Ootteko lukenu: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hyvin samantyylinen kuin tuo Aavikon kukka. Ainakin yhtälailla vaikuttava ja ajatuksia herättävä. Kertoo naisen asemasta/elämästä Afganistanissa.
Kommentit (15)
en ole vielä "uskaltanut" aloittaa.
Todellakin vaikuttava.
Ja mä olen lukenut elämäni aikana PALJON.
Paljon parempi esimerkki epäoikeudenmukaisuudesta, on esimerkiksi Franz Kafkan Oikeusjuttu. Vaikka se onkin fiktiota.
Olin kuullut paljon hehkutusta siitä etukäteen, ehkäpä odotin liikoja. Itse asiassa olen aika herkkä ja nykyään luen enimmäkseen vain onnellisia tarinoita, ts. julmuudet ja epäoikeudenmukaisuus ovat minulle vastenmielisiä. Haluan nauttia kirjoista, ja vaikkei niiden tarvitse olla pelkkää positiivista, tuo Afganistan on niin ankea...
Täällä tarkempia perusteluja:
<a href="http://morre.laiskiainen.org/blog/?cat=74" alt="http://morre.laiskiainen.org/blog/?cat=74">http://morre.laiskiainen.org/blog/?cat=74</a>
Tossa kirjassa ei ollut mitään ns. yllättävää.
Melko huonosti kirjoitettukin.
Mun mielestä oli tosi surullinen tarina. Tuli paha olo
Sanoisin, että yksi vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Ehkä Oksasen Puhdistus on herättänyt viime aikoina samankaltaisia tunteita.
Suosittelen kaikille ja pidin todella, todella kovasti!
Todellakin vaikuttava. Ja mä olen lukenut elämäni aikana PALJON.
Minäkin olen lukenut paljon ja minusta se oli kliseinen ja huonosti kirjoitettu kirja.
Makuja on monia, vaikka olisi lukenutkin PALJON.
Täällä tarkempia perusteluja:
<a href="http://morre.laiskiainen.org/blog/?cat=74" alt="http://morre.laiskiainen.org/blog/?cat=74">http://morre.laiskiainen.org/blog/?cat=74</a>
kun analysoin kirjaa luettuani sen. Mutta lukiessa en huomannut siirapin makua, tai huomasin, mutta sivuutin sen, koska kirjoittaja oli vienyt jo minut paikan päälle, missä pienikin onnen asia oli ansaittua. Siirappia ja klisheitä oli paljon lopussa, mutta jotenkaan niistä ei jaksanut välittää.
Analysoin myös henkilöhahmot hieman moniulotteisemmin ja faktapohjasena. Miehet oli rumia ja ällöjä ja naisilla ei ollut muita vaihtoehtoja kun alistua.
Mutta minä yllättävää kyllä pidin kirjasta ja se vaikutti kyllä. En voi sietää siirappia, ennalta-arvattavuutta enkä liikaa draamaa oikeasti vaikeista asioista. Mutta tämä kirja kolahti ja vierähti jopa muutama kyynelkin.
Ei nyt mitenkään tosi hyvä kirja mutta ihan lukemisen arvoinen.
ja sillä pohjalla että tunnen oikean muslimin kirja oli vaikuttavampi. Etten mennyt pelkällä länsimaisella pohjalla, mikä mulla ennen oli. Luin kirjan supernopeasti, mutta olin silloin sairaslomalla, joten kokemus oli ehkä myös siksi vahvempi. Mulla menee nykyisin kirjan lukemisessa noin 1-2 kuukautta, kun luen pienissä pätkissä iltaisin. Mutta en osaa olla ilman iltakirjaa!
ja sillä pohjalla että tunnen oikean muslimin kirja oli vaikuttavampi. Etten mennyt pelkällä länsimaisella pohjalla, mikä mulla ennen oli. Luin kirjan supernopeasti, mutta olin silloin sairaslomalla, joten kokemus oli ehkä myös siksi vahvempi. Mulla menee nykyisin kirjan lukemisessa noin 1-2 kuukautta, kun luen pienissä pätkissä iltaisin. Mutta en osaa olla ilman iltakirjaa!
Mä olen itse muslimi ja mulle tuli vaan kurja olo jo tosi aikaisin siitä kirjasta. Tuli vähän sellainen toivottomuudella mässäilyn maku. Mukaansatempaava kirja kylläkin, mut mun makuun ei vaikuttava.
Sanoisin, että yksi vaikuttavimmista lukemistani kirjoista. Ehkä Oksasen Puhdistus on herättänyt viime aikoina samankaltaisia tunteita.
Suosittelen kaikille ja pidin todella, todella kovasti!
Puhdistus on hyvä, mutta ei mitenkään erityinen.
Ihmettelen, miten siitäkin niin kohutaan.
Esimerkiksi Minna Canthin Työmiehen Vaimo on paljon pahempi kuvaus sekä naisen sekä sukupuolisesta, että yhteiskunnallisesta sortamisesta.
Jopa sellaisetkin jotka ei paljon lukemista harrasta.