Kaunis pieni elämä -blogi, käääääk! Saan näppylöitä tästä:

mammat on päässeet kommentteineen uusimpaan päivitykseenkin...

Siinähän puhutaan perheestä ja ihmissuhteista myös, ja aika paljonkin.

No miksi sisustusblogissa pitäisi olla niitä "elämänmakuisia" juttuja?

Ja itse asiassa naistenlehdet ovat täynnä elämänmakua; selviytymistarinoita eroista, sairauksista, onnettomuuksista. Fiksujen ihmisten haastatteluita, välissä muutama ei niin fiksukin. Sisustuslehdet ovat asia erikseen.

nyt karisi valkean unelman illusio, Anne on suuttunut av:lle :(

ei kai enää kirjoita!

ettei ole, eikä ole lopettamassakaan.

nyt karisi valkean unelman illusio, Anne on suuttunut av:lle :( ei kai enää kirjoita!

kiukkuisten ja kateellisten ämmien joukkoon. Tämä päivä on yksi niistä.

kiukkuisten ja kateellisten ämmien joukkoon. Tämä päivä on yksi niistä.

Tyypiltä on lähtenyt nenä kolmessa kerroksessa irti. Siinä rosoisuutta!

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1177901/siitas_saitt…



jatketaan sinne

Siihen ei kuulu ongelmien jakaminen ja vatvominen kenen tahansa satunnaisen ohikulkijan kanssa.

Juurihan kirjoitin, ettei ole tarvetta vatvoa yhtään mitään, vaan että PIENI särmä (oli se sitten vaikka se ah niin nokkela heitto finnistä) lisäisi blogin charmia. SITÄ siinä ei nimittäin tällaisenaan ole lainkaan. Se on jääkylmä.

Minäkin sanoisin että se pieni särmä puuttuu.

Eikä se tarkoita mitään arkisten ällötyksien vatvomista.

Miten ihmiset ei täällä ymmärrä mitä särmä on?

...ei ,ei se ole finnejä,peräpukamia, siivottomia koteja, tai muutakaan kuvottavaa.

Joitain meistä vaan ällöttää jos tarkoituksella annetaan aivan ällötykseen asti vaaleanpunainen unelma omasta elämästä. Jonkun pienen,pikkuriikkisen vihjeen voisi antaa että elämässä on muutakin!

Kolme vuotta av:ta lukeneena kommentoin ekaa kertaa että näyttää ihmiset olevat todella kateellisia ja katkeria täällä.



Itse siirryin vuosi sitten blogien maailmaan, niissä kun on niin paljon positiivisempi fiilis kuin täällä av:lla. Joku voisi sanoa että liian pinnallista elämää on blogeissa, mutta äitinä kaipaan positiivista ilmaspiiriä, jotta jaksan lasten kanssa arkea-mulle se on jotenkin luksusta päivän päätteeksi lukea jotain muiden naisten elämästä. Totta kai ymmärrän että jokaisella blogistillakin on haasteita ja vastoinkäymisiä elämässään, mutta pääosin he osaavat iloita arjen pienistä asioista, joita en itse aina näe.



Täällä näyttää olevan mammat jotka ovat kotona sen 3 vuotta lasten kanssa, kritisoivat toisia naisia, jotka käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta toisen vauvan ollessa pieni, tai menevät töihin lapsen ollessa alle 3 vuotta.



miksi naisen pitää olla toiselle naiselle susi, miksemme voisi vetää yhtä köyttä ja kannustaa kanssasisaria enemmän, useimmat kun meistä kuitenkin hoitaa päävastuun perheen organisoinnista jne.



Nämä ikävät mammat voisivat av:lla hengailun sijaan, viettää aikaa lastensa kanssa eikä katkeroitua täällä.



Toivon että moikataan puistossa, ollaan sitten av-mammoja, blogisteja, virikeäitejä jne.-olemmehan kaikkia naisia- äitejä!



hyvää kevättä kaikille.

Ehkä olen sitten kateellinen ja katkera. Huomaan toivovani, että blogistille tulisi jokin käsitys elämän varjopuolista. Ehkä 100:n asian listakin silloin vähän muuttuisi.

Esim. Helsingissä Käpylässä.

ei tavallisia "pulu-puluja", joita kaupungilla asustaa. Tunnistan, kun meidänkin takapihan metsikössä pesii sepelkyyhkypariskunta, jotka kujertaa oksilla.

Artikkeli, jossa kuva sepelkyyhkystä:

<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kyyhkynmets%C3%A4stys+avaa+mets%C3%A…" alt="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kyyhkynmets%C3%A4stys+avaa+mets%C3%A…">http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kyyhkynmets%C3%A4stys+avaa+mets%C3%A…;

Itse en ainakaan mitään kovin syvällisiä paljastaisi, vaan jotain sinänsä yhdentekviä juttuja kuten lempiruokia tai jotain hassuja kokemuksia/taitoja. En minä ainakaan kertoisi ns. koko maailmalle esim. poliittista tai uskonnollista näkemystäni, mahdollisia vakavia vastoinkäymisiä yms.

ei voi tosiaankaan ymmärtää muita ihmisiä.

Eli siis oma elämä pyörii oman navan ympärillä, ja usein aika pintaliitoistahan se on, keskitytään siis aika epäolennaisiin asioihin elämässä! En nyt puhu tästä blogistista vaan yleensä. Ja varmasti kyllä jos elämässä on hiukankaan todellisuutta ja vastoinkäymisiä, sen myös huomaa rivien välistä jutuista ja asioista joista kirjoittaa(eikä siltikään tarvitse paljastaa itsestään KAIKKEA).

onko kukaan muu huomannut, että hirveän usein naiset jotka sisustavat tuneella ja usein hienostikin (kuten eräs ystäväni ja tämä blogistikin) eivät osaa itse pukeutua ollenkaan. Tavallaan kaikki energia menee kodin pukemiseen ja oma pukeutuminen on jämähtänyt ties mille vuosituhannelle tai henkilö pukeutuu ikäistään 10-20 vuotta vanhemmin. Jännä juttu!



Tyylitaju asunnossa ja omassa pukeutimisesa ei siis mahdu samaan pakettiin :)

Minusta taas Anne on kaikissa kuvissa ollut pukeutunut ihan nuorekkaasti, mm. Ruotsin messuilla tiukkaan minihameeseen.

Kolme vuotta av:ta lukeneena kommentoin ekaa kertaa että näyttää ihmiset olevat todella kateellisia ja katkeria täällä. Itse siirryin vuosi sitten blogien maailmaan, niissä kun on niin paljon positiivisempi fiilis kuin täällä av:lla. Joku voisi sanoa että liian pinnallista elämää on blogeissa, mutta äitinä kaipaan positiivista ilmaspiiriä, jotta jaksan lasten kanssa arkea-mulle se on jotenkin luksusta päivän päätteeksi lukea jotain muiden naisten elämästä. Totta kai ymmärrän että jokaisella blogistillakin on haasteita ja vastoinkäymisiä elämässään, mutta pääosin he osaavat iloita arjen pienistä asioista, joita en itse aina näe. Täällä näyttää olevan mammat jotka ovat kotona sen 3 vuotta lasten kanssa, kritisoivat toisia naisia, jotka käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta toisen vauvan ollessa pieni, tai menevät töihin lapsen ollessa alle 3 vuotta. miksi naisen pitää olla toiselle naiselle susi, miksemme voisi vetää yhtä köyttä ja kannustaa kanssasisaria enemmän, useimmat kun meistä kuitenkin hoitaa päävastuun perheen organisoinnista jne. Nämä ikävät mammat voisivat av:lla hengailun sijaan, viettää aikaa lastensa kanssa eikä katkeroitua täällä. Toivon että moikataan puistossa, ollaan sitten av-mammoja, blogisteja, virikeäitejä jne.-olemmehan kaikkia naisia- äitejä! hyvää kevättä kaikille.

Voi toki olla, että av:llä ollaan keskimääräisesti negatiivisempia kuin blogeissa, mutta väitän, että myös aidompia. Noissa blogeissa tuntuu, että mammat vaan kiillottaa omaa sädekehää ja yrittää luoda elämästään virtuaalisesti niin täydellistä, että se näyttää edes päätteeltä hyvältä. Eihän kukaan oikeasti onnellien ja elämäänsä täysin tyytyväinen ihminen halua uskotella kaikille muille kuinka ihanaa hänen elämänsä on, jonkun blogin kautta.

Täällä nimettömänä ihmisten on huomattavasti helpompi olla rehdisti sitä mitä ovat. Virheineen päivineen ja kukaan ei edes tiedä kenestä on kyse!

Minusta melkein päinvastoin: jos pukeutuu hyin on kotikin yleensä kaunis. Jos tyyli on jämähtänyt tai sitä ei ole, on koti samanlainen.

onko kukaan muu huomannut, että hirveän usein naiset jotka sisustavat tuneella ja usein hienostikin (kuten eräs ystäväni ja tämä blogistikin) eivät osaa itse pukeutua ollenkaan. Tavallaan kaikki energia menee kodin pukemiseen ja oma pukeutuminen on jämähtänyt ties mille vuosituhannelle tai henkilö pukeutuu ikäistään 10-20 vuotta vanhemmin. Jännä juttu!

Tyylitaju asunnossa ja omassa pukeutimisesa ei siis mahdu samaan pakettiin :)

Minusta melkein päinvastoin: jos pukeutuu hyin on kotikin yleensä kaunis. Jos tyyli on jämähtänyt tai sitä ei ole, on koti samanlainen.

Esteetikko on aina esteetikko ja hyvä maku ulottuu kaikkialle.

Ei kaikkien ole tarkoituskaan olla mitään syväluotaavia analyysejä, vaan osa on tehty sellaiseksi kevyeksi viihteeksi. Ja jos haluan lukea kevyttä lifestyle/sisustusblogia en todellakaan halua kuulla siitä miten blogistin peräpukamat vaivaavat tai miten lapsensa levitti kihomadot koko perheeseen. Ja sama koskee myös muuta lukemistoa ja vaikka leffoja: jos haluan jotain pääntyhjennysviihdettä Dostojevski saa pölyttyä hyllyssä ja Platoon laatikossa.