Minusta oli kyllä tosi raskasta käydä töissä kun lapset olivat pieniä

Aamulla ylös, lapsille vaatteet ja hammaspesut ja autolla päiväkotiin, koululaiset kouluun. Isä haki iltapäivällä ja teki ruoan, minä kävin kaupassa

kannaattaa sekin muistaa.



Rahallisestikin se on monelle ihan kannattavaa, vaikka pk-maksut maksaakin.

mitään ei jaksa lasten kanssa tehdä kun aamukuudelta lähdet ja iltakuudelta tulet kotiin. palkastakin jää käteen paljon vähemmän kuin työttömänä samaan palkkaan laskettuun ansiosidonnaiseen. Itse irtisanouduin kun en nähnyt rahallista hyötyä käydä töissä. Lapsi oli alle 3 v joten jäin kotihoidontuelle ja siitä 3 kk päästä voi ilmoittautua taas ansiosidonnaiselle ja jää taas rahaa enemmän kuin työssäkäydessä. Kotihoidontuki + kuntalisä on kyllä yhteensä saman verran kuin mitä palkasta jäi päivähoitomaksujen ja muiden työssäkäyntikulujen jälkeen.



Kyllä saa olla todella hyvä palkka et kannattaa käydä töissä jos lapsi alle 3 v.

Aamulla ylös, lapsille vaatteet ja hammaspesut ja autolla päiväkotiin, koululaiset kouluun. Isä haki iltapäivällä ja teki ruoan, minä kävin kaupassa

Kyllä meillä päiväkotiin roudaamiset sun muut jaetaan miehen kanssa molemmille. Yleensä isä vie ja minä haen, koska olen aamuvirkku ja menen aikaisin töihin. Lapsillekin tulee mukavasti lyhyemmät hoitopäivät.



Meillä kolmen lapsen hoitomaksut ovat syksystä lähtien reilut 600e/kk ja silti kyllä käteen jää aika hiton paljon enemmän (pari tonnia) kuin nyt miehen ollessa hoitovapaalla.

pieni herää vielä öisin syömään ja silti se raahataan aamulla päiväkotiin. Mitenköhän poikki lapsi itse tästä on...

Me ainakin odotetaan syksyä, kun lapset menevät hoitovapaa jälkeen tarhaan. Toinen vie ja toinen hakee.



Nyt tulomme ovat kolmesta lapsesta hoitoraha + minun palkkani + lapsilisät 400+3000+350=3750.



Syksyllä saamme 2700+3000+350=6050. Ja siitä hoitomaksut -500, niin silti jää 5050 eli 2300 enemmän käteen.

Kyllä meillä päiväkotiin roudaamiset sun muut jaetaan miehen kanssa molemmille. Yleensä isä vie ja minä haen, koska olen aamuvirkku ja menen aikaisin töihin. Lapsillekin tulee mukavasti lyhyemmät hoitopäivät.

Meillä kolmen lapsen hoitomaksut ovat syksystä lähtien reilut 600e/kk ja silti kyllä käteen jää aika hiton paljon enemmän (pari tonnia) kuin nyt miehen ollessa hoitovapaalla.

joten mun piti tehdä se yksin

Mutta minun työpäiväni ovat niin pitkiä, että väsyminen johtuu siitä. Normaali 8h työpäivä on enemmänkin poikkeus kun sääntö!

Me ainakin odotetaan syksyä, kun lapset menevät hoitovapaa jälkeen tarhaan. Toinen vie ja toinen hakee.

Nyt tulomme ovat kolmesta lapsesta hoitoraha + minun palkkani + lapsilisät 400+3000+350=3750.

Syksyllä saamme 2700+3000+350=6050. Ja siitä hoitomaksut -500, niin silti jää 5050 eli 2300 enemmän käteen.

Mutta minun työpäiväni ovat niin pitkiä, että väsyminen johtuu siitä. Normaali 8h työpäivä on enemmänkin poikkeus kun sääntö!

ja melkein tunnin työmatkat siihen päälle mennen tullen

Saattoi olla kuukausia, että oli kaksi päivää terve...



Työt kasaantuivat, koti meni kaaokseen.

Kyllä meillä päiväkotiin roudaamiset sun muut jaetaan miehen kanssa molemmille. Yleensä isä vie ja minä haen, koska olen aamuvirkku ja menen aikaisin töihin. Lapsillekin tulee mukavasti lyhyemmät hoitopäivät. Meillä kolmen lapsen hoitomaksut ovat syksystä lähtien reilut 600e/kk ja silti kyllä käteen jää aika hiton paljon enemmän (pari tonnia) kuin nyt miehen ollessa hoitovapaalla.

joten mun piti tehdä se yksin

Hän meni töihin aikaisemmin aamulla jotta pääsi hakemaan lapset jo puoli neljältä. Minä menin puoli ysiin jotta lapsilla ei tulisi niin pitkä tarhapäivä. Tosin ajattelimme asian jo muutama vuosi etukäteen, asumme paikassa jossa on kolme päiväkotia 50 m säteellä, koulu on 100 metrin päässä, molempien työmatka lyhyt ja työpaikkoje ei ole vaihdettu sen takia että työajassa voi joustaa lasten takia.

Mulla oli yhdesäs vaiheessa työ, jossa työaika oli n 7 h 40 min päivässä + ruokatunti 30 min, eli työaika oli 8 h 10 min. Tarhaan piti ehtiä viideksi, töistä piti lähteä neljältä jotta ehti. Kotoa piti lähteä seitsemältä jotta ehti ajoissa töihin. Eli joka aamu lähdin seitsemältä (tuskaa, koska en ole aamuihminen) ja olin kotona vähän puoli kuuden jälkeen. Ja koska mies vei lapsen tarhaan aamulla, hänen piti vastaavasti olla pidempään illalla töissä.



Raskasta oli, vaikka työ oli todella mieluisaa. Ja rahaa jäi paljon enemmän käteen kuin jos olisin ollut kotiäitinä (meillä vain yksi lapsi joten tarhamaksut ei niele puolta palkasta).

miehen ollessa muualla töissä. Ei tämä nyt niin raskasta ole, autolla kuljetan kahteen eri paikkaan (aika lähellä, koko kierrokseen menee 30 min aamuin illoin) ja hoidan kodin ja kaupassakäynnit yms.



Ärsyttävintä on sitovuus, ei pääse mihinkään illalla ilman lapsia ja sitten ne pitää saada sänkyyn viimeistään ennen yhdeksää. Ja henkisesti rassaa se, että molemmilla on uhmaikä (vajaa 3 ja reilu 6 v), ja kun molemmat räyhäävät jostain pikkujutusta, tuntuu, että lailtan ne junaan isälleen huutamaan :D

Itse olen tuntipalkkalainen palvelualalla ja saan. n.750€ kahdessa viikossa. Eli käteen 1500/kk 37,5h/vko töitä.

niin ei kai se ihan hirveän väsyttävää ole. Illalla sitten telkkarin ääreen tai joka tapauksessa pois vanhempien silmistä.



Kyllä sitä silleen jaksaa.



Jokainen tekee omat valintansa eikä kaikilla ole edes henkisiä valmiuksia antaa lapsille huomiota, vaikka olisivat kotonakin.



Kokemusta on molemmista, sekä kokopäivätyö että kotona pienten kanssa. Ensimmäine taloudellinen pakko toinen ihana vaihtoehto, kun rahaa oli tarpeeksi kasassa.

Olen itse töissä ja minulla on pieni lapsi, joten tiedän kyllä että raskasta voi olla. Mutta paljon on kiinni kokonaisuudesta. Eli auttaako mies, millaiset ovat työmatkat, sairasteleeko lapsi, millaista arki on niin kotoan kuin hoitopaikassa eli miten väsyksissä lapsi, tehdäänkö ruokaa ja käydään kaupassa ennen työpäiviä jotta työpäivät ovat mahdollisimman kiireettömiä.



Me emme asu pääkaupunkiseudulla ja kummankin työmatka on alle 10 min, emme kasaa työpäiviin mitään muuta ohjelmaa, työpäivien ja hoitopäivien pituus on max. 8h ja itse en tee vielä täyttä työaikaa.



Meillä töihinmeno oli sekä taloudellinen että henkinen päätös, rakastan sekä työtäni että lastani ja olen nyt tosi onnellinen myös kotona. Ja töihinmeno todellakin kannattaa, kotihoidontuki on niin pieni!

ja en siis tarkoita että olisi joku synti asua pääkaupunkiseudulla, vain viittasin siihen että ainakin tällä paikkakunnalla vaikka ihan aika iso kaupunki onkin monilla on hyvin lyhyet tai ainakin kohtuulliset työmatkat. Niillä on iso vaikutus lapsenkin hoitopäivien pituuteen ja omaan jaksamiseen!

Meillä toinen hakee ja toinen vie, näin hoitopäivä jää alle 7 tuntiin. Molemmilla suht samanlaiset työmatkat, toinen tosin kulkee pyörällä ja toinen autolla. Molempien tulot ovat myös aika samanlaiset.



Lasta ei tarvitse mihinkään "raahata väsyneenä" ja aamulla ja illalla on ihan tarpeeksi aikaa tehdä yhdessä kaikenlaista. Illalla ollaan ulkona, leikkitään ja tehdään kotihommia vaikka työpäivä puristaa kummastakin energiaa ihan tarpeeksi. Ruuat tehdään pääsääntöisesti itse eikä meillä ole muuta perhettä/sukua auttamassa arjessa.



Me ollaan alusta saakka jaettu arjen pyörittäminen ja lasten kanssa oleminen vaikka miehen ansioihin vaikuttaa hänen tekemänsä työtunnit. Kokee itse kuitenkin, että työ väistyy tässä elämäntilanteessa perheen/lapsien tieltä kuten minäkin. Väsynyt olisin varmaan joo, jos yksin pitäisi kaikki tehdä...