Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!
Laitetaankos tähän toistemme iloksi omasta väsymyksestä johtuvia arjen sattumuksia?
Tässä pari mulle viime päivinä sattunutta:
Tilasin 4kk:n ikäiselle vauvallemme lääkäriaikaa. Hoitaja langan toisessa päässä kysyi lapsen nimeä. Mä tuijotin pari sekuntia sylissä olevaa vauvaa ja ehdin ajatella, että mikä ihme tän nimi nyt oli..?
Olin hiuspesulla ja olin huuhtonut shampoon pois. Laitoin hoitoainetta, mutta laitoinkin vahingossa uudestaan shampoota. Huuhtelin pois, ja laitoin uudestaan hoitoainetta, siis TAAS shampoota... siinä vaiheessa alkoi jo naurattaa. Kolmannella yrityksellä sain lopulta hoitoaineen hiuksiini.
Kommentit (389)
Kyselin lastentarvikeliikkeessä. Olen useamman kuukauden ihmetellyt, miksi SILLÄ on niin omituinen nimi. Olen useampaan otteeseen puhunut tuttikeijusta miehelleni ja tuttaville. Kaupantäti antoi " tuttikeijun" , kun vähän selostin, että mitä sillä tehdään. Ihmettelin myyjän asiantuntemattomuutta mielessäni. Sitten menimme toiseen vauvaperheeseen kyläilemään ja esittelin uutta hienoa ja käytännöllistä " tuttikeijua" ... Kyllähän nauru irtosi!
Olin mielessäni kehitellyt hyvän tarinan tuon omituisen nimikkeen perusteeksi. " onhan niitä hammaspeikkojakin jotka tuhoaa hampaita. Sitten on tuo ihana KEIJU joka ei päästä tuttia karkuun... "
Että tämmöisiä " lukihäiriöitä" meillä!
Kun vauva pienempänä huusi illat, ei ollut yks eikä kaks kertaa, kun tunki tuttia mun suuhun. Nykyään sanoo itkevälle vauvalle, että " äiti tulee" , mutta tarkoittaa sillä kyllä itseään. Mulla on hauskaa, kun seurailen sen toilailuja.
Olen myös kerran menny rintsikat ja alkkarit päällä itsekin suihkuun
tuli testattua liivinsuojusten imukyky... ;) Ei ne ihan lambitasoa olleet, mutta aika lähellä. ;)
Vielä ei ole ehtinyt käydä vahinkoa sen kanssa että on unohdettu vaipat vauvan jalasta ja puettu päälle. Yleensä tää virhe on ehditty huomata ajoissa. ;)
Kerran myös olen tunkenut liivinsuojuksia siteen tilalle pöksyihini. Toimi muuten hyvin. Että on muuten hyvä hätävara, vink vink ;)
" Peruisin mun eilisen lääkärinaikani........ eikun siis huomisen."
Kyllä nolotti, että mitähän vastaanottoapulainen ajatteli takelteluistani eilinen-huominen
Itse olen tällä viikolla keittänyt kaksi kertaa itselleni kahvia niin, että oon unohtanut laittaa suodatinpussiin kahvinporot. Aika laihat sumpit...
Kun keitti itsellensä päiväkahvikupposta ja kas kummaa kun tippumisessa menee niin kauan.ja huomaan keittäneeni täyden pannun.Kai vieraita odottelin.
Ja lenkille kun olin lähdössä,sain isännän hiukka hymyileen kun vetäsin kalsarit housujen päälle.Onneksi huomasin ajoissa.Kuvielkaapa näky:Naisihminen lenkillä toppatakki ja kalsarit päällä.Vois hymyilyttää muitakin kuin isäntää.Ehkä itte olis alkanu kaivaa kuoppaa.Miten iin maitohuurussa?
Myös minä olen käynyt rillit päässä suihkussa ja unohtanut kaupassa ostokset maksettuani ne. Totesin vain myyjälle, joka huhuili perääni, että onneksi en sentään unohtanut lastani. Tässä taannoin ihmettelin, että kylläpä rattaat kulkee huonosti. No, ensin syytin lumisohjoa ja sitten huomasin, että jarru oli päällä. Ei ihme jos vähän tökkii... Eilen illalla keitin itselleni teetä. Kun kuulin, että vedenkeitin " napsahti" valmiin veden merkiksi, menin avaamaan mikroa ja ihmettelin, että mites tämä on tyhjä, eikös tää just kilahtanut ja pitikös mun nyt syödä jotain vai oliko mulla nälkä vai jano... Huh heijaa!
kun olin oikien väsynyt ja ajatuksissani, riisuin vauvalta likaiset vaatteet ja heitin ne vessanpyttyyn, kun piti tietenkin laittaa pyykkikoriin. Kiva huomata, että väärään paikkaan on menossa juuri ennen kuin kuuluu pieni loiskahdus:0) Eikä vessanpytty ja pyykkikori ole edes vierekkäin...
mies soitti just eikä ymmärtänyt kun en saanut sanottua mitään kun nauroin vain ääneen.....
Itsellä on tosin vain lieviä tapahtumia, kuten kukkaro, avaimet ym. kerran viikossa ainakin hukassa. Pullataikinaan unohdin laittaa kananmunat ja kovia korppuja tuli. Onneksi ei pahoja tekoja, mutta niitä sammakoita senkin edestä. Tosin nyt äkkiä ei tule mieleen.
Tosin mies sanoo aina, että puhun ja kuulen ihan omia. Siitä syystä väittelen ihan imeellisistä asioista jatkuvasti.Pari kertaa saanut kunnon väittelynkin aikaiseksi.
Ehdin jo kävellä reilusti ulos kaupasta, kun huomasin että olin vaan maksanut enkä koskenutkaan ostoksiini. Kipaisin takaisin kassalle, jossa kiukkuinen myyjä oli pakannut ostokseni kasseihin.
Muutenkin olen kyllä välillä aivan kankaalla, vaikken ole edes väsynyt. On vaan tää vauva-aika jotenkin maalaisjärjelle tuhoisaa.
Menin jälkitarkastukseen tunnin myöhässä. Olin merkannut ajan oikein kalenteriin, jostain sain vain päähäni myöhemmän ajan enkä sitten kalenteria vilkuillut.
Viime perjantaina pakotin vanhimman lapsen siivoamaan kanssani, kun " huomenna tulee vieraita" . No, puunattiin talo ja tajusin, että vieraathan tulee vasta viikon päästä lauantaina. Lauantaiaamuna sitten tein lähtöä messuille. Onneksi ovella vilkaisin pääsymaksun ale-kuponkia ja tajusin, että messutkin on vasta viikon päästä. Mies jo arveli, voiko jättää niin vaativaa tehtävää kuin lasten hoitamista minulle ollenkaan...
Olen ostanut tämän kevään alesta taaperolle kolmet lähes samankokoiset talvikengät, kahdet goretexit ja kuomat - enpä osaa sanoa, mitä olen ajatellut ostaessani. Ostin myös ensi talveksi lapsille 150 euroa maksaneet Remut - piti ostaa alesta 50 eurolla Lassiet...
niin esim. kaupasta lähtiessäni mulle tulee yhtäkkiä mieleen, että jotain unohtui. Sitten huomaan, että raahaan autolle päin ainoastaan ruokakasseja, eli lasta ei ole missään! Ja jumalaton paniikki päälle! Kunnes aivot ehtivät taas ajantasalle ja muistan, että eihän mulla ollutkaan poikaa mukana kaupassa! Huh helpotus!
No, mun mies taas sekoilee enimmäkseen aamulla. Hän ei ole koskaan ollut niitä aamuihmisiä, mutta nykyään aamut ovat hänelle todella ankeita, kun poika on ruvennut heräämään niin aikaisin. Minä laitan lähes aina aamupalan valmiiksi sillä aikaa, kun mies vie koiran aamulenkille. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun mies aamupalapöytään istuttuaan on kaatanut ensin mehua lasiin, kahvia mukiin ja sitten kahvimaidon suoraan TUOREMEHUN joukkoon! Ja äitiä naurattaa... ;-)
saataan kulkea vaippa kädessä etsien roskista millon mistäkin. Esikoinen sanoikin yhtenä päivänä,että " äiti anna mä vien sen" . Tais näyttää niin onnettomalta mun haahuilu.
Unohdan jatkuvasti mitä olin tekemässä tai menossa tekemään. Puolet päivästä menee miettiessä, että " mitähän mun pitikään tehdä" ...Ja mun puhe on kans kovin vaikeeselkosta tätänykyä, en kans muista asioiden ja esineiden nimiä. Just samaa kun tuolla aiemmin jollain, eli" mikä toi nyt onkaan toi jolla saadaan roskat ja pölyt siivottua.." -tyylistä.
Esikoista kun vien kerhoon, unohdan usein ne siniset kenkienpäälle laitettavat pussit jalkaan ulos lähtiessä. Samoin neuvolassa kävi just niin. Onneksi huomaan aina suht pian erheen, että en kotia asti ole ehtinyt...
Ja pesukoneeseen laitoin viime viikolla kaks pallollista ainetta.
Onhan näitä...
Itselleni ei ole sattunut kuin tuo rintsikat päällä suihkuun-juttu pojan aikana. Ai niin ja kerran roskanvienti reissulla oli toisessa kädessä roskapussi ja toisessa avaimet, palasin roskahuoneesta autolle ja mies kysyi -enkö vienytkään roskia... no heh...olin heittänyt avaimet roskikseen ja roskapussi oli edelleen kädessä.
Tätini on unohtanut vauvansa Kelan toimistoon ja nukuttanut vauvan toisen lapsen päälle...yms. Sitä se väsymys teettää!!
Ja mikä pahinta, tosiaan mies on päivä päivältä enemmä ja enemmän kaltaiseni, joten joskus kyllä oikein ihmetyttää, että lapset pysyvät menossa mukana...
Meikäläistä vaan vaivaa niin pahanlaatuinen dementia, etten edes muista mitä toilailuja on tullut tehtyä, niitä kun todella sattuu ja tapahtuu päivittäin ja jatkuvasti.
Kaikista parhaiten tulee mieleen nämä: vaipparoskiksen kanssa lenkkeily (tätä tapahtui jo esikoisen vauva-aikana), ostoskärryjen heijaaminen tai lapsille puhuminen, vaikka olen ilman lapsia liikkeellä. Kakkavaippoja löytyy vauvan likapyykistä ja vastaavasti likaisia vaatteita vaipparoskiksesta
Niin ja vieläkään en ole löytänyt n. 4kk hukassa ollutta tuttipullotermaria mistään! Alan jo epäillä että olisko mennyt roskikseen, mutta en kyllä ymmärrä laisinkaan että miten. Siis tapahtui niin, että olimme lähdössä kuopuksen kummeille kylään kävellen. Käytin tuolloin vallan NAN-jauhetta ja pakkasin parit annokset jauhetta ja keitettyä vettä mukaan pulloihin. Sitten meinasin lämmittää veden ja laittaa sen tuttipullotermariin, kunnes ymmärsin, että onhan kummeillakin tosiaan mikro. Jonnekkin olohuoneen ja keittiön välille siis laskin tuttipullotermarin käsistäni, enkä sitä sen koommin ole nähnyt. Ja pengottu meinaan on! Niin että kir-sik-ka: jos luet tämän, en vieläkään voi siis kertoa missä se vekotin on ;-)
Ei tule nyt valitettavasti yhtään hyvää omaa juttua mieleen, vaikka kyllähän niitä on sattunut vaikka mitä...
Näitä on ollut aivan ihana lukea, kiitos ap:lle joka piristi päivän :o)
Weetishän sen jo ehti kertomaan, mitä olin toilaillut yhtenä päivänä- siis ulkoiluttanut vaipparoskista kauppaa myöden. Onneksi oli hyvin suljettu, mutta sellainen sininen, ohut muovipussi, joten varmasti näkyi mitä aarteita kuljetan mukanani ;)
..unohdin äsken, kuinka nopeasti viesti lähtee eteenpäin ja sinne meni..
Mulla on erilaisia imetyspaitoja ja varsinkin näissä boobin paidoissa mulla jää aikas usein se luukku auki. Siinä sitten kuljeskelen liivit näkyvissä kunnes seuraavan kerran on pojalla nälkä. Kerran jopa kaupassa, onneksi kuitenkin oli takki päällä :D
Ostin uudet imetysliivitkin ja kotona manailin sitten, kun eivät olleetkaan niin tukevan tuntuiset kuin kaupassa- mulla oli jäänyt se liivin läppä auki imetyksen jälkeen...
Meillä on 2 sisäkissaa, jotka tykkäävät ulkoilla kuitenkin parvekkeella. Aika monta kertaa ovat kissaraukat saanet värjötellä ulkona, kun en ole muistanut päästää niitä sisälle. Usein se on mies, joka töistä tullessaan kysyy, että missäs kissat ovat...
Nauran täällä vedet silmissä...
Minä myös menen alusvaatteet päällä suihkuun ja kuljetan käytettyä vippaa mukanani ympäri asuntoa. myös ostoskärryn hyssyttely kuulostaa niin tutulta =)
" Mulla on erilaisia imetyspaitoja ja varsinkin näissä boobin paidoissa mulla jää aikas usein se luukku auki" Tämä tapahtuu mulle tosi usein - ja vielä kylässä tai kaupungilla. Erittäin tyylikästä ;-)
Sain melkein riidan aiheesta ' viikonpäivät' viime viikolla miehen kanssa. Hän huikkasi illalla keittiöstä että mikä päivä tänään on? Minä siihen reippaasti: keskiviikko. " Eikun monesko?" " En mä voi tollaista tietää, mä olen äitiyslomalla. Ole iloinen että tiedän mikä viikonpäivä on!" tuhahdin... muuten ihan hyvä mutta sattui olemaan torstai. Olin vielä niin vakuuttunut olevani oikeassa että aloin jankuttaa asiasta ;-)
Aloin valmistamaan kauralastuja, sillä meille oli tulossa vieraita. Ihmettelin sitten niiden valmistuttua, että miks ne ei tällä kertaa levinneet niinkuin ne yleensä levähtää. No siinä maistettuani yhtä huomasin missä vika: leivinjauheen sijasta olinkin sitten sokerin lisäksi laittanut taikinaan vaniliinisokeria. Olivat sitten makeita pikkuleipiä =)
Avaimet olen jättänyt useaan otteeseen pelkääjän puolen oveen ja sitten ihmetellään moottoritiellä ajettaessa, että mistä kuuluu ropiseva ääni.
Sammakoita (oikein isoja ja rupisia sellaisia) olen päästellyt suustani. Pahin (ja paras) oli kun mies tuli suihkusta kylpytakki auki. Aloin sitten selostamaan meidän kuukauden ikäiselle elämän ihmettä miten hän on saanut alkunsa siitiiöstä ja tuolloin mahtunut isänsä kiveksiin. Noh, minähän sitten avasin suuni ja kovaan ääneen miehen edessä sanoin:" Noin pienestä sinäkin olet alkusi saanut" . Yritäppäs siinä sitten selostaa miehelle, mitä piti oikeasti sanoa, kun tuntuu että sitä enemmän vajoat juoksuhiekkaan mitä enemmän selität. Siitä lähtien olen tarkkaan miettinyt etukäteen mitä sanon ennenkuin suuni avaan!! Onneksi mieheni on huumorintajuinen =)