Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen lapsen myötä menettänyt elämäniloni

Vierailija
31.05.2010 |

ja ei, en ole masentunut. Elämäniloni on vain kadonnut. En saa "kiksejä" enää mistään, huolehdin vain lapsesta ja oma minuun ja identiteetti ovat täysin jossain hämärän rajamailla ja en saa itseeni kontaktia. Kuka olen nykyään? Mitä olen suhteessa mieheeni? En pidä uudesta vartalostani (olen lihonnut 8kg, se näkyy), en viihdy kotiäitinä (ainakaan tällä hetkellä, ja vielä pitäisi jaksaa vuosi, sillä töihin jo ilmoitettu paluu).



Onko muita, jotka tuntevat edes jotain samanlaista? Miten saada otetta itseensä? Pelkään, että kohta ihana suhde aviomieheenikin on ohi kun olen niin flegmaattinen ja rupsahtanut. Jotenkin vaan on yks ***an hailee miltä näytän kerta kotona vain (välillä toki ulkonakin) olen.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

synnytyksen jälkeinen masennus, vaikka lapsi oli jo lähemmäs puoli vuotias. Paineles vaan lääkäriin ajoissa saat oikeet lääkkeet ja pian jo kunnossa.

Vierailija
2/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että vaikka kuinka sanot ettet ole masentunut - olet kuitenkin. Tuollaisia tuntemuksia tulee epäilemättä lähes jokaiselle äidille jossain vaiheessa, mutta ne ovat ohimeneviä ajatuksia ja tuntemuksia. On oikeasti hyvin voimakas ilmaisu sanoa että elämänilo on kadonnut ja että mikään ei tunnu miltään / on ihan sama vai miten ilmaisitkaan...



Kyllä se ap kovasti siltä kuulostaa, että masennus sun mieltäsi mustentaa. Ihanaa että siihen saa apua! Hae sitä!



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihanko oikeasti olette kaikki purjehtineet äitiyden ihmeelliseen maailmaan täysin kivuttomasti ja löytäneet välittömästi paikkanne siinä uudessa yhtälössä, joka koostuu sinusta, puolisosta ja lapsesta?



Ja juuri sen takia sanon, etten ole masentunut koska kyllä saan iloa lapsesta aina välillä, välillä on rankkaa ja niin varmasti on kaikilla. Mutta että äitiyden, oman minuuden uudelleen löytäminen ovat teistä masennusta?

Vierailija
4/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

painoa oli ylimäärästä 15kg ja mulla se mies peräti lähti.. mut nauti lapsesta ja anna itsellesikin aikaa.. kuntoile ja syö terveellisesti, niin sekin pitää mielen pirteänä! ja kannattaa tietenkin johonkin mennä puhumaanki jos se helpottais.:) ei ne lääkkeet ole aina se ensimmäinen vaihtoehto.

tsemppiä sinulle :)

Vierailija
5/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika auttaa ja uusiin tilanteisiin tottuu.

Vierailija
6/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kilpirauhasarvot katsottu? Vaikuttaa tosi paljon vireyteen. Se on helppo pieni verikoe ja vastaukset tulevat nopeasti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kilpirauhasen tulehdus voi tulla synnytyksen jälkeen. Ei siis ole pysyvä tila vaan väliaikainen tulehdus.

Aiheuttaa väsymystä ja turtaa oloa. Mikään ei tunnu miltään.

Käypä kokeissa.

Vierailija
8/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutta tai rakentaa uudelleen? Tätä mä en ole ikinä tajunnut?



Vai onko se vaan sellainen tehtävä, mikä jokaisen pitää aikuisena jossain vaiheessa tehdä? Mä itse olen tehnyt sen jo reilut 5 vuotta ennen esikoisen syntymää, ihan eri syystä tosin, masennuksen kautta, eikä mun minuutta ole enää hetkauttanut oikeastaan mikään, ei lasten syntymät, ammatilliset asiat, parisuhdetilanteet jne. Mä olen ensisijaisesti MINÄ, just sellainen kuin olen, yhtä hullu kuin ennen lapsiakin, eli en itse ole asettanut itselleni mitään aitoja, jotka erottaa mut elämästäni ennen lapsia.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen ollesa pieni vaan kakkosen tultua muurrosikään. Kyllä tässä on ainakin elämänvuosia kovasti häipynyt...

Vaikka joku meidät tunteva voisikin ehkä sanoa, etei meillä ole edes hurjaa tämä murrosikäisen meno. Mutta itse kuitenkin kärsin aivan hurjasti. Tuo kun ei anna arvoa sisaruksilleen, vanhemmilleen, kenellekään...

Vierailija
10/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ylipainoa on tullut, mutta en viitsi laihduttaa. Siis minkä takia laihduttaisin kun olen vain äiti? EVVK.

En käy harrastuksissa, ajattelen, että liikaa stressiä ja mies joutuis hoitamaan lasta sen aikaa. Yleensä sillä mene aina hermot.

En enää jaksa edes meikata, enkä paljon osta uusia vaatteitakaan. en osta itselle juuri koskaan mitään. Muistelen kaiholla niitä aikoja, kun olin sinkku, olin tosi energinen. Nyt ei kiinnosta mikään, olen vaan. PÄivän tavoite on se että saa ruoat tehtyä, sitten tiskit ja pyykit, illalla sitten lapsi nukkumaan. Se on siinä. Ei löydy potkua harrastuksiin, eikä ole intoa kutsua ketään kylään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
31.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos sulla kuitenkin on iso läjä masennusoireita? Eihän masennus sitä tarkoita, etteikö ikinä olisi iloinen mistään.