Lue keskustelun säännöt.
Halveksin niin noita URAohjus-isiä
13.01.2005 |
Miten onkaan lähipiiriin siunaantunut näitä miehiä, joilla on lapsia (ei niitä isiksi voi kutsua) jotka pyhittävät kaiken oman työelämänsä ja uransa eteen.
Pienet lapset ja vaimo ovat kotosalla ja näkevät isää/miestä maks. 1 h illassa ja viikonloppuisin. Eikö tämä juuri ole sitä vahemmuudesta lintsamista, mistä psykologit puhuvat?
Vaimolla ei käytännössä ole mahdollisuutta omaan normaalinkaan työelämään, vaan tehdään lyhennettyä työviikkoa/päivää, jotta lapset eivät vielä entisestään jäisi heitteille.
Nämä erialaiset johtajat tienaavat kyllä hyvin, mutta eihän se oikeuta vanhempaa olemaan poissaoleva lapsensa elämästä ja jättämään vaimonsa yksinhuoltajan rooliin.
Kyläillessä on hurjaa katsoa, kun lapsi/lapset tartautuvat äidin helmoihin eivätkä esim. suostu menemään isän syliin.
Onko tämä teidän muiden mielestä ok? Oma äitini oli aikoinaan paljon töissä ja viikonloput ja illat täyttyivät erilaisilla menoilla. Kyllä suhde äitiin meillä sisaruksilla on hyvin etäinen. Mutta se mahdollisuus ei ilmeisesti näitä lähipiirin miehiä haittaa.
Kommentit (122)
Toisten ihmisten tuomitseminen omien stereotypioiden perusteella on vaan niin hirvittävän helppoa! Uraisät eivät todellakaan kaikki ole samanlaisia, ja toisten perheiden ratkaisut eivät todellakaan ole aina sellaisia kuin miltä ne jonkun ulkopuolisen silmin näyttävät.
Oma mieheni on uraisä, ja väitän, että hän on lapsillemme maailman paras isä, vaikka arkena ehtiikin olla lasten kanssa vain 1,5 tuntia iltaisin. Mutta tämän 1,5 tuntia hän omistaa kokonaan lapsille, kuten myös viikonloput. Hän ei juo, ei käy baareissa, ja telkkariakin katsoo ainoastaan silloin, kun lapset nukkuvat. Käytännössä kotonaoloajastaan kaiken lasten hereilläoloajan hän viettää aktiivisesti lasten kanssa. Omia menojakin ja harrastuksia hänellä on, mutta käytännössä tosi harvoin, ja perhe on aina etusijalla. Ja onnistuupa hän hoitamaan kotihommistakin osan! Viikonloppuisin saan tarpeeksi omaa aikaa omille harrastuksille ja menoille, enkä koe olevani nalkissa kotona lasten kanssa, joten meikäläistä ei tarvitse sääliä.
Perheemme ratkaisu miehen uraan panostamiseen oli meidän yhteinen, ja tämä ratkaisu takaa sen, että minulla on mahdollisuus hoitaa lapsia pitkään kotona. Kun lapset ovat isompia (koulu-ikäisiä), on minulla taas mahdollisuus panostaa omaan työuraani. Eikä tästäkään ratkaisusta tarvitse minua sääliä, vaan aika monet varmasti vaihtaisivat paikkaansa minun kanssani, jos vain mahdollisuus olisi.
Itse puolestani en ikinä vaihtaisi osaani 8-16 -isän puolisoksi, joka kotiin tultuaan heittäytyy sohvalle, avaa telkkarin ja kaljapullon, vetää viikonloppuna lärvit ja potee puoli päivää krapulaa, juoksee kavereidensa kanssa kaiket illat, notkuu netissä puoli yötä eikä ole aktiivinen tekijä lastensa elämässä. Ymmärsitte varmaan, että edellinen oli aivan samanlainen vajaa-älyinen kärjistys kaikista 8-16 -isistä kuin AP:n kärjistys uraisistä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon mäkin näitä asioita mietin ja lähipiirissäni näen. ONNEKSI oma mieheni ei niinkään välitä urastaan, on tyytyväinen kunhan on jonkinlainen palkka ja perhe on tärkein.
Minustakin on kamalaa, että äitejä aina syyllistetään kaikesta mutta unohdetaan nämä isät, jotka lasten ollessa pieniä luovat uraa. Tottakai rahaa pitää saada, mutta millä kustannuksella?? Lapset eivät saa minkäänlaista kunnollista suhdetta isäänsä.
Veljeni on valitettavasti tällainen. Hänen mielestään lasten paikka on päiväkodissa ja hän kummeksui kun minä olin kotona mahdollisimman pitkään lasten kanssa. Hänen mielestään lapset oppivat päiväkodissa niiiiiin paljon asioita ja heistä tulee suorastaan häiriintyneitä kun ovat kotona (mm. ujoja). Veljelleni STATUS on erittäin tärkeää. On oltava varaa ostaa uusinta uutta, mm. asuntovaunu, digikameroita, tietokone, lapsilla vain kalliinta kamaa. Ulkomaille matkustetaan useasti vuodessa.
Uskon, että moni isä vasta vanhemmalla iällä havahtuu huomaamaan, että lapset ovat jo isoja, eivätkä välitä isästään mitään.
...viidenkympin villityksenään, kun eivät tunne vaimoaan kohtaan mitään eivätkä tunne lapsiaan ollenkaan. Sitten kehuvat uuden vaimon ja uusien lasten kanssa, miten upeaa kun saa olla mukana synnytyksessä ja vaippatalkoissa ja kuinka sitä vanhemmalla iällä ymmärtää paremmin jne jne.
Entäs ne vanhemmat lapset? Isättöminä kasvaneet, isättömiksi jäneet.
Huoah.
...että kaikki työnantajat eivät vielä ymmärrä sitä, että isilläkin on oikeus perhe-elämään, ts. pomot ovat vanhanaikaisia.
Kaikilla isillä ei ole varaa sanoa työpaikalla että tekee normaalin pituista päivää. Kyllä sen verran tilanne työelämässä on kova, kun tuntuu että minäkin naisena olen täysin taitojeni alapuolella olevassa työssä. Silkasti siksi, etten voi tehdä koulutustani vastaavaa työtä kun edellyttäisi työpäivän venyttämistä.
Lisäksi tulospalkkaus on kyllä jonkun verran yleistynyt ja ehkä siksi tekevät pidempää päivää.
Tämä nyt on vaan yksi näkökanta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei ole vielä edes työ elämässä mukana, mutta ei silti ehdi kotona paljon pyörimään. Opiskelee aamu kahdeksasta ilta 18-20:n. Viikonloppuisin käy usein vielä n. 4-tuntia koululla lukemassa/päivä, kun kotona ei oikein rauhaa irtoa. Minä olen kuvailemasi äiti, jolla ei ole mahdollisuutta omaan elämään. Olen ns yksinhuoltaja, ja välillä tosi väsynyt. Kuitenkin olen tämän ratkaisun itse, vakaalla harkinnalla tehnyt. Mies olisi voinut jättää opiskelut vähemmällekin, mutta minä olen sitä mieltä, että opiskelkoon nyt kun vielä on mahdollista. (toinen korkeakoulututkinto meneillään). En kuvittelekaan että tilanne (ainakaan aluksi) helpottuu työelämään siirtymisen myötä. Jos sitä jalkaa aikoo ovenrakoon saada, on töitä paiskottava ankarasti. Minusta kuitenkin on tärkeämpää että hän tekee sellaista mistä tykkää, eikä ottanut duunarihommia vain ollakseen enemmän kotona. Lähteepähän aamulla iloisella mielellä kouluun, ja on iloinen vielä koulusta tullesaankin. Muistaa aina kehua minua, ja kiittää ruuasta yms.
Meillä tilanne on siinä mielessä päinvastainen, että kun isä on vihdoin kotona, ei äiti kelpaa enää mihinkään. En saa edes maitoa kaataa lasten laseihin, kun isän pitää se tehdä. Minua se ei kyllä haittaa, ja mieskin nauttii saamastaan huomiosta.
Jospa jokainen jatkaisi vaan sitä omaa elämäänsä, ja antaa muiden tehdä omat ratkaisunsa. Jos joku perhe on valinnut tuollaisen kuvailemasi tien, se heille suotakoon!
Tai oikeastaan tiedänkin syyn: monesti nuo uraohjusisät ovat perheissä, jotka ovat muutenkin kaavoihin kangistuneita. Eli siihen liittyy juuri tuo, että äiti peesaa isää, mutta isä ei peesaa äitiä. Ajatellaan, että koska yhteiskunta sallii tämän ja odottaa meidän toimivan näin, niin näinhän me sitten toimitaan.
Onneksi meillä isi haluaa olla lasten kanssa yhtä paljon kuin minäkin. Tämän tasa-arvon ansiosta meillä sitten kumpikin saa hoitaa työtään ja uraansa niin, että kumpikin ovat tyytyväisiä. Ja lapset myös, koska heidän hoitopäivänsä jää lyhyemmäksi, kun toinen vie ja toinen hakee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tekee pitkää päivää sekä työpaikalla että iltaisin kotona, mutta kyllä hän joka päivä lapsiaan näkee pidempään kuin tunnin =) Taitaa olla ap:n provomielessä laskema aika.
Eikä meillä ainakaan ole näkynyt vielä sellaista, että mies ei kelpaisi lastemme seuraksi tai lohduttajaksi. Itse asiassa taitaa olla päinvastoin. Minä en millään jaksa valvoa niin myöhään, kuin mieheni, joten hän on meillä se joka viettää pitkiä iltoja teini-ikäisten kanssa. Vai tarkoittikohan ap., että tämä tulee jossain myöhemmässä vaiheessa? Kenties sitten, kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa? Yömyöhään työasioiden takia valvova mies on ollut myös erinomainen vauvanhoitaja, kun minä olen halunnut nukkua öisin.
Minun työuraani ei mieheni tekemä työ ole vaikuttanut millään lailla. Minä olen omaa työtäni tekemään niin paljon, kuin kulloinenkin tilanne on vaatinut. Normaalissa päivätyössäkin oleva tekee töitä ehkä 8-17, eikä meidän lastemme hoitopäivät koskaan olleet noin pitkiä. Jompikumpi vei ja toinen haki kotiin, jotta he saivat olla kotona enemmän.
..pikkasen kyllä ottaa korvasta tuo että HALVEKSITAAN toisia ihmisiä heidän ratkaisuidensa takia....
Ja se unohtui sanoa että jos lähtee kimppaan miehen kanssa joka on ilmeisen kunnianhimoinen opintojensa suhteen, lienee aika selvää että hakee myös kunnianhimoisiin töihin sitten aikanaan. Eli ehkä tämä tulisi sen vaimonkin ottaa huomioon perhesuunnittelussa koska on oletettavaa että kantaa aika pitkälle vastuun lapsista yksin.
Lapseni isä ei ollut uraihminen mutta muuten vaan paljon matkatöissä. Otin tämän jo etukäteen huomioon eikä yllätyksiä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä perheissä mies lähtee töihin klo 7 aikoihin ja palailee kotiin klo 19 kun tj:n sopimat iltapäivän palaverit ovat päättyneet. Kun pienet lapset menevät nukkumaan klo 20 tulee siitä minun matematiikkani mukaan 1 h laatuaikaa isin kanssa.
Ja kommentti aiempaan:
onhan toki eri asia että aikuinen tekee ratkaisuja. Nainen voi vaikuttaa siihen ainakin jollain tasolla onko hän miehensä kotipiika ja lastenhoitaja. Lapsilla ei aikuisten ajankäyttöön ole sananvaltaa. Siksipä tässä kirjoitinkin.
t. ap
jännittävää, miten joku kokee oikeutetuksi toisen ihmisen halveksimisen, niin täällä nettikeskustelussa kuin tosielämässäkin. itselleni vieras on ajattelutapa, että minulla olisi oikeus sanella tai arvostella, miten toiset elämäänsä elävät!! HANKI OMA ELÄMÄ!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät saa minkäänlaista kunnollista suhdetta isäänsä.
Veljeni on valitettavasti tällainen. Hänen mielestään lasten paikka on päiväkodissa ja hän kummeksui kun minä olin kotona mahdollisimman pitkään lasten kanssa. Hänen mielestään lapset oppivat päiväkodissa niiiiiin paljon asioita ja heistä tulee suorastaan häiriintyneitä kun ovat kotona (mm. ujoja). Veljelleni STATUS on erittäin tärkeää. . . Ulkomaille matkustetaan useasti vuodessa.
Uskon, että moni isä vasta vanhemmalla iällä havahtuu huomaamaan, että lapset ovat jo isoja, eivätkä välitä isästään mitään.
[/quote]
Jos on varaa tehdä monta ulkomaanmatkaa vuodessa, niin silloinhan on varaa pitää myös monta lomaa vuodessa. Mikä tarkoittaa paljon aikaa yhdessä perheen kanssa... Vai laskinko jotain väärin? Vai käykö hän aina reissuilla yksin?
Vaikka meillä mies on paljon poissa, ei se silti tarkoita huonoa isäsuhdetta. Kaiken sen ajan minkä hän kotona viettää, hän viettää 100% lasten kanssa. (siis lasten hereillä olo aikana). Käyttää uimassa, lukee, rakentaa duploilla, rakentaa majoja yms. Lasten mielestä tietysti on paljon mukavampaa olla isän kanssa, kun äiti tekee aina hommia... ; ) Ja ah sitä rauhaa, kun lapet on saatu nukkumaan. Istutaan kahdestaan iltapalalla ja pelataan jotain. Käydään monta kertaa viikossa kahdestaan kylvyssä yms. Ei se ihmissuhteiden hoitaminen ole verrannollinen kotona vietettyyn aikaan. Meillä on esim. telkkari laitettu kokonaa pois, että jää enemmän aikaa toisillemme.
Ja mitä tulee tuohon kotona hoidettuihin lapsiin... Meillä lapset olen hoitanut minä kotona, mutta täytyy sanoa, että päiväkodissa hoitoa saaneet lapset ovat tietyssä määrin erilaisia. Kyllä pihalla huomaa että lapset jotka on pk:ssa, oppivat paljon nuorempina esim. lainaamaan tavaroitaan ja odottamaan vuoroaan. Meillä lapset ovat oppineet kyseiset asiat myöhemmin, mutta oppineet kuitenkin. Molemmissa hoitomuodoissa omat plussansa.
T. se opiskelijan vaimo
Meiltä löytyy sitten se toimitusjohtaja, joka noita kokouksia jakelee, eikä edes menestyvässä it-firmassa ole tarvinnut kenenkään tehdä jatkuvaa 12 tunnin työpäivää työpaikalla. Taitaapa olla niin, että ap.n tuttavat eivät vain syystä tai toisesta halua olla kotona lasten tai vaimon seurana.
T:joku aiempi kirjoittaja, numeroa en muista, se kuitenkin, jolla on jo teini-iässä lapset
Vierailija:
Näissä perheissä mies lähtee töihin klo 7 aikoihin ja palailee kotiin klo 19 kun tj:n sopimat iltapäivän palaverit ovat päättyneet. Kun pienet lapset menevät nukkumaan klo 20 tulee siitä minun matematiikkani mukaan 1 h laatuaikaa isin kanssa.Ja kommentti aiempaan:
onhan toki eri asia että aikuinen tekee ratkaisuja. Nainen voi vaikuttaa siihen ainakin jollain tasolla onko hän miehensä kotipiika ja lastenhoitaja. Lapsilla ei aikuisten ajankäyttöön ole sananvaltaa. Siksipä tässä kirjoitinkin.t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja se unohtui sanoa että jos lähtee kimppaan miehen kanssa joka on ilmeisen kunnianhimoinen opintojensa suhteen, lienee aika selvää että hakee myös kunnianhimoisiin töihin sitten aikanaan. Eli ehkä tämä tulisi sen vaimonkin ottaa huomioon perhesuunnittelussa koska on oletettavaa että kantaa aika pitkälle vastuun lapsista yksin.
Entäs sen naisen kunnianhimo? Eikö kunnianhimoinen nainen siis voi tehdä perhesuunnittelua lainkaan?
Ja vielä, että meillä ainakin sekä minä (yliopisto) että mies (yliopisto) " opiskelimme kunnianhimoisesti" , mutta se ei estä meitä KUMPAAKAAN tajuamasta lapsuuden ja vanhempien lastensa kanssa viettämän ajan arvoa ihmisen kehityksessä. Eli äläpä yleistä, että kaikki " kunnianhimoisesti opiskelleet" olisivat jotenkin slarvoja lastensa suhteen.
Kumpikin vanhempi voi tehdä mielekästä työtä, saada siitä hyvää palkkaa ja hoitaa lapset hyvin.
Siinäpä juuri taitaa olla se, että tj on sopinut palaverit iltapäiviksi. Ei taida paljon isillä olla sananvaltaa siihen, koska toimari kokouksiaan pitää? Kuulostaa juuri tuollaiselta mainitsemaltani vanhanaikaiselta pomolta, jonka sukupolvi ajattelee edelleen että naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa, mies tuo leivän pöytään.
Terv. 5
Luuletko, ettei yhteiskunnan arvoilmapiirillä ole mitään vaikutusta _sinun_ elämääsi?
Yhteiskunnan arvojen mukaan määräytyvät mm. lapsilisien, työttömyyskorvausten, kotihoidon tuen määrät ja äitiysvapaan pituudet ja -korvaukset, eläkkeet jne.
Kun kerran jokainen vain huolehtisi itsestään ja omista asioistaan, niin samalla nuokin etuudet voisi aivan mainiosti lopettaa. Eikö niin?
Olen aivan samaa mieltä, mutta huomaatteko, kukaan ei esitä näitä " toisia ihmisiä ei saa halveksua" -kommentteja kun naisia arvostellaan.
Voi jeesus tätäkin viestiä:
Vierailija:
Ja se unohtui sanoa että jos lähtee kimppaan miehen kanssa joka on ilmeisen kunnianhimoinen opintojensa suhteen, lienee aika selvää että hakee myös kunnianhimoisiin töihin sitten aikanaan. Eli ehkä tämä tulisi sen vaimonkin ottaa huomioon perhesuunnittelussa koska on oletettavaa että kantaa aika pitkälle vastuun lapsista yksin.
Entäs sen naisen kunnianhimo? Eikö kunnianhimoinen nainen siis voi tehdä perhesuunnittelua lainkaan?
No kysehän tässä viestissäni olikin nyt vaan tilanteesta että ISÄ on kunnianhimoinen, kun nyt ap:n aloituksessa puhuttiin uraISISTÄ ;))))).
Se on sitten ihan eri asia jos molemmat ovat kunnianhimoisia.
Terv. 5
Miksi täällä aina halveksitaan naisia kaikenlaisista valinnoista, mutta jätetään aina huomioimatta, että lapsilla on tai ainakin tulisi olla myös isä ja hekin voivat tehdä valintoja.