Hoitoalan työkaverit :( Hitto mitä kamalia akkoja! :(
Jotenkin luulisi, että tämän alan ihmisiltä löytyisi empatiakykyä, mutta :(
Tässä on muutenkin rankkaa ollut. Tuli ero ja mies katosi elämästämme, jäin 3 lapsen yh:ksi.
Kun sitten tossa vuodenvaihteessa palasin töihin niin paskaa alkoi sataa niskaan. Pomolle oli ok etten tee toistaiseksi kuin päivävuoroa, koska esikoinen on jo koulussa ekalla ja joutuisi olemaan illat/yöt ihan yksin jos olisin silloin töissä. Lisäksi olisin pienemmät joutunut tosi kauas raahaamaan vuoropäiväkotiin. Työkavereille tämä ei ole ok, ei ole mikään syy kuulemma, pitää järjestää elämänsä niin että pystyy töissä käymään normaalisti kuulemma. Vittuilua ja kyräilyä ja selän takana jauhamista kun en nyt tee niitä vuoroja. Pomo taasen pidättelee raivokohtausta aina kun soitan ja kerron että joku lapsista on kipeä (=noin ehkä kerran kuukaudessa). Ilmapiiri on muutenkin töissä tosi syvältä. Onpa hyvä yrittää olla potilaille ystävällinen kun on paha mieli kaikesta siitä mitä taustalla tapahtuu koko ajan töissä.
Kommentit (111)
jso hän ei yleistäisi kaikkia hoitoalan "akkoja" kamaliksi. Kumma, että et ole päässyt kaveriksi kenenkään kanssa. Siksi epäilen, että asenteessasi on jotain mätää. Meillä on kyllä tuettu aina sitä, kenellä on vaikeaa. Jos siis on reilusti ottanut asian puheeksi. Aina on tuettu ja vaihdettu vuoroja ja yritetty saada vaikeassa elämäntilanteessa olevaa pärjäämään.
Mutta vaihtaisin tuohon sun tekstiin "pomon" paikalle työkaverit ja toisinpäin. Mun työkaverit on ihania ja mun puolella, mutta pomo on ottanut mut silmätikukseen ja simputtaa minkä ehtii.
Olen itse myös useamman pienen lapsen yh ja tämä oli ihan tiedossa kun tuonne menin töihin. Silloin pomo sanoi että ei se mitään, asiat kyllä järjestyy. Mutta nyt kun olen tuolla ollut, ei enää järjestykään. Pomo simputtaa ja pompottaa ja tekee kaikkensa mun savustamiseksi tuolta pois. Tänäänkin sain taas asian takia itkeä.
Tykkään työstäni ja työkavereista, mutta en jaksa pomon kiusaamista.
Työkavereille olisi täysin ok, että tekisin pelkkää päivävuoroa, mutta pomo tuikkii mulle joka listaan kaikkea muuta. Mä en niitä muita vuoroja haluaisi ja työkavereissani on niitä, jotka puolestaan haluaa tehdä enemmän muuta vuoroa kuin päivää. Pomon mielestä olen väärässä työpaikassa jos ei kerran onnistu muut kuin päivävuorot. Kivasti on ääni kellossa muuttunut.
Varsinkin kun minua ennen on ollut muita, joiden ei ole tarvinnut samankaltaisessa elämäntilanteessa todellakaan tehdä muuta kuin päivää.
En tiedä. Työkaverit sanoo etten saa luovuttaa enkä vaihtaa työpaikkaa. Mutta kuinka kauan tämmöistä jaksaa?
vuorotyötä? Koska se sitten tarkoittaa että listoissa toisille tulee enemmän ilta/yövuoroja. Muillakin saattaa olla perheet ja pieniä lapsia, jotka haluaisivat olla enemmän kotona perheen kanssa.
Ymmärrän kyllä ettei ole helppo tilanne ap:lla, mutta sinulla (muistaakseni) oli tukiverkkoa ympärillä, joten eikö he voisi silloin tällöin katsoa lapsia, jotta voisit tehdä muutakin kuin aamuvuoroa?
vuorotyötä? Koska se sitten tarkoittaa että listoissa toisille tulee enemmän ilta/yövuoroja. Muillakin saattaa olla perheet ja pieniä lapsia, jotka haluaisivat olla enemmän kotona perheen kanssa. Ymmärrän kyllä ettei ole helppo tilanne ap:lla, mutta sinulla (muistaakseni) oli tukiverkkoa ympärillä, joten eikö he voisi silloin tällöin katsoa lapsia, jotta voisit tehdä muutakin kuin aamuvuoroa?
että teen pelkkää päivävuoroa.
Mä joskus vaihdoin vuorotöistä päivävuoroon. Oli ihan tehdastyö. Olin töissä viimeinen henkilö, jolta kysyttiin, haluaisinko päivätöihin. Kaikilta muilta oli siis jo kysytty eikä halukkuutta ollut.
Mä sitten vaihdoin päivätöihin. Halusin saada harrastaa kunnolla ja muutenkin pidin enemmän päivätyöstä, kun vuorotöissä olin aina väsynyt, oli vuoro mikä vain. Vaihdossa sain erittäin ilkeän työkaverin parikseni. Tämä siis oli kaikkien tiedossa, mitä päivätyö tuo tullessaan. Kukaan ei tuon työkaverin kanssa tullut toimeen. Mä ajattelin kokeilla.
Sain sitten jälkikäteen kuulla kateellisten puheita, kun olin päässyt päivätöihin. Vaikkei kukaan olisi vaihtanut osia mun kanssani. :o Kyllä ihmiset ovat joskus käsittämättömiä!
Naisvaltainen työpaikka oli tämäkin. Aina oli joku riita menossa työpaikalla. Aina joku oli silmätikkuna, kunnes vaihtui toiseen silmätikkuun. Ihme touhua. Tosin nämä muut olivat siedettäviä ja osa mukaviakin ilman sitä ihme kyräilyä. Hankala työkaveri oli jotain sanoinkuvaamatonta enkä hänen veroiseen ole toiste törmännyt ja toivottavasti en törmääkään!
että muut suostuu tekemään iltavuorot ja viikonloput.
Minusta kaikkien pitäisi tässä tilanteessa vaatia aamuvuoroja ja ehdottaa, että pannaan poli illalksi ja viikonlopuksi kiinni. Hoitakoot sairaansa, missä haluaa.
Mutta osa hoitajista on niin uhrautuvaisia, että suostuu sitten tekemään nämä jämävuorot, että potilaat saa hoitonsa.
Hoitajat, ryhdistäytykää ja alkakaa vaatimaan parempia työaikoja. Illat ja yöt pois kaikilta.
ei joukosta löydy ainuttakaan kenelle iltavuorot olisivat ongelmattomia. Mielestäni reilu työkaveri keskustelee etukäteen myös työkavereiden kanssa tilanteessa, jossa omat vaatimukset vaikeuttavat myös työkaveriden elämään. Tai ainakaan on turha sitten haukkua jälkikäteen työkavereita empatiakyvyttömiksi ja hankaliksi, jos itse ei huomioi lainkaan muita.
ja puolsin ap:n näkemystä. Itseasiassa teen ihan mielellään iltavuoroa ja viikonloppuja. Luulen että tässä on kyse nyt siitä, että työkaverit ovat katkeria ja kateellisia ap:lle suoduista erityisjärjestelyistä. Kokevat että toinen saa jotain enemmän kuin itse.
Ja sille joka sanoi että heillä kyllä tuetaan työpaikalla niitä joilla on vaikeaa: asia ei valitettavasti ole niin ihan joka työpaikalla. Meillä esimerkiksi on paljon niitä "vapaaehtoisesti lapsettomia", nyt reilusti yli nelikymppisiä muijia, jotka purkavat katkeruuttaan ja ärsyyntymistään jatkuvasti perheellisiin työntekijöihin. Yleistävät hyvin mielellään, että perheelliset ovat jatkuvasti pois lasten sairastapausten vuoksi, vaikka todellisuudessahan kaikki eivät suinkaan ole. Ja työnantajan velvollisuus on järjestää vuoroihin henkilökuntaa niin, että muut eivät joudu lujille jonkun poissaolon vuoksi.
vuorotyötä? Koska se sitten tarkoittaa että listoissa toisille tulee enemmän ilta/yövuoroja. Muillakin saattaa olla perheet ja pieniä lapsia, jotka haluaisivat olla enemmän kotona perheen kanssa.
Ymmärrän kyllä ettei ole helppo tilanne ap:lla, mutta sinulla (muistaakseni) oli tukiverkkoa ympärillä, joten eikö he voisi silloin tällöin katsoa lapsia, jotta voisit tehdä muutakin kuin aamuvuoroa?
kaksin sopimaan tuollaisista erioikeuksista, hankaloittaisi se kieltämättä todella monen työkaverin elämää. Meillä työntekijöitä on päivävuorossa kaksi ja iltavuorossa 3-4, joten voitte kuvitella miten radikaalisti päivävuorot vähenisivät muilta, jos joku kieltäytyisi täysin iltavuoroista. Vaikealta tuntuisi tuntea myötätuntoa, jos omat koululaiset eivät näkisi enää äitiä kuin aamulla ennen kouluun lähtöä ja mahdollisesti äkkiseltään ennen nukkumaan menoa.
Mutta osa hoitajista on niin uhrautuvaisia, että suostuu sitten tekemään nämä jämävuorot, että potilaat saa hoitonsa.
Hoitajat, ryhdistäytykää ja alkakaa vaatimaan parempia työaikoja. Illat ja yöt pois kaikilta.
itse ajattelit kersasi tunkea, jos se sairastuu illalla tai viikonloppuna, ja kaikki terkkarit ja sairaalat ovat kiinni (eihän lekuritkaan suostu sitten ilta- ja yötöihin)?
itse teen heräämössä erittäin iltapainoitteista vuorotyötä, viikonloput vapaana.
Korvaus tästä on n. 20 e kuukaudessa.
Jos olisi, niin ei tarvitsisi akkojen juoruilla ja kyräillä. Se olisi pomon sana ja sillä selvä. Piste ja loppu.
Jos on oikeidenmukainen, jämäkkä pomo, ei kukaan kyseenalaista hänen tekemiään järjestelyjä. Vaikuttaisi siltä, että ongelma on johtoportaassa ja nimenomaan pomon tossussa tai siis siinä tossussa, jossa ei ole ketään, pelkkä tossu.
joka on iltapainotteinen, viikossa voi olla 4 iltaa ja jos meidän osastolla olisi tuollainen työntekijä, joka tekee pelkästään pomon suostumuksella pelkkää päivä vuoroa, niin kyllä siitä kapina nousisi työpaikalla. Tottakai jokainen haluaisi mahdollisimman paljon aamuvuoroja ja vapaita viikonloppuja, mutta se pitää vaan kestää, kun on tämän alan valinnut.
Toisaalta, mä en aamuvuoroista perusta, mutta olen myös 2 lapsen yh, jotka vielä tarvitsevat äitiään. Olen eronnut 5,5 v sitten, jolloin lapset olivat 8 ja 4 v. 4 vuotias oli vuoropäiväkodissa, joskus yötäkin. 8 vuotiaan hoito järjestettiin välillä mun kaverien luona, välillä äitini hoiti häntä. Nyt kun lapset on isoja, ei hoito-ongelmia enää ole.
Joten päätelmäksi voin sanoa, että ymmärrän kyllä työyhteisöäsi, ei meidänkään osastolla hyvällä katsottaisi, jos joku alkaisi sanomaan, että ei voi tehdä ilta-, yö- ja viikonloppuvuoroja. Tasapuolisuutta!
Sun pitää vaihtaa alaa, mennä opiskelemaan tai alkaa yrittäjäksi.
niin ei muilla ole siihen nokankoputtamista. Hoitoalalla on todellakin paljon selkäänpuukottajia ja kateellisia ihmisiä.
välitä,tää palstahan on tunnetusti täynnä katkeria akkoja.Ymmärrän täysin että tilanteessasi olisi todella hankalaa tehdä vuorotyötä.Jos vain pystyt ja jaksat niin" nosta kissa pöydälle"siellä työpaikallasi,ja keskustele asiasta pomosi ja työtovereittesi kanssa.Pomosi on myös ymmärrettävä se,että pienet lapset sairastavat,etkä niitä voi yksinkään kotiin jättää sairastamaan!Tsemppiä ja halauksia!
yleensä jo kun työsopimusta kirjoitetaan siinä lukee vuorotyö (tai muulla nimellä). Onko ap:lla siis uusittu työsopimusta? Vai onko vain suusanallinen sopimus?
ap kuuluu siihen 50% joka ei tee. Uskoisin että monella on vähemmän pätevät syys kuin ap:lle, joten itse olen kyllä ap:n puolella. Jos menee puolet ja puolet niin kyllä ap:n kuuluu kuulua heihin jotka ei vuoroja tee!
En ole ainoa nykyisessä paikassa, joka tekee vain päivävuoroa, todellakaan. Siksi ihmettelen tätä kamalaa meuhkaa tästä asiasta, minulla on kuitenkin hyvä syy. Osa ei vaan tahdo tehdä. Noin puolet tekee pelkkää päivää. ap
jossa lukee, että teet vain päivävuoroa, niin sitten ei ole kenelläkään nokan koputtamista.
- se 5,5 vuotta sitten eronnut yh, joka tekee 3-vuorotyötä ja oli sitä mieltä että tasapuolisuutta pitää olla
jos näin aletaan miettimään.
Toivottavasti ap.n työpaikan muutkin akat alkavat vaatia samaa.