat osoittautuneett fiksuiksi ja filmaattisiksi.



Toisaalta tarkkailen aluksi uusia kavereita muutenkin, jos en tunne vanhempia.

millainen koulutustausta lasteni kavereiden vanhemmilla on. Enemmän tämä tuntuu olevan ongelma toisinpäin. Kun koulutukseni tai ammattini tulee joskus puheeksi, tuntuu etteivät aiemmin kanssani ihan normaalisti jutelleet enää juttele samaan malliin.

ja akateemisen vaimo. Ystävinä on vaikka minkätyyppisiä ihmisiä, jopa korkestikoulutettuja yritysjohtajia ja oikeassa elämässä kukaan ei mieti tällaisia asioita. Vai kyselettekö te kavereiden vanhemmilta koulutuksen ja ammatin? Taitaa av:llä taas kotiäidit elää jossain omassa utopiassa. Hankkikaa elämä

Minulla ei ole duunariystäviä. Olen kolmannen polven akateeminen. En siis tunne duunareita - epäluuloni on inhimmillistä.

ja akateemisen vaimo. Ystävinä on vaikka minkätyyppisiä ihmisiä, jopa korkestikoulutettuja yritysjohtajia ja oikeassa elämässä kukaan ei mieti tällaisia asioita. Vai kyselettekö te kavereiden vanhemmilta koulutuksen ja ammatin? Taitaa av:llä taas kotiäidit elää jossain omassa utopiassa. Hankkikaa elämä

asiantuntijatehtävissä toimiva ja hyvin toimeentuleva? Miten te tämän asian miellätte? Lapsia kiitellään kaveripiirissä erittäin hyvätapaisiksi ja mukaviksi ja koulussakin menestyvät. Ei kannata todellakaan yleistää tai tuijottaa koulutukseen tai ammattiin.

alempaa kastia. Itse olen merkonomi, olenko siis "vähän huonompaa sakkia", sellaista joiden lapsia joidenkin täytyy syynätä hieman tarkempaan kuin akateemisen perheen lapsia? Vaikuttaako miehenikin ammatti? Hän on insinööri, mutta tekee yrittäjänä ihan haalarihommiakin ja saattaa tulla siis hakemaan lastamme teiltä rasvaiset haalarit päällään.

Minulla ei ole duunariystäviä. Olen kolmannen polven akateeminen. En siis tunne duunareita - epäluuloni on inhimmillistä.

ja akateemisen vaimo. Ystävinä on vaikka minkätyyppisiä ihmisiä, jopa korkestikoulutettuja yritysjohtajia ja oikeassa elämässä kukaan ei mieti tällaisia asioita. Vai kyselettekö te kavereiden vanhemmilta koulutuksen ja ammatin? Taitaa av:llä taas kotiäidit elää jossain omassa utopiassa. Hankkikaa elämä

naimisissa lasten isän kanssa ja opiskelee yliopistossa, vaikka ikää vasta 24v ja vanhin lapsi 5-vuotias?

Minulla ei ole duunariystäviä. Olen kolmannen polven akateeminen. En siis tunne duunareita - epäluuloni on inhimmillistä.

ja akateemisen vaimo. Ystävinä on vaikka minkätyyppisiä ihmisiä, jopa korkestikoulutettuja yritysjohtajia ja oikeassa elämässä kukaan ei mieti tällaisia asioita. Vai kyselettekö te kavereiden vanhemmilta koulutuksen ja ammatin? Taitaa av:llä taas kotiäidit elää jossain omassa utopiassa. Hankkikaa elämä

Matkustelu Pariisissa ei auta jos ihan perusjutut, kuten erilaisiin ihmisiin tutustuminen ihan kotimaassaan on tekemättä. Sydämensivistys jää vääjäämättä pieneksi. Muista avoin asenne tehdessäsi tuttavuutta duunareihin! :) Esim. lasten kanssa leikkipuistossa onnistuu hyvin. Puolet vanhemmista lienee ihan duunaritasoisia.