Episodi pihalla :(

juuri tuollainen jahkailu muka tiukkana olo on aivan käsittämätöntä. Lapsihan käytännössä sai tahtonsa läpi, sai olla 15min kauemmin ulkona. Ei 1.5-vuotiasta tarvitse eikä pidä maanitella vaan annetaan mahdollisuus tulla ja jos mene kiukku päälle autetaan lasta selviytymään siitä. Käytänössä siis varoituksen jälkeen lapsi kainaloon ja kotiin. Sitten kerrotaan että voi kuinka sinua harmittaa ja suututtaa mutta huomenna jatketaan, nyt pääset pesulle. Se että oikeasti näytät kumpi teillä päättää ja pysyt päätöksessä auttaa tulevaisuudessa lapsen kanssa. Joka kerta ei tarvitse kokeilla kuinka kauan tänään saa äitiä venytettyä vaan lapsi oppii että jotkin asiat tapahtuu halusi tai ei.

siinä on sen ikäisen raja ja turva. Jonku 5v uhmiksen kans voi jo taistella ton vartin, vaan sit sekin vaikka kannetaan sisään. Lällyttelyt on lällyttelyjä, uhkailut on uhkailuja. Voi olla joka alistuva tai pelottava vanhempi. Siinä välissä on jämäkkä vanhemmuus. Ei taartte uhkailla tai selitellä loputtomia tarinoita.

Tuohon tosiaan on vinkki se, että jos lapsi ei lähde parista ekasta pyynnöstä, niin sitten sinä viet vaikka siis kantamalla. Lapsi oppii ajan kanssa, että äidin komento on totta ja se tarkoittaa sitä, että nyt lähdetään. Sun tavalla tosiaan opetat, että äitiä ei tarvitse totella, koska saa jatkaa ulkona olemista vaikka vartin, äiti jaksaa odottaa.

12

Ei mitään jahtaamisleikkiä, vaan tiukkaa toimintaa. Helpompaa sekä lapselle että äidille ja viesti menee sillä perille.

ei ne ole varttia huutanu pihalla kun kerran sanotaan ja sitte autetaan. Sillä tapaa ei tarvii sitte 5v:n kanssa tapella lainkaan kun jaksaa tehdä pohjatyöt het kunnolla ja laps tietää että äitille on turha alkaa.

mäkin varoitan ulkona että kohta mennään sisälle ja sitten mennään,jos lapsi ei suostu niin kainaloon ja sisään..thats it.Kotona riisutaan ja suunnataan huomia johonkin muuhun.

Tuohon tosiaan on vinkki se, että jos lapsi ei lähde parista ekasta pyynnöstä, niin sitten sinä viet vaikka siis kantamalla. Lapsi oppii ajan kanssa, että äidin komento on totta ja se tarkoittaa sitä, että nyt lähdetään. Sun tavalla tosiaan opetat, että äitiä ei tarvitse totella, koska saa jatkaa ulkona olemista vaikka vartin, äiti jaksaa odottaa.

12

Ei mitään jahtaamisleikkiä, vaan tiukkaa toimintaa. Helpompaa sekä lapselle että äidille ja viesti menee sillä perille.

Itselläni on neljä lasta ja tuon ikäisen kanssa toimii vain ja ainoastaan se, että jos ei tottele, niin sitten äiti nappaa lapsen kainaloon. Ei ole mitään syytä huudattaa lasta.

Itse olisin myös vaan vienyt, tai jos kiinnijuoksemisen olisin halunnut välttää niin narrannut jollain konstilla lapsen niin lähelle et olisin voinut ottaa syliin.



En kuitenkaan tarkoita tällä eritysemmin krotosoida ap:n toimintaa, tuskin tuo nyt lasta vahingoittaakaan, minusta vaan nuo hommat tulee vähän isompien kanssa. Ts. turhaa huudatusta mun mielestä.

1,5v on aivan liian pieni tuollaiseen. Lapsi kainaloon jos ei itse tule. Vanhempi on lapsen tuki ja turva myös kiukun keskellä, turvallista on se, että vanhempi päättää mitä tehdään eikä pitkitä tilannetta. Ei siis 15 minuuttia huutoraivaria vaan "Tuletko itse vai kantaako äiti?" ja sitten menoksi.

Lapsen huomiota voi kiinnittää mukavampiin asioihin sylissä kantaessa: "Kohta mennään kylpyyn. Odottaakohan ankka jo ammeessa? Puhalletaanko kuplia?" jne jne

juuri tuollainen jahkailu muka tiukkana olo on aivan käsittämätöntä. Lapsihan käytännössä sai tahtonsa läpi, sai olla 15min kauemmin ulkona. Ei 1.5-vuotiasta tarvitse eikä pidä maanitella vaan annetaan mahdollisuus tulla ja jos mene kiukku päälle autetaan lasta selviytymään siitä. Käytänössä siis varoituksen jälkeen lapsi kainaloon ja kotiin. Sitten kerrotaan että voi kuinka sinua harmittaa ja suututtaa mutta huomenna jatketaan, nyt pääset pesulle. Se että oikeasti näytät kumpi teillä päättää ja pysyt päätöksessä auttaa tulevaisuudessa lapsen kanssa. Joka kerta ei tarvitse kokeilla kuinka kauan tänään saa äitiä venytettyä vaan lapsi oppii että jotkin asiat tapahtuu halusi tai ei.

7 lapsen kokemuksella olen tuota mieltä.

Ei vaan sielu sietäisi. Taidan olla pehmo.

Ihmeellistä vastuunpakoilua.



Äiti huutelee tasaiseen tahtiin, mutta ei tee mitään! Lapsi oppii, että tuo aikuinen ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään ja on aika hädissään ja huutaa sitä. Kyllä sinä valitettavasti lapsen kannalta annoit periksi ja vielä todella pahasti!



Lapselle sanotaan, että nyt lähdemme sisään ja suihkuun. Tartutaan kädestä ja jatketaan, että mennään yhdessä. Jos alkaa huuto käydä niin toistetaan, että nyt sisälle ja suihkuun, lapsi syliin ja sitten mennään. Näin lapsi ymmärtää, että äidin puheella on oikeasti merkitystä.

jos tenavasi on mekastanut pihalla noin kauan. Järkevä vanhempi ottaa noin pienen kainaloonsa ja kantaa hänet rauhallisesti mutta päättäväisesti sisälle.

mua niin ällöttää tällaset ihmiset jotka käyttää 1,5v:n kanssa kommentteja piste.

Mitä se piste sulle merkkaa?

Jätit lapsen yksin kiukkunsa kanssa, teit väärin piste!

olisin parin minuutin jälkeen napannut tenavan kainaloon ja sitten sisälle. Rääynnän tauottua olisin selittänyt tämän "Suutuit, koska... Äiti ymmärtää..." -rimpsun. Kyllä lapsi taisi nyt toisaalta vedättää sinua ja ennen kaikkea joutua aikamoisen hysterian tilaan (riippuu tosin lapsesta). Lapsi on pulassa, jos täytyy itse päättää menenkö sisään vai en, teenkö itselleni palveluksen vai miellytänkö äitiä. Ja monen lapsen kanssa ei onnistuisikaan tuo yhden odottelu.



Mutta sata kertaa huonompi vaihtoehto olisi ollut, että ap olisi jäänyt lapsen kanssa leikkimään ja siinä ohessa maanitellut.



Ja sehän on tuttu tunne, että pidänkö jöötä vai mietinkö mitä nuo muutkin ajattelevat... Periaatteessa täytyy pitää päänsä, mutta toisaalta joskus jos lapsi pitää mölykonsertin jossain julkisessa tilassa ja itse yrittää olla cool, tulee mieleen, että millähän senkin opettaa, että kaikkialla ei voi huutaa (kohteliaisuus). Siis jos nyt annan viestin, että huuda vaan jos huvittaa (mutta periksi en anna), niin miten seuraavalla kerralla voi sanoa, että täällä ei saa kiljahdella...

Ei kannata mennä sen lapsen tasolle kun kiukuttaa

Mun taktiikka on ollu jo pitempään se, että kutsun sisälle eka nätisti, sitten kovemmalla äänelle, sitten vielä "uhkaamalla": Jos et tule sinä aikana kun lasken kolmeen, niin äiti tulee hakemaan.



Ja ainakin mun lapsen kohdalla se vika vaihtoehto ei ole kiva. Katson lasta sen verran tuimasti ja nappaan kädestä kiinni ja vien. En todellakaan kanna. Lapsi on oppinut jo siihen, että kun äiti katsoo vakavasti niin on jotain tehty väärin. Sitten taas episodin jälkeen selvitetään, että kuinkas sieltä pitikään tulla.



Ja sitten jos lapsi lähtee tulemaan reippaasti kohti kun olen alottanut laskemisen, levitän kädet ja kyykistyn ja lapsi saa juosta syliin. Vaikka olisinkin jo joutunut sille napakasti sanomisen linjalle, oma-aloitteinen tuleminen palkitaan pusulla ja halilla. Voishan tän "metodin" nimetä jonkinlaiseksi vanhemman ilmeillä motivoinniksi.





Mutta kaikki kikat ei toimi joka lapsen kanssa, mutta mun tytöllä toimii. Mun lapsi on kasvanut jo 5-vuotiaaksi tämän taktiikan kanssa. Tietenkään alle 2-vuotiaalta ei voi vaatia niin suurta oma-aloitteisuutta. Muistaakseni oman lapsen kanssa siinä iässä oli vähän helpotettu versio käytössä. Uhmisvaiheessa on sitä tahtojen taistelua ja lapsi kokeileekin mitä saa päättää itse. Silloin onkin hyvä olla napakkana. Iän myötä voi antaa lapselle enemmän omaa tilaa tässäkin suhteessa.



Mutta kokeile mikä toimii teillä! Voimia!

Mustakaan ei ole hyvä jatkuvasti huudattaa.Mutta ehkei ap tee niin.Koska tosiaan siinä lapsen stressivaste nousee kovasti!Mutta tuskin mistään satunnaisesta huudattamisesta hirveää haittaa on..Tosin en ole varma,että jääkö siitä sitten levy päälle ja tulee näitä kohtauksia useammin..Parempi olisi jollain keinolla katkaista huuto.Vaikka kiinnittämällä lapsen huomio muualle.Tai muuten opettaa jotain keinoja,että tunteet ei oo niin kamal juttu ja niistä selvitään.Mutta jos lapsi saa useinkin huutaa vartin ja itsensä uuvuksiin,niin voimakkaat tunteet on hänestä ehkä jatkossakin pelottavia eikä hän mahdollisesti opi niitä käsittelemään.

Jotkut lapset ahdistuu suunnattomasti, jos uhmakohtauksen aikana menee koskemaan heihin!

Ja joillain se kohtaus vaan pahenee jos menee ottamaan syliin.

En sano että aina pitäisi lasta huudattaa,mutta joissain tilanteissa ja joillekin lapsille se on paras vaihtoehto!



Unohdatte taas että lapsissa ON eroja!

Toisille se syliin ottaminen auttaa, toisten pitää antaa rauhassa huutaa ja raivota. Sitten tietysti huudon jälkeen äiti lohduttelee.

tulin niin surulliseks kun ajattelee miten pieni 1.5v on. Kamalan pieni ja joutui yksin selviämään tuosta. Itse olisin vieny lapsen sylissä sisälle, enkä jäänyt "tulehan nyt, tulisit nyt, tulepas, mennään nyt, pesulle" -houkutteluun. Pieni kiukkuinen olisi tarvinnut äidin joka ottaa syliin lohduttaa ja kantaa sisälle. Minun mielipide.

selvitä kiukkunsa kanssa. Et nyt millään voinut mennä ja ottaa häntä syliin.

Tuohan nyt on vielä niin pieni, ettei tollasessa asiassa pitäs tolla kaavalla mennä. Surku lapselle :(