Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Pikkukaupungissamme oli paljon ylistetty, ulkomailtakin oppia hakenut kampaaja.

Muutama tuttu kävi hänen salongissaan ja he ylistivät kampaajan maasta taivaaseen.

Minäkin rohkaistuin menemään. Annoin tähtikampaajan ehdottaa mallia ja suostuin siihen. Tulos oli lätsähtänyt latvoista hapsutettu kauhistus. Ei vastannut sitä mitä suunniteltiin. Siitä piti vielä maksaa monta kymppiä enemmän paikkakunnan yleiseen hintatasoon nähden.

Kun tuttuni näkivät hiukseni, he eivät sanoneet oikein mitään, mumisivat vain jotain. Olivat valmistautuneet kiittelemään ja kehumaan, mutta hiuksissani ei ollut kehumista.

Selvää on, että siihen ylikalliiseen kampaamoon en enää mennyt.

Kaikkein omituisinta oli, kun kävin pari kertaa kampaajalla, joka väitti hiuksiani luonnonkiharoiksi.

Hiukseni eivät ole koskaan olleet kiharat, eivätkä sinne päinkään. Edes minkäänlaista lainetta ei ole. Olen ihan suoratukkainen.

Joko kampaaja on puolisokea tai sitten vähä-älyinen.

Piti etsiä vähän kirkkaamman käsityskyvyn omaava kampaaja.

Kampaaja osoittautui noidaksi ja kesken permanenttini noitapiiri tuli suorittamaan vuohen uhraamisen kampaamon tiloissa ja piirsi peiliin verellä pentagrammin. Vaihdoin tämän jälkeen kampaamoa.

Kampaajan työssä on taitolaji hallita smalltalk siten että asiakkaalla on mukavaa. Olen puolen vuoden sisällä käynyt kaksi kertaa kampaajalla, ja molempia kuunnellessa olen miettinyt että mitä tuon päässä liikkuu. Toisella oli todella poikkeavia mielipiteitä joista hän puhui paljon ja joista hän tuntui olettavan minun olevan samaa mieltä (mm. rokotekriittisyys). Toinen taas puhui pitkään kokonimen kera läheisensä mielenterveysongelmista. Uskon että kampaajana hän usein joutuu terapeutin rooliin, mutta nyt hän ennemminkin käytti minua terapeuttina. Miksei voi vain jutella mukavia ja myötäillä kohtuudella asiakkaan mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Kampaaja osoittautui noidaksi ja kesken permanenttini noitapiiri tuli suorittamaan vuohen uhraamisen kampaamon tiloissa ja piirsi peiliin verellä pentagrammin. Vaihdoin tämän jälkeen kampaamoa.

Jos jätetään vuohen uhraamiset ja pentagrammit sikseen, niin kyllä sinä tästä yli 30-sivuisesta ketjusta päätellen olet yllättävän lähellä tuossa noitajutussa, mitä moneen kampaajaan tulee.

Pyysin että paksua tukkaani leikataan VÄHÄN kerroksittain ja latvoista 2 cm.

Lopputulos

Pituudesta 15 cm ja saksittu ihan järkyttävän paljon kerroksittain. Päälaella 2 cm..

Ja joo, piilarit päähän jatkossa ja kampaaja meni vaihtoon kerrasta.

2 vuotta tätä nyt on kasvateltu.

Ja joo ei anteeksi pyyntöä, hän halusi vähän Michael Monroe tyyliä.... Jep. Minä en.

Terkkuja Tikkurilaan kirjoitti:

Pyysin että paksua tukkaani leikataan VÄHÄN kerroksittain ja latvoista 2 cm.

Lopputulos

Pituudesta 15 cm ja saksittu ihan järkyttävän paljon kerroksittain. Päälaella 2 cm..

Ja joo, piilarit päähän jatkossa ja kampaaja meni vaihtoon kerrasta.

2 vuotta tätä nyt on kasvateltu.

Ja joo ei anteeksi pyyntöä, hän halusi vähän Michael Monroe tyyliä.... Jep. Minä en.

Siis aivan järkyttävää! Miksi juuri kampaajat kuvittelevat niin usein olevansa erityisoikeutettuja MÄÄRÄÄMÄÄN, mitä asiakas haluaa?! Kaiken huipuksi lopputulos on sen seurauksena yleensä pahempi kuin surkea ja asiakas poistuu pahasti pettyneenä ja nolattuna.

Mietitään vähän: jos asiakkaalle tarjoiltaisiin ravintolassa kevyttä kesäkeittoa hänen tilaamansa pihviaterian sijaan, niin varmasti ravintolan maine huonontuisi erittäin nopeasti.

Jos asialla yleensäkin olisi minkä tahansa muun ammattikunnan edustaja, niin vähintään yrityksen maine menisi ja useamman samanlaisen tapauksen kohdalla koko yritys kaatuisi pidemmällä aikavälillä.

Kampaamoalalla tuollainen sooloilu on kuitenkin ihan arkipäivää. Sillä tavallako sitä pyritään luomaan luottamuksellista ja pitkäkestoista asiakassuhdetta? Vai eikö yksittäisillä asiakkailla vain ole niin väliä kaikille alan yrittäjille?

Tämä keskusteluketju on nyt 31 sivua pitkä. Se kertoo mielestäni omaa kieltään kampaamoalan karusta maineesta ruohonjuuritasolla.

Kampaajat: tarttisko tehdä jotain ammattikuntanne maineen parantamiselle?

Näin kuluttajan näkökulmasta kannattaisi aloittaa näistä:

- Pois turha sooloilu kuten liioittelu ja määräily.

- Asiakkaan toiveen kuuleminen, ymmärtäminen ja ennenkaikkea kunnioittaminen.

Hiuksethan ovat asiakkaan omaisuutta, eivät teidän. Te vain käsittelette niitä asiakkaan puolesta.

Pahin kokemus oli se, että kampaa raapi kynsillä päänahkani ihan naarmuille, kun pesi väriä pois! En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Sattui ihan älyttömästi. Sen lisäksi kolme kampaajaa keskusteli/huusi keskenään, haukkui ihmisiä ja jopa asiakkaita, joita olivat hoidelleet. Ihan uskomaton kokemus.

Sitten eräs vakkarikampaaja jolla kävin vuosia. Osasi leikata ja värjätä upeita kampauksia. Olin aina todella tyytyväinen hiuksiini, mutta se jatkuva tauoton puhuminen... Olin yleensä ihan väsynyt kampaamokäyntien jälkeen siitä ylettömästä puhetulvasta. Vaihtoi myöhemmin alaa, kaiholla muistelen sitä miten luki minua ja hiuksiani, mutta en sitä tauotonta puhetta kaipaa.

Perinteinen liian lyhyeksi vedetty latvojen siistiminen. Sanoin n selkeästi, että max 5 cm. 15-20 cm lähti. Että vıtutti taas kasvattaa. Eikä ollut huonot latvat, ja sama se vaikka oiskin. Antakaa ihmisten pitää hiuksensa.

Varasin kerran ajan työpaikkani lähellä olevaan kampaamoon. Vaalennusraidat ja siistiminen olivat toiveissa. Vilskettä riitti ja kampaajalla toinenkin ellei kolmaskin asiakas samanaikaisesti. Hiukset piti pestä. Väsynyksissä olin ja nukahdin pesupaikalle, josta kampaajakin mut äkkäsi rapian tunnin päästä. Ei nyt mikään kauhukokemus sinänsä, mutta onhan se nyt melko hupaisaa unohtaa koko asiakas. Raidoista tuli harmaat kirkkaan vaalean sijasta.

Väsynyksissä = väsyksissä.

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alkupuolella kävin ensimmäisiä kertoja Helsingissä ”hienommalla” kampaajalla, joku Punavuoren trendimesta. Vahvatahtoinen kampaaja tasoitti hiukseni oman näkemyksensä mukaan mikä oli ihan ok mutta sitten ehdotti jos nyppisi tuuheaa mallia olevat kulmakarvani. Kieltäydyin nätisti, ja kampaaja tarjosi tekevänsä työn ilmaiseksi. Kieltäydyin vähän painokkaammin johon kampaaja intti että ei hiusmalliini sovi sellaiset kulmakarvat kuin minulla, ja näytti naistenlehdestä tyyliin Christina Aguileran kuvaa tms. että katso nyt tätäkin, ajattele jos sillä olis tommoset kuin sulla, tommoset *friidakaalot*.

Apua! Kuulostaa samalta kampaajalta kuin yksi, jonka luokse eksyin nimenomaan 2000-luvun alussa! Menin kyseiseen kampaamoon latvojen tasaukseen, värjäykseen ja raidoitukseen. Liike sijaitsi myös Punavuoressa. Kampaaja oli nuori ja hyvin voimakastahtoisen oloinen nainen, joka jutteli paljon, tai oikeastaan hölisi koko ajan työtä tehdessään.

Ulkonäkö, muoti ja maailmantähtien tyyli olivat hänen puheenaiheensa koko työn ajan. Hän puhui jossain vaiheessa mm. kulmakarvoista ja käytti nimenoman Frida Kahloa esimerkkinä. Hän sanoi suunnilleen, että "sellanen Frida Kahlon ("Friida Kaalon") kulmakarva on kyllä tosi julma ja epänaisellinen."

Minulle jäi vähän hämy tunnelma siitä liikkeestä muutenkin kuin kampaajan juttujen osalta, enkä enää mennyt sinne toista kertaa.

Kyllä ne suorat on kirjoitti:

Kaikkein omituisinta oli, kun kävin pari kertaa kampaajalla, joka väitti hiuksiani luonnonkiharoiksi.

Hiukseni eivät ole koskaan olleet kiharat, eivätkä sinne päinkään. Edes minkäänlaista lainetta ei ole. Olen ihan suoratukkainen.

Joko kampaaja on puolisokea tai sitten vähä-älyinen.

Piti etsiä vähän kirkkaamman käsityskyvyn omaava kampaaja.

Mä kävin mansikkamaan kesätyörahoilla ennen koulun alkua kampaajalla värjäämässä hiukset. Mulla on tummanruskeat hiukset, mutta töissä oli lyhyt otsakiehkura palanut ihan valkoiseksi. Kampaaja sitten otti jotain hiustupsuja kansiosta hiusten värin selvittämiseksi ja ilmoitti, että mulla on heleänvaaleat hiukset. :)

Onneksi se oli sen käynnin ainoa outous ja lähdin sieltä tyytyväisenä punaruskeapäänä.

Nuorempana kävin kampaaajalla, joka oli perhetuttu. Minulle kävi parhaiten lauantait ja vaikka miten aikaisin olisin varannut, en koskaan saanut aikaa lauantaiksi. Ilmeisesti jemmasi niitä parempia asiakkaita varten.

Toiseksi, hänellä oli tapana tehdä ainakin 2 asiakasta yhtä aikaa, joten normaali raidat + leikkaus kesti 3h. Ja siihen päälle liian reilu latvojen tasaaminen.

Kesti kauan ennenkuin kehtasin vaihtaa toiselle kampaajalle.

Kampaamo oli kiinni ja tyhjä varattuna aikanani. Sain kampaajan kiinni puhelimella ja hän kertoi liikenneruuhkasta ja käski minun mennä tunnettuun kahvilaan kahville hänen laskuunsa. Huomaavaista toki, mutta en oikein käsittänyt, miten se käytännössä tapahtuisi ja jäi menemättä. Kampaamossa kampaaja kävi välillä tupakalla sisällä sermin takana noin kolme kertaa ja siis vuosi oli 2017 ja kukaan ei kyllä enää niin tehnyt.

Nuori kampaajatyttö Oulusta roiski vettä tahallaan korviin, jätti aivan järkyttävän näkösesti sekasin ja pystyyn, joka suuntaan sojottamaan siksi aikaa kun tyviväri vaikutti. Kun tulin sisään kampaamoon niin sanoin muille kampaajille jotain, vilkasivat kaikki mua ja naurahtivat. Maksaessani useampi kampaaja kerääntyi seuraamaan maksutapahtumaan virne kasvoillaan. 

Lopetin ko. kampaamossa käynnin. Koskaan en saanut selville miksi hän kohteli minua niin huonosti ja miksi halusi tehdä pilaa.

Kävin Punavuoressa v.2001 värjäyttämässä blondia pitkää tukkaa. Toiveena oli silloisen muodin mukainen alta tummempi ja päältä vaalea värjäys. Kampaaja puhui minut ympäri ja ehdotti punertavaa tyviväriä muuten vaaleeseen tukkaan. Suostuin ja lopputulos oli järkyttävä!! 4cm punainen tyviväri vaaleassa tukassa!

Näin 20v jälkeenpäin en voi kun ihmetellä mitä sen kampaajan päässä liikkui!

Viimeisin kampaaja, jolla kävin ei suostunut leikkaamaan hiuksiini kerroksia. Edelliset, joilla olen käynyt, ovat aina leikanneet pitkiä kerroksia ja olen pitänyt lopputuloksesta. Maksoin siis kampaajalle periaatteessa pelkästä latvojen tasoituksesta. Kampaaja oli mukava, muuten, mutta seuraavan kerran kyllä palaan entiselle kampaajalleni.

Symppaan... Minulle kävi myös 'Monroet' eräässä Pk-seudun kampaamossa... Puoleen selkään asti olevat hiukset joihin pyysin latvojen tasausta ja vähän kerrostusta.. ikäväkseni kampaaja jolle olin varannut ajan oli sairastunut ja tarjosivat minulle ulkolaista opiskelijaa joka ei puhunut suomea ja englantikin oli vähän niin ja näin.. Alkuepäilyn jälkeen sorruin siinä kohti kun mainostivat, että saan opiskelijan leikkauksen -50% ja selostivat opiskelijalle tarkkaan mitä toiveita minulla oli. Keskityin alun tarkkailun jälkeen lukemaan lehteä ja havahduin vasta siihen kun kampaaja nosti hiuksia päälaelta ylös ja veteli päällisosan hiuksia veitsellä n.5 cm pituisiksi.. (tämä kuulemma kevyt leyer) Olin aivan järkyttynyt ja totesinkin hänelle että omg i look like Michael Monroe :D  sain homman ilmaiseksi, mutta itku pääsi kun kotiin tulin.. Mies yritti lohdutella että kivahan tuo on tollanen rokki-tukka :D Hiukset pysyivät vuoden verran kiinni nutturalla ja episodin jälkeen opettelin tasoittamaan itse omat hiukseni enkä ole käynyt kampaajalla sitten vuoden 2000.. 

Taitolaji tuo kerrostus. Kerran menin pyytämään sitä paksuun tukkaani; sitten mulla olikin kaksi tukkaa; päällä pöyheä kypärä ja alla paljon pitempi suora tukka. Leikkelin sitten itse sen alemman tukan mätsäämään päällimmäistä tukkaa.