G:Työpaikalla, mitä asiakkaat eivät näe?

Rupes ihan naurattamaan, kun tuli mieleen miten sata-lehden tekstiviestipalstalla joku kauhisteli lasten kärryissä oloa, ja kaupasta tuotavien tuotteiden epähygieenisyyttä sen jälkeen. Eipä taida kyseinen henkilökään tietää miten likaisia ja vanhoja tuotteet ovat jo ennen kärryyn laittamista!! ;D Vaikka enpä kyllä minäkään...että omaan nilkkaanhan tää kans osuu, heh! Enpä ole vielä kaupan ja ravintoloiden tarjontaan kuukahtanut, joten yritänpä vaan tästäkin eteenpäin olla miettimättä asiaa enempää. Muutenkin mielestäni liika ( huomaa liika ) hygieenisyys aiheuttaa allergioita ja näitä lukiessa se tuntuu olevan vain hyvä asenne :D.

Luulin opiskellessani, että meitä on niin paljon, ettei professorit ja muu opetushenkilökunta voi muistaa yksittäisiä opsikelijoita. Mutta nyt tiedän, että kyllä yllättävän monet muistaa ja heistä myös puhutaan. Ei todella mitään ala-arvoista, mutta sellaista, että se ja se on taas ollut vähän laiska, oli hutiloinut esseensä ihan täysin tai ei ollut kyllä kunnolla tenttikirjoja lukenut. Joskus hymähdellään joillekin jutuille, mitä kaikki tietävät ensimmäisen vuoden opiskelijat laukovat vastuaksissaan. Mutta kaikki tämä on niin asiallista, että ei juuri haittaisi, jos asianosainen sattuisi kuulemaan.



Ensimmäinen kesätyöni oli kahvilassa, jonka omistajan mielitehtäviin kuului asikkaiden arvioiminen, heistä juoruilu ja kaikenlainen ilkeily. Yritin varovasti osoittaa, että en niin välittäisi kuulla niitä juttuja, mutta hänelle ei vain mennyt perille. Yleensä vältän juoruilua, mutta hänen kohdallaan pistin kiertämään ja kerroin kaikille tosiasiat (on homo, tarkoili välillä vahoja tuotteita uusina, huijasi lakisääteisissä maksuissa jne.).



Kun olin töissä tukkuliikkeessä, jossa asiakkaina olivat siis vähittäiskauppiaat, vaihdoimme kyllä kokemuksia asiakkaistamme. Jotkut kauppiaista soittivat ja kysyivät niin kertakaikkisen omituisia. Yksi hassuista oli asiakas, joka soitti ja kysyi, mihin suolaa käytetään (siis ruokasuolaa!). Jotkut liikkeet tekivät ihan mitättömän pieniä tilauksia, mutta käyttäytyivät meitä kohtaan, kun olisivat luomakunnan kruunuja ja meidän pitäisi heitä suurella kiitollisuudella palvella. Osa valitti meille, että tuotteista on päiväys mennyt ja haluaa meiltä tukusta korvauksen. Silloin teki mieli tiuskia, että ei ole meidän vika, jos et osaa omassa kaupassasi tuotteita myydä. Tällaisista keskenämme puhuttiin ja jos oli kiire ja monta tilausta yhtä aikaa, hoidettiin tietty ne kunnon asiakkaat ensin, ei ne, jotka tilasivat jotain pienen pieniä eriä ja aina valittivat ja narisivat päälle.

Eraassa ravintolassa lattiakaivo kesakuumalla kihisi matoja. Pakastimet oli puolisulia ja asiakkaille tarjottiin viikkokausia vellimaisia jaateloita. Iso tanko juustoa oli homeessa ja keittiomestari vakuutti etta home on ihan samaa hometta kuin Aura juustossa, joten ruokiin vaan!



Pitopalveluissa tarjoilijat kiskoo asiakkaiden viineja ja toikkaroi salissa hadin tuskin tyokunnossa. Pitopalvelu joutuu myos raahaamaan ruokansa ties mihin fuckin kuusenkoloihin ja ruoat lojuu lattioilla ties missa liiterissa odottamassa tarjoilua vaikka kuinka pitkaan.

koskaan ei sidota turhaan ainoastaan jos potilas on itselle tai muille vaaraksi esim. kaatumisriski tai jokin muu!!!! TV:HOITAJA

taidat olla ihan jossaki muualla töissä kun leikkaussalissa

Vierailija:

tutkimaan kurkkua ja korvia.

siinäpä ne rikkeet olivat. Jos muualla ollaan höllempiä, ei ihme, että meillä oli " Suomen hitain pikaruokaravintola" ja että sen työntekijöissä oli kaikkein hitain vaihtuvuus. Enpä uskonut, että voisin olla ravintolatyöntekijäurastani ylpeä (pikemmin en ole siitä juuri viitsinyt huudella), mutta meillä tehtiin sentään puhdasta ruokaa.

Vierailija:

Ähistyään pukuhuoneessa he myöntävät kokeilevansa kokoa 40 ja tämäkin on niiiiiin tiukkaa, että ei meinaa päälle mennä...

Ei tuu ainakaan itetelle nyt äkkiseltään mieleen yhtään ammattia, jossa ihmiset olisivat niin ylitse muiden, etteivät moiseen sortuisi.

inhottava asiakas saa " erityiskohtelun" eli säännöistä ei jousteta tippaakaan. se tehdään tietysti oikein hymyssä suin ettei asiakkaalle jäisi sellaista mielikuvaa että hänelle ollaan ilkeitä.



sitten kahvitunnilla nauretaan kuinka asiakas on yrittänyt vääntyä kaksinkerroin saadakseen tahtonsa läpi. olisi vain tarvinnut sanoa " hyvää päivää" tai " kiitos" . useimmiten sekin riittäisi!

putipuhtoisia. Kokemuksesta voin sanoa, että pahempia juoruajia en ole koskaan tavannut. Valitettavasti. Etenkin, jos sattuu perheessä olemaan jotain erikoista esim. rotu, uskonto, lapsilukumäärä, vanhemmat boheemeja tms. kummallisia...etc

Meillä rahoitusyhtiössä, eli siinä laitoksessa, joka myöntää ihmisille kulutusluottoja, päätökset tehdään ihan tuosta vaan mutu-tuntumalla. No toki ensin kone antaa epämääräisen arvion siitä kannattaako kyseiselle ihmiselle myöntää luotto, mutta jos siihen arvioon ei ole luottamista niin päätös tehdään vaan sillä perusteella, miltä kunakin päivänä tuntuu... Kysytään mielipidettä vanhemmilta työntekijöiltä yms mutta sitten vaan lopulta suurin piirtein arvotaan, kannattaako luotto antaa :) Kiva jos joku kunnon kansalainen on oikeesti luoton tarpeessa ja rahaa ei tipu sen takia, että mua ei huvita sitä antaa...

kun minua on haukuttu lapsilukumäärän vuoksi äitiyspolilla./ei tietty tarkoitettu mminun korvilleni.. Ihan uskomatonta juttua, vaikka ennalta olimme ihan tuntemattomia toisillemme, niin ihmeesti vaan tunnuttiin tietävän sellaistakin joka ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa. Kerran myös eräs kätilö alkoi puhua minulle toisesta äidistä, joka oli tullut lepäämään osastolle verenpaineen vuoksi jne. (perheessä asia, joka oli ehkä hänelle outo) ja sattuipa vaan niin, että kyseessä olikin kaukaisempi sukulaiseni. Kummassakin tapauksessa saivat kuulla asiasta.

porasi vahiongossa väärää hammasta ja pokkana vaan potilaalle, et tässäkin oli pikku reikä niin samalla..

Siellä myytiin jatkuvasti vanhoja leivonnaisia. Leivonnaisten kääreissä oli kyllä parasta ennen -päivät, mutta kun tuo päivä koitti, pomo käski läiskästä päälle uuden tarran eri päivällä. Loppujen lopuksi myynnissä oli kuivia ja kivikovia croisantteja, muffinsseja jne.



Kerran tiputin pellillisen tuoreita sämpylöitä lattialle. Pomon mielestä ne olivat edelleen ihan ok, myyntiin vaan.



Me työntekijät sitten salaa heitettiin vanhentuneita leivonnaisia roskiin, kun pomon silmä vältti. Huh.

Lepositeiden käyttöön tarvitaan lääkärin määräys, ei niitä noin vaan voi käyttää. Itse olen toiminut monessa hoivayksikössä sijaisena, enkä ole edes nähnyt lepositeitä koskaan.

Vierailija:

sitovat vanhuksia todella helposti lepositeillä sänkyihin pitkiksi ajoiksi, vaikkei vanhus olisi edes sekava, vaan esim. kyllästynyt olemaan aina samassa huoneessa.

Hoitajat ei viitsi pitää potilaille seuraa, on helpompi sitoa kiinni.

olen ollut 10v ravintolassa töissä.

Ainakin meilläpäin terveystarkastaja käy niin usein ottamassa näytteitä elintarvikkeista ja muutenkin tarkastamassa paikan, ettei vanhoja tuotteita todellakaan käytetä, eikä paikat pysty olemaan epäsiistit :) .

Meillä on tapana vähän irvistellä selän takana hankalille asiakkaille (eli niitä joille ruoka on ensin liian kylmää ja sitten kuumaa tai toisinpäin/mausteita liikaa tai liian vähän/musiikki liian kovalla tai liian hiljaisella).

Vakkariasiakkaille on lempparit tyyliin " pihvijamaito" , " kanapasta" niitten ruokien mukaan mitä ne AINA tilaa.

En sitten tiedä onko meidän työyhteisö liian kilttiä keskivertoon verrattuna :D ???

minut siivoamaan, olin aika penska silloin. Johtaja sitten siivosi kanssani erään valtionlaitoksen ja kurkisteli olkapääni yli kuinka siivosin. Yllättäen alkoi meluamaan, että ei noin, ota siellä vessan roskiksesta käsipaperituppo ja putsaa sillä hanat ja pöntön reunat. Nappaa aina edellisen roskapussi tyhjennettynä seuraavaan. harjaa ja rikkalapiota saa näyttää huoneissa vain jos jotain näkyy. Pari tuntia siinä tehtiin töitä karmealla vauhdilla ja sitten sanoin kiitos ja hyvästi. Ai niin ovien välilasit ja hissien peilit räkästiin ja pyyhittiin kirkkaiksi...

videovuokraamosta. Olin töissä sellaisessa yhden kesän ja ihmettelin, kun muu tavara tuli ihan virallista tietä ja irtokarkit rasioissa jonkun oudon auton takakontissa - Venäjältä joitakin vanhoja, kovia karkkeja, jotka sitten ravisteltiin irti toisistaan ja kaadettiin tarjolle.



Yhden kesän olin myös kapakassa töissä, ihan tasokkaan oloisessa sellaisessa. Ravintolapäällikkö oli pihi ja epärehellinen - jos hanasta laskettaessa oluessa (tai useammin kyllä makeissa siidereissä) killui kärpänen, käännyttiin huomaamattomasti selin ja sormella napattiin kärpänen pois ja hymy kasvoille: olepas hyvä!

Alkuillasta drinkkien hinta oli vakio, mutta mitä enemmän humalassa asiakas oli, sitä enemmän yöhön mentäessä rahaa pyydettiin :)



Tämä kaikki sotii omaa moraalikäsitystäni vastaan, mutta kesätyöntekijänä en kokenut paljon mahdollisuuksia rimpuilla sääntöjä vastaan, varsinkin kun joku oli koko ajan niskaan huohottamassa, että varmasti teen kaiken " oikein" .

Turussa länsikeskuksen ison tavaratalon ruokaosaston siivouksesta vastaa pieni toiminimellä toimiva yritys, jossa työskentelin 5v. sitten. Oma vastuualueeni oli kaupan keittiö, jossa valmistettiin ruokaa myytäväksi. Siivous olisi muuten ollut varmasti perusteellista (kaikki tasot pyyhittiin kunnolla), jos siivousvälineet olisivat olleet puhtaita. 10kk työsuhteen aikana rätit pestiin koneessa kerran (vai oliskohan ollut jopa 2?)! Suurimmaksi osaksi siivous tosin kohdistui lattioihin, mutta kehottaisin olemaan ostamatta tiskistä mitää, mikä ei ole erillisellä alustalla/laatikossa. Paljaan pinnan pyyhkimiseen kun ei saanut käyttää edes pesuainetta, leviteltiin siis vain likaisella rätillä bakteereja...



2 vuotta sitten olin kuukauden kesälomasijaisena turkulaisella Einestehtaalla. Siellä homma oli kyllä niin saastaista, että oikeen pöyristytti. Heti ensimmäisenä työpäivänä joku onnistui siivuttamaan palan sormestaan kebablihansiivutuskoneella, eikä konetta pesty, saati desinfioitu. Seuraava työntekijä, kiitos! Ainoa ja osa-aikainen siivooja oli koko kuun kesälomalla, joten yleisiä tiloja ei siivottu kertaakaan koko aikana. Työtasot pyyhittiin päivän päätteeksi, desinfiointia ei tainnut tapahtua kertaakaan siellä ollessani.



Lihapiirakat laitettiin kohoamaan kuumaan hyöryhuoneeseen käsittelemätöntä puuta oleville alustoille. Kun olin kerännyt työn ohessa erilleen kymmeniä läpihomeessa olevia alustoja, toinen firman omistavista työnjohtajistaveljeksistä kysyi, että mille me ne lihapiirakat sitten laitetaan, jos olet kaikki pois heittämässä? Kaikki muutkin alustat olivat siis enemmän tai vähemmän homeessa. Toki lihapiirakat laitettiin tuon jälkeen kiehuvaan rasvaan, mutta nostettiin sieltä kylmään metallisille alustoille, joita ei kuulemma pesty käytännössä koskaan. Ja se näkyi: alustojen reunat ja reiät olivat täynnä mustaa härskiintynyttä rasvaa. Pussitettaessa lattialle pudonneet lihapiirakat kerättiin talteen, vain pahimmin likaantuneet heitettiin pois.



Töitä tehtiin paljain käsin sormukset sormissa, muut korut saattoivat olla suuria ja roikkuvia, ja hiuksia suojaavaa harsopääsinettä käytettiin niin, että otsatukka oli näkyvillä, jottei näytettäisi hölmöiltä. Em. työnjohtaja ei käyttänyt päähinettä lainkaan. Terveystarkastaja kuulemma kävi säännöllisesti, muttei antanut edes huomautusta, oli kuulemma hyvää pataa omistajien kanssa.



Vertailuna tähän turkulainen leipomo, jossa olin ollut työssä aiemmin saman vuonna. Siellä noudatettiin hygieniaohjeita (jota mallia itsekin noudatin Einestehtaalla): kun työsuojeluvaltuutettu(!) tunki sormensa erääseen laitteeseen sitä puhdistaessaan ja laittoi sen sitten itse samalla käyntiin ja menetti sormestaan pätkän verran, koko kone pestiin ja desinfioitiin 2 kertaa ennen käyttöönottoa.



Leivonnaiset olivat kiiltäväpintaisilla puualustoilla, jotka pestiin useita kertoja päivässä. Päähine oli pakollinen: koppalakkimallisia päähineitä sai käyttää vain kaljut miehet, muilla oli harsopäähineet, joista ei kurkistanut ainuttakaan hiusta. Korut , etenkin sormukset, olivat ehdottomasti kiellettyjä (pl. pienet korvikset harsomyssyn sisällä). Kaikki lattialle pudonnut meni suoraan roskiin. Koneet ja laitteet pestiin aina käytön jälkeen, tasot taas perusteellisesti vähintään kerran päivässä pyyhkimisten lisäksi ja perjantaisin desinfioitiin (päivittäinen desinfiointi olisi vahvistanut bakteerikantaa). Päivän päätteeksi leipomoon saapui 5-6 siivoojaa lattioita pesemään (oli tosin suurempikin kuin Einestehdas).



Koko homman Einestehtaalla kruunasi kieroitunut ilmapiiri ja työntekijöiden keskinäinen kiusaaminen. Ainoa tervehenkinen ihminen oli venäläissyntyinen työtön psykologi, jolle riitti harjoitusmateriaalia siinä ympäristössä. Sairaampaa työyhteisöä saa hakea... Lähdettyäni ilmiannoin terveysviranomaisille sekä ko. yrityksen, että heidän tehtävänsä laiminlyöneen terveystarkastajan. Enkä ikinä ostaisi ko. firman tuotteita!