Lue keskustelun säännöt.
Epäilen että poikamme on paha
14.02.2005 |
Tämä ei ole provo vaan totisinta totta. Toivon ettei tähän tulla naureskelemaan tai esittämään asiattomia kommentteja;en viitsisi kirjoittaa omalla nikilläni tästä aiheesta,koska se aiheuttaisi varmasti panettelua.
Poikamme syntyi 2 vuotta sitten. Synnytys oli erittäin vaikea ja kivulias;menetin loppuvaiheessa tajuntani kivun takia ja poika piti ottaa pois mahan kautta.
Isä oli synnytyksen aikana työmatkalla,ei kovin kaukana, koska halusi olla mukana synnytyksessä, mutta kun synnytys koitti ei hän päässytkään sairaalaan niin nopeasti kuin oli olettanut koska reitin varrella oli sattunut autoonnettomuus ja hän joutui ruuhkaan kiertäessään toista,pitempää kautta. (Jätän paikannimet ymmärrettävistä syistä kertomatta, kaupunki jossa asumme ei kuitenkaan ole pieni ja poikamme isällä on usein työmatkoja joko kauas tai lähelle)
Kaikki meni hyvin vuoden ajan kunnes tulin uudestaan raskaaksi;olin hämmentynyt koska emme olleet odottaneet uutta raskautta mutta kuitenkin päätimme ottaa tulokkaan vastaan.
Poikamme alkoi tähän aikaan käyttäytyä kummallisesti;hän tuijotti minua ja mahaani ikäänkuin olisi tiennyt että siellä on vauva;vaikka miten 1-vuotias voisi sitä ymmärtää?
1-vuotiaaksi hänen katseensa on oudon intensiivinen ja tuijottava. Aluksi ajattelin että se on vain omaperäinen piirre pojan persoonallisuudessa mutta sitten se alkoi vaikuttaa oudolta. Minulle tuli kummallinen tunne...kuin pojassamme olisi jotakin vikaa. Jotakin pahaa suorastaan.....
Isä oli usein työmatkoilla.
Kaaduin eräänä päivänä portaat alas,menetin tajuntani.Heräsin sairaalassa ja minulle kerrottiin että vauva oli kunnossa,raskauteni jatkui.
Kun palasin kotiin poikamme vain tuijotti minua vaikka kutsuin häntä halaamaan ja juttelin ja hymyilin hänelle.
Ajattelin että ehkä poika vaistoaa uuden tilanteen,olinhan kuitenkin jännittynyt uudesta vauvasta;mutta en uskonut sen olevan niin silminnähtävää.
Vauvan synnyttyä ajattelin että poika olisi innoissaan tai edes utelias mutta hän vain tuijottaa vauvaa ja minua on alkanut pelottaa.Kerran kun menin lastenhuoneeseen Damien oli todella lähellä vauvaa,ja kun kuuli minun tulevan perääntyi äkkiä vauvan luota " liian" viattoman näköisenä.
Myöskin kissamme on alkanut käyttäytyä oudosti Damienin lähettyvillä.
Olenko minä hullu vai onko pojassamme jotakin paholaismaista?
Kommentit (68)
jos vaikka manaisivat pahan hengen pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seinät täynnä tosi törkeää tekstiä punasella nesteellä kirjotettuna.
Vaikutat aika kiinnostuneelta kaikesta yliluonnollisesta.Ehkäpä se on sun juttus paeta kaikkia asioita,joilla on nykyään aivan itkettävän pätevät tieteelliset selostukset tukenaan.No,eipä kummoisempia,mutta omakin yksi-vuotiaani on alkanut keskittyä silmien tuijotteluun,läheisyyden pitoon ja sanojen intensiiviseen kuuntelun,kun jutskaan eli tsiikaa suoraan silmiin.Pieni taitaa vakavoitua varttuessaan vauvasta isommaksi ja lapseksi.Ei meidänkään 1v puhu paljoa.Pidähän aina vanhempaakin lastasi hellyytesi kohteena tasapuolisesti,tai vanhempi skidisi muuttuu todella paholaislapseksi.
Sattupa nimittäin mulle kun olin vielä lukiossa koulussa. Olin oppitunnilla ja ihmettelin kun mun paras kaveri ei ollutkaan tullut kouluun vaan pulpetti oli tyhjä. Noh, tunti oli tosi tylsä ja väkistenkin taisin nukahtaa siihen. Yhtäkkiä näin sit sivusilmällä et ihan ku se mun kaveri ois vilahtanut oven raosta ja lähdin perään. Näin sitten käytävllä kun hänen verta valuva ruumiinsa oli jossain muovissa ja joku veti häntä hiuksista kellarin ovelle. Menin perään kellariin mutta en nähnyt ketään. Huutelin kaveriani mutta kukaan ei vastannut. Sitten kellarin putket alkoi vinkua ja narista ihan karmealla tavalla! Aivan kuin joku ois vedelly jollain terävällä putkien kylkeen. Silloin näin hänet: mies lierihatussa, puna-vihreä raidallinen villapaita päällä, naama täynnä paloarpia ja sormien tilalla pitkät veitset! Hän lähti juoksemaan minua kohti ja lähdin tietenkin karkuun pitkin kellarin käytävää. Tunsin kuinka hän tarttui terävillä " käsillään" minua selästä ja samalla heräsin! Olin tosiaan nukahtanut pulpetilleni, mutta kun kokeilin niskaani, käteeni jäi verta! Menin pelin luo ja huomasin kun niskassani oli aivan kuin kynsillä vedetyt viillot jotka vuosivat verta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kerrot, että parivuotiaan lapsen nimi on Damien. Vuonna 2002 syntyi 2 Damienia.
No joo, Omenistahan tässä on kyse... :)
haluaa tietää ap:n koulutuksen...
Jossain telkkarisarjassa oli jokin askartelukurssi tms. ja pitä tehdä nukke tms. Äiti vilkaisi lapsensa tekelettä, ja sanoi että toihan on Blair Wich Project, hyi saatana--:)