Lue keskustelun säännöt.
Epäilen että poikamme on paha
14.02.2005 |
Tämä ei ole provo vaan totisinta totta. Toivon ettei tähän tulla naureskelemaan tai esittämään asiattomia kommentteja;en viitsisi kirjoittaa omalla nikilläni tästä aiheesta,koska se aiheuttaisi varmasti panettelua.
Poikamme syntyi 2 vuotta sitten. Synnytys oli erittäin vaikea ja kivulias;menetin loppuvaiheessa tajuntani kivun takia ja poika piti ottaa pois mahan kautta.
Isä oli synnytyksen aikana työmatkalla,ei kovin kaukana, koska halusi olla mukana synnytyksessä, mutta kun synnytys koitti ei hän päässytkään sairaalaan niin nopeasti kuin oli olettanut koska reitin varrella oli sattunut autoonnettomuus ja hän joutui ruuhkaan kiertäessään toista,pitempää kautta. (Jätän paikannimet ymmärrettävistä syistä kertomatta, kaupunki jossa asumme ei kuitenkaan ole pieni ja poikamme isällä on usein työmatkoja joko kauas tai lähelle)
Kaikki meni hyvin vuoden ajan kunnes tulin uudestaan raskaaksi;olin hämmentynyt koska emme olleet odottaneet uutta raskautta mutta kuitenkin päätimme ottaa tulokkaan vastaan.
Poikamme alkoi tähän aikaan käyttäytyä kummallisesti;hän tuijotti minua ja mahaani ikäänkuin olisi tiennyt että siellä on vauva;vaikka miten 1-vuotias voisi sitä ymmärtää?
1-vuotiaaksi hänen katseensa on oudon intensiivinen ja tuijottava. Aluksi ajattelin että se on vain omaperäinen piirre pojan persoonallisuudessa mutta sitten se alkoi vaikuttaa oudolta. Minulle tuli kummallinen tunne...kuin pojassamme olisi jotakin vikaa. Jotakin pahaa suorastaan.....
Isä oli usein työmatkoilla.
Kaaduin eräänä päivänä portaat alas,menetin tajuntani.Heräsin sairaalassa ja minulle kerrottiin että vauva oli kunnossa,raskauteni jatkui.
Kun palasin kotiin poikamme vain tuijotti minua vaikka kutsuin häntä halaamaan ja juttelin ja hymyilin hänelle.
Ajattelin että ehkä poika vaistoaa uuden tilanteen,olinhan kuitenkin jännittynyt uudesta vauvasta;mutta en uskonut sen olevan niin silminnähtävää.
Vauvan synnyttyä ajattelin että poika olisi innoissaan tai edes utelias mutta hän vain tuijottaa vauvaa ja minua on alkanut pelottaa.Kerran kun menin lastenhuoneeseen Damien oli todella lähellä vauvaa,ja kun kuuli minun tulevan perääntyi äkkiä vauvan luota " liian" viattoman näköisenä.
Myöskin kissamme on alkanut käyttäytyä oudosti Damienin lähettyvillä.
Olenko minä hullu vai onko pojassamme jotakin paholaismaista?
Kommentit (68)
Siinä telkkarissa kyllä vilahti joku. Nyt se mimmi on löytänyt puhelimen, leikkii koko ajan kännyköillä ja mölisee omiaan. Se ei vittu tajua ettei nekään kestä vettä. Pitäis viedä se Anttilaan ostaa vaatteita, jos se ei tosta tokene. Joku narkkari varmaan kun on niin kalpee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tyttären pää pyörii täyttä ympyrää, mutta kun se on muuten ihan normaali, niin senkun pyörittää.
Epäilen myös Tourette' sin syndroomaa kun se kiroilee niin rivosti.
No, tänään kyllä siellä joku köhisi että tietää mitä mä oon tehny viime kesänä!? Jumantsuikka, miten joku voi semmosta tietää, kun en itekkään kaikkea muista? Nyt on muuten illan hiippaillu tuolla ikkunan takana joku naamiopelle, vituttaa kun se kolistelee terassilla, en saa vauvaa mitenkään nukkuu. Tässä just mietinkin, että käynkö karjuu sille heti vai kohta että vois häipyy omalle pihalleen sieltä.
vÄITTÄÄ SAAVANSA JOTAIN VIESTEJÄ JOSTAIN JA VAATIMALLA VAATII KIRJOTUSKONETTA :O vÄHÄN KUMMA, MUT AH, NIIN LUTUNEN ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän repesin:D, mä NÄEN sen Granin teillä hurisemassa.
T: Samaran sijaisäiti.
Sano sille naamiopellelle et sidot sen teidän pihatuoleihin ja viiltelet palasiks jos ei häippäse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin..ovenkahvoja käänsi joku jne.
Joku elokuvia liikaa tulkitseva pelottelee meitä hyväuskoisia höpsöjä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hieno paikka. Mut mua on alkanu ahdistaa kun ukko on linnoittautunu tuonne yhteen huoneeseen tietokoneensa kanssa töitä tekemään. Yksin joudun täällä kaiken tekemään ja vääntää, arvatkaa mikä homma on siivoomisessakin. Varsinkin kun tuo meiän kolmivuotias ajelee tolla kolmipyörällään täällä käytävillä ja kaataa kaikki kukkaset. Ottaisko joku vaihdossa tän perheen ja muuttais tänne? mä voisin lähtee täältä teille... *huoh*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei kaikki ole niin toivotonta miltä näyttää. Mieheni sai vastikään pestin hovimestarina.
mut hei, mähän voisin järjestää teille kivan ja romanttisen viikonlopun miehenne kanssa kaksin. miehen tuttava omistaa motellin tuolla vähän syrjemmällä. Se asuu ite siinä kukkulalla vanhan äitinsä kanssa, joten on aina paikalla. Varaanko heti teille huoneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa ihmeessä. Olisiko mitenkään mahdollista saada huone numero 1? Se on mieheni onnennumero. :)
Ihanaa, että muillakin on tällaisia epäilyksiä omista lapsistaan. Olen kuvitellut olevani ainoa.
Meillä lapset - jo murrosikäisiä - tosin vaikuttavat pikemminkin idiooteilta, kuin pahoilta. Tosta meidän takapihalta alkaa metsä, jossa muka väitetään kummittelevan *reps*, sanovat siellä asuvan jonkun noidan.
Toissa viikolla lähti kaksi lapsistamme metsään kameran kanssa, eikä heitä ole takaisin kuulunut. Minne lienee joutuneet. Olisin kuvitellut heidän palaavan, kun ruoka loppuu, mutta ei; ei näy ei kuulu, vaikka kuinka ruoka-aikaan huutelin metsän reunassa.
Viime viikolla kolme lapsistamme sitten päätti lähteä heitä etsimään, videokameran hekin ottivat mukaan. Ja sille tielleen jäivät. Tällä kertaa kävin itse etsiskelemässä heitä ja siellä roikkuin puissa jotain ihme koristeita ja teltta oli jätetty ihan yksikseen. Hiton kakarat, se oli kallis teltta ja karhu oli käynyt sen vissiin repimässä pilalle.
Ei tässä vielä mitään; eilen viimeinenkin lapsistamme lähti metsään kameran kanssa, eikä ole ainakaan vielä tullut takaisin.
Mikä vittu niitä vaivaa? Idioottejako he ovat?
sieltä saat apua.ei tollaisia asioita voi yksin kelailla :(
Soitappa mielenterveystoimistoon....huoh.
Vierailija: