Mistä puhtia arkeen ja toisen lapsen tuloon?
Välillä tuntuu, että arki kaatuu päälle vähän turhan voimalla.. en nauti hetkistä, vaan odotan iltaa ja nukkumaan pääsyä. Elämä on siivoamista ja uhmiksen kanssa "taistelua" (toki leppoiakin hetkiä paljon). Toinen raskaus väsyttää, muttei ole aikaa keskittyä siihen. Mieheltä vaatii työ veronsa, hän hoitaa lasta iltaisin, mutta sanoo myös että kaipaisi huilia ja omaakin aikaa enemmän. Välillä hän käy harrastamassa, välillä minä, loppuaika menee lasta ja kotia hoitaessa. Yhdessä meillä ei ole oikein mitään "kivaa". Vaan sitä, että kumpi nyt tekee mitäkin. Hoitoapua kun ei ole arjessa.
Välillä tuntuu todella puuduttavalta ajatella, että tätä ja vielä pahempaa on luvassa seuraavatkin vuodet. Millä jaksaa? Mistä iloa, voimia ja nautintoa tähän arvokkaaseen aikaan ja arkeen? Miten pitää parisuhdetta kuosissaan kaiken tämän väsymyksen ja sotkun keskellä? Tokihan joskus voi palkata lapsenhoitajan, mutta se on sitten aivan ektraa ja erikoistilanne, tahtoisin vinkkejä miten voisimme nauttia enemmän vaikka tämä onkin tätä lapsen- ja kodinhoidon pyörittämistä.
Kommentit (3)
en mäkään jaksais millään mitään muuta, kun nukkua. :/ Esikoinen alle puoli vuotias ja toinen tulossa...
Samat tunteet, samoin neuvoja kaipaan. Arki jotenkin syö koko ihmisen, enää on vain väsynyt äitiraasu joka kokee, että joka suunnalta tulee liikaa vaateita ja tahtoisi vaan huilia itsekseen.
Meillä usein tapana vkloppuisin valvoa pitempään, saunoa yhdessä, juoda vähän viiniä tmv, ja jutustella kaikessa rauhassa. siinä tuntee taas parisuhteenkin vahvaksi. viikot ja päivät kun on aika pyöritystä ja juuri sitä että kumpi tekee mitäkin ja kuka menee minnekin, lapset 7v, 2v ja 5kk. Kun minua alkaa arki ahdistamaan, yritän ajatella positiivisia ajatuksia, katsella lapsia ja ajatella heitä rakkaudella, mielestäni ajatuksilla on kova voima ihmisissä! esim. katsotko lasta ajatellen: miksei tuo samperin kakara oo ikinä kiltisti!! vai: voi kuinka söpö, rakas ja taitava tuo lapseni jo onkaan :) lisäksi tiedän jo että tämä aika on äkkiä ohitse, parin vuoden päästä on taas voimaa ja aikaa toisillekin enemmän!