G:Työpaikalla, mitä asiakkaat eivät näe?

tutkimaan kurkkua ja korvia.

täytyy mennä se raato peittelemään.

kun olin laivalla tarjoilijana vedin aina kossu-kahvia takahuoneessa, vaikka olin työvuorossa. sitä tekee moni muukin :)

Hyi hitto, ikinä en osta lihatiskistä mitään!

Kerro ees kaupungin alkukirjain! Täällä on nimittäin tuollainen ravintola, jossa on vessat nimenomaan alakerrassa ja minä käyn siellä usein! *iik*

Vierailija:

en nyt viitsi mainita kaupunkia, kun on sen verta pieni, omistaja kuseskeli keittiön lavuaariin jatkuvasti, kun ei viitsinyt kipaista alakerrassa olevaan vessaan...

Miesohjaajat kertovat toisilleen, ketkä tytöt antaa hiplata itseään ja niitä siitä hiplataan samalla kun avustetaan.



Eräs miesohjaaja näytti kaikille muille ohjaajille millaisia rakkauskirjeitä eräs ruma naisoppilas oli hänelle lähetellyt! Olivat tosi säälittäviä ja kaikki nauroimme sydämemme kyllyyydestä.

Ja otetaan " silmien alle" valvontaan,yksin ei jätettä. Ja hoitajat eivät ehdi pitämään potilaille seuraa,jolloin on pakko sitoa kiinni.

ps.ja kun me siellä kansliassa istutaan paksujen pakaroidemme kera tietokoneen edessä, me saatetaan jopa tehdä työtä...kirjaamista,kotiutussuunnitelmia,hoitokokouksien suunnittelua....ym.ym

Vierailija:

sitovat vanhuksia todella helposti lepositeillä sänkyihin pitkiksi ajoiksi, vaikkei vanhus olisi edes sekava, vaan esim. kyllästynyt olemaan aina samassa huoneessa.

Hoitajat ei viitsi pitää potilaille seuraa, on helpompi sitoa kiinni.

jota ei onneksi enää ole, myyjä nuoli jätskikauhan kun oli tehnyt asiakkaalle pallon, ei pessut sitä välillä vaan teki samalla kauhalla seuraavallekin pallon (lähisukulainen oli töissä siellä ja kertoi)

Enpä ostanut sieltä jätskiä

Eiliset ruisleivät myytiin tuoreena, samoin pullat. Nämä pienehkössä elintarvikekaupassa siihen aikaan, kun palvelutiskejä vielä oli joka kaupassa.

mädäntynyttä tai muuten huonoksi mennyttä osaa pois.

MISSÄ ON IHMISTEN MORAALI, KYSYN VAAN! JOskus se kolahtaa vielä omaan nilkkaan, uskokaa pois!

todellakaan ole mitään niin karmeaa, kuin että vaihdetaan paristoa tai ranneketta kelloon, joka on TODELLA likainen. Siinä alkaa etomaan ihan tosissaan. Asiakkaille ollaan ystävällisiä tietysti. Kaikki vaan eivät ajattele, että myös kellon tausta olisi syytä joskus pudistaa.



Aika pöyristyttäviä juttuja tästä ketjusta on saanut lukea mikäli pitävät paikkaansa. Itse kun olen asiakaspalvelija, niin yritän itse olla vähemmän hankala asiakas.

Mieheni kaivaa hautoja. Melkoista pilailua " asiakkaiden" ja omaisten kustannuksella... Onneksi ainakaan asiakkaat eivät valita.

(ei tosiaan ole ryppyotsaista jeesustelua...)

kirpparille myyntiin omien joukossa. Nimilaput vain irti. Myyntiin syntymäpaikkakunnalle (200 km päässä) niin ei vanha omistaja törmää vaatteisiin.

Vierailija:

Lähimpien työkavereiden kanssa saatetaan heittää aika törkeesti huulta myös lapsista.

Huumori on elämän suola!

t. lastensuojelutyöntekijä

mutta jotain...

Joskus olin terveysasemalla töissä, ja siellä eräs hoitaja haukkui joka ikisen potilaan joka vaan hänen potilaakseen tuli. Aina oli jokaisessa jotakin vikaa; erästä hoitajaa hän moitti liian ystävälliseksi. o_0



Työskennellessäni erään yrityksen puhelinpalvelussa saimme usein hankalia asiakkaita. Olimme toki puhelimessa kohteliaita " aivan rouva se ja se, olen hyvin pahoillani ja korjaan asian välittömästi" jne... Samaan aikaan kuitenkin näyteltiin puhelinta kohti hävyttömiä käsimerkkejä. Työkavereitten kanssa haukuttiin asiakkaita... kirjasimme ylös asiakkaiden tietojen kohdalle jos oli esim. veemäinen asiakas tms.

Tuttu kokki menetti hermonsa kitisevään asiakkaseen ja maustoi ja paistoi tälle tiskirätin pihvin sijaan.Asiakas jopa söi sitä ennenku tajus.Itse olen töissä yökerhossa muttei me koskaan tehdä mitään pahaa siellä... ;)

Oppilaiden erityispiirteitä ja kotioloja jaksettiin vatvoa kaikki päivät, tyyliin että ei ihme että x on niin häiriintynyt, kun yksinhuoltajaäitinsä on täysi huora, tai on se kumma, kun y on niin tyhmä vaikka isoveli oli niin fiksu ja jo valmis pappi.



Erityisesti jäi mieleen yksi lukiolaistyttö, jota itsekin opetin. Hänellä oli vastikää todettu reuma, varmaan myös oli masennusta, ja paljon poissaoloja. Opettajanhuoneessa tuhahdeltiin, että ei se ole kuin luulosairas, mutta kai sille pitää antaa keväällä ressukkapalkinto. SISU-stipendin tyttö sitten saikin hymistelyn kera " peräänantamattomuudestaan" .

Epäilisin, että ihmisillä on sen verta ammattiylpeyttä, että ovat ammatilleen kunniaksi. Nyt kerrotut tapaukset ovat surullisia, eniten tekijöille itselleen. Hygieniapassit sun muut on ravintola-alalla ja suomalaiset tunnetusti tekee niin kuin pykälissä sanotaan.



Legendoja kai on, kuten opintoviikkojen suoritus assarin sängyssä. Tai opintopisteitähän nuo nykyään. Itse en kyllä halunnut opettajana ystävääni edes kurssilleni, saati sitten että muuta filunkia olisin tehnyt.

Ähistyään pukuhuoneessa he myöntävät kokeilevansa kokoa 40 ja tämäkin on niiiiiin tiukkaa, että ei meinaa päälle mennä...