Menkää töihin miehenne rahoja haluavat kotäidit!!!!! Aina löytyy töitä!

Kyllä naisille hatunnosto kun tänä päivänä jää lasten kanssa kotiin. Työelämä alkaa tasapäistyä ja on helvetin hektistä. Kyllä siinä työuralta tipahtaa niin pirun äkkiä jos kotiin vähäksikin aikaa jää.

Ser on tosiaan naisilta uhraus. Ja arvokas sellainen. Kotona on kaikenlisäksi monesti enemmän työtä; lapsen hoito, kodinhoito ja laiskan miehen passaus.

Kyllä mä väitän että se on miesten asenneongelmaa jos väittää naisten elävän siivellä ollessaan kotona. Mulla on munaa sanoa se ääneen.

Olen nyt vanhempainvapaalla, ja se päättyy ensi syksynä. Sen jälkeen mies on meillä isäkuukauden kotona ja jouluun saakka hoitovapaalla. Sitten jos rahat riittävät, jään minä 5 kuukaudeksi hoitovapaalle. Meillä on yhteiset rahat ollut ihan alusta asti. Meillä siis ei toinen elätä toista vaan asioista keskustellaan ja se maksaa, jonka tilillä on rahaa. Yhteinen tili taas on ns. säästötili, josta otetaan, kun rahat loppuvat.

Teen kotona kaikki kotityöt ja hoidan lapset 95 prosenttisesti yksin. Mies saattaa iltaisin hoitaa vauvaa tai käydä esikoisen kanssa ulkona noin tunnin ja auttaa nukuttamaan vauvaa, jos ei nukahda itse. Mies tekee ns. miesten töitä eli talvella lumityöt, keväällä vaihtaa auton renkaat ja huolehtii autojen huolloista ja pesuista ja kesällä nurmikon leikkuu (jota ei vielä ole tehnyt). Ei ole ikinä imuroinut, pessyt vessaa tai viikannut pyykkiä. Astianpesukonetta on tyhjentänyt ja täyttänyt silloin kun olin töissä ja pyykkiä ripustanut mutta ei tietenkään nyt.

Mutta silti on tuo kateus siitä, että minä olen kotona ja hän töissä. Nukkuu itse aamuisin pidempään eikä nouse lasten kanssa (työajat joustavat). Mistä tuo kateus juontuu? Oli esikoisen kanssa kotona isäkuukauden ja kehuu kaikille, miten helppoa se oli. Niin olikin. Ei koskenutkaan imuriin, ei siivonnut ja laittoi ruokaa jopa kolmena päivänä (kolmena ekana päivänä). Minä keitin iltaisin lapsesn soseet valmiiksi seuraavaksi päiväksi ja tein meille aikuisille ruoan, siivosin, pyykkäsin jne. Tottakai se kotona olo on helppoa, jos ei tarvitse huolehtia kodista eikä edes lapsen tarpeista, kunhan nyt vaan laittaa nukkumaan oikeaan aikaan ja leikkii. Mistään neuvoloista, muskareista ja vauvauinneista ei huolehtinut. Ei siis ottanut vastuuta lapsesta laisinkaan. Eikä varmaan ota tämän kuopuksenkaan suhteen, vaikka olen jo osoittanut, mitä kaikkea kotonaoloon ihan oikeasti kuuluu.

Siis kateelliset äijät, menkää itseenne. TE haluatte olla kotona voidaksenne vain laiskotella, ME naiset haluamme olla kotona hoitaakseemme lapsiamme. Siinä se pieni ero.

Olet poikkeus. Miehesi ei ehkä pidä siisteydestä. Eikä kotitöihin mene oikeasti aikaa juurikaan. siivoilussa menee korkeintaan 2h ja jos sen hoitaa joka päivä niin siinä ohessa kerkeää myös tekemään päivän sapuskan. 2h päivässä kotitöihin ja lopun aikaa vauvan kanssa. Vauva nukkuu myös päiväunet joten siivoilun ja ruuanlaiton voi hoitaa tällöin tai ennenkuin vauva herää aamu-unilta.

Miksi sinä syyllistät meitä miehiä siitä että annamme enemmän aikaa lapsille leikkien muodossa?

Pitäisikö siivota silloin kun lapsi on hereillä?

Olen nyt vanhempainvapaalla, ja se päättyy ensi syksynä. Sen jälkeen mies on meillä isäkuukauden kotona ja jouluun saakka hoitovapaalla. Sitten jos rahat riittävät, jään minä 5 kuukaudeksi hoitovapaalle. Meillä on yhteiset rahat ollut ihan alusta asti. Meillä siis ei toinen elätä toista vaan asioista keskustellaan ja se maksaa, jonka tilillä on rahaa. Yhteinen tili taas on ns. säästötili, josta otetaan, kun rahat loppuvat.

Teen kotona kaikki kotityöt ja hoidan lapset 95 prosenttisesti yksin. Mies saattaa iltaisin hoitaa vauvaa tai käydä esikoisen kanssa ulkona noin tunnin ja auttaa nukuttamaan vauvaa, jos ei nukahda itse. Mies tekee ns. miesten töitä eli talvella lumityöt, keväällä vaihtaa auton renkaat ja huolehtii autojen huolloista ja pesuista ja kesällä nurmikon leikkuu (jota ei vielä ole tehnyt). Ei ole ikinä imuroinut, pessyt vessaa tai viikannut pyykkiä. Astianpesukonetta on tyhjentänyt ja täyttänyt silloin kun olin töissä ja pyykkiä ripustanut mutta ei tietenkään nyt.

Mutta silti on tuo kateus siitä, että minä olen kotona ja hän töissä. Nukkuu itse aamuisin pidempään eikä nouse lasten kanssa (työajat joustavat). Mistä tuo kateus juontuu? Oli esikoisen kanssa kotona isäkuukauden ja kehuu kaikille, miten helppoa se oli. Niin olikin. Ei koskenutkaan imuriin, ei siivonnut ja laittoi ruokaa jopa kolmena päivänä (kolmena ekana päivänä). Minä keitin iltaisin lapsesn soseet valmiiksi seuraavaksi päiväksi ja tein meille aikuisille ruoan, siivosin, pyykkäsin jne. Tottakai se kotona olo on helppoa, jos ei tarvitse huolehtia kodista eikä edes lapsen tarpeista, kunhan nyt vaan laittaa nukkumaan oikeaan aikaan ja leikkii. Mistään neuvoloista, muskareista ja vauvauinneista ei huolehtinut. Ei siis ottanut vastuuta lapsesta laisinkaan. Eikä varmaan ota tämän kuopuksenkaan suhteen, vaikka olen jo osoittanut, mitä kaikkea kotonaoloon ihan oikeasti kuuluu.

Siis kateelliset äijät, menkää itseenne. TE haluatte olla kotona voidaksenne vain laiskotella, ME naiset haluamme olla kotona hoitaakseemme lapsiamme. Siinä se pieni ero.

Olet kiero ihminen. Menisit töihin ja antaisit miehesi harjoitella enemmän kotitöiden tekoa. Hän ei ole ilmeisesti saanut tarpeeksi harjoitusta. Ei muutama kuukausi riitä hyväksi kotiäidiksi tulemiseen. Vuodessa imurointinopeus kasvaa. Myös pölyjenpyyhintään kehittyy nopea tekniikka. Se ei kuukaudessa kehity.

Sääliksi käy miestäsi. Miehenäsi lopettaisin työnteon oitis. Olet tyranni.

vielä hoitoon. Itseasiassa minä olen parempituloinen nyt kuin mieheni, joten minä hänet "elätän". Ja vaikka jäisinkin kodinhoitotuelle, niin mies on mulle sen "velkaa", jos joku näin haluaa tarkasti rahat laskea. Itse kannatan yhteisiä rahoja.

Kyllä mä töitä saisin, olen sairaanhoitaja ja ainakin pätkätöitä riittää jos ei vakivirkaa. Mutta kun mä tykkään olla kotona ja mies tykkää että olen kotona, lapset tykkää ja niiden kaverit tykkää kun meillä on aina aikuinen kotona, niin miks helvetissä menisin töíhin?

Rahasta ei ole pulaa, joten raha-asioiden takia ei tartte huolta kantaa. Ymmärrän kyllä jos jotain peruskateellista nyrppii se että meillä menee hyvin!

Kyllä mä töitä saisin, olen sairaanhoitaja ja ainakin pätkätöitä riittää jos ei vakivirkaa. Mutta kun mä tykkään olla kotona ja mies tykkää että olen kotona, lapset tykkää ja niiden kaverit tykkää kun meillä on aina aikuinen kotona, niin miks helvetissä menisin töíhin?

Rahasta ei ole pulaa, joten raha-asioiden takia ei tartte huolta kantaa. Ymmärrän kyllä jos jotain peruskateellista nyrppii se että meillä menee hyvin!

mutta taidetaan me vastuuntuntoiset silti kustantaa sinun työttömyyskorvaukset...

Kyllä meistä työssä käyvista varmasti moni on ihan vapaaehtoisesti töissä, ja onnellinen elämään niin. Mutta varmasti on niitäkin joilla ei vaihtoehtoa, mutta heille nostan hattua että, hoitaavat asiat niin kuin kuuluukin, eivätkä jää yhteiskunnan eläteiksi. Se onkin siinä tuijottaako omaan napaan vai ajatteleeko seurauksia kauas kantoisesti. Se on hyvä että pystyt myöntämään olevasi laiska.

Sehän on vain ilo että ihmisillä menee hyvin, mutta taidetaan me vastuuntuntoiset silti kustantaa sinun työttömyyskorvaukset... Kyllä meistä työssä käyvista varmasti moni on ihan vapaaehtoisesti töissä, ja onnellinen elämään niin. Mutta varmasti on niitäkin joilla ei vaihtoehtoa, mutta heille nostan hattua että, hoitaavat asiat niin kuin kuuluukin, eivätkä jää yhteiskunnan eläteiksi. Se onkin siinä tuijottaako omaan napaan vai ajatteleeko seurauksia kauas kantoisesti. Se on hyvä että pystyt myöntämään olevasi laiska.

Kyllä minun mieheni on paljon ahkerampi kotitöiden parissa kuin minä. Minua ei kiinnosta päivällisten tekeminen saati siivous pätkääkään.

Miehelleni nämä ovat päivänselviä asioita.

Olen nyt vanhempainvapaalla, ja se päättyy ensi syksynä. Sen jälkeen mies on meillä isäkuukauden kotona ja jouluun saakka hoitovapaalla. Sitten jos rahat riittävät, jään minä 5 kuukaudeksi hoitovapaalle. Meillä on yhteiset rahat ollut ihan alusta asti. Meillä siis ei toinen elätä toista vaan asioista keskustellaan ja se maksaa, jonka tilillä on rahaa. Yhteinen tili taas on ns. säästötili, josta otetaan, kun rahat loppuvat.

Teen kotona kaikki kotityöt ja hoidan lapset 95 prosenttisesti yksin. Mies saattaa iltaisin hoitaa vauvaa tai käydä esikoisen kanssa ulkona noin tunnin ja auttaa nukuttamaan vauvaa, jos ei nukahda itse. Mies tekee ns. miesten töitä eli talvella lumityöt, keväällä vaihtaa auton renkaat ja huolehtii autojen huolloista ja pesuista ja kesällä nurmikon leikkuu (jota ei vielä ole tehnyt). Ei ole ikinä imuroinut, pessyt vessaa tai viikannut pyykkiä. Astianpesukonetta on tyhjentänyt ja täyttänyt silloin kun olin töissä ja pyykkiä ripustanut mutta ei tietenkään nyt.

Mutta silti on tuo kateus siitä, että minä olen kotona ja hän töissä. Nukkuu itse aamuisin pidempään eikä nouse lasten kanssa (työajat joustavat). Mistä tuo kateus juontuu? Oli esikoisen kanssa kotona isäkuukauden ja kehuu kaikille, miten helppoa se oli. Niin olikin. Ei koskenutkaan imuriin, ei siivonnut ja laittoi ruokaa jopa kolmena päivänä (kolmena ekana päivänä). Minä keitin iltaisin lapsesn soseet valmiiksi seuraavaksi päiväksi ja tein meille aikuisille ruoan, siivosin, pyykkäsin jne. Tottakai se kotona olo on helppoa, jos ei tarvitse huolehtia kodista eikä edes lapsen tarpeista, kunhan nyt vaan laittaa nukkumaan oikeaan aikaan ja leikkii. Mistään neuvoloista, muskareista ja vauvauinneista ei huolehtinut. Ei siis ottanut vastuuta lapsesta laisinkaan. Eikä varmaan ota tämän kuopuksenkaan suhteen, vaikka olen jo osoittanut, mitä kaikkea kotonaoloon ihan oikeasti kuuluu.

Siis kateelliset äijät, menkää itseenne. TE haluatte olla kotona voidaksenne vain laiskotella, ME naiset haluamme olla kotona hoitaakseemme lapsiamme. Siinä se pieni ero.

mutta taidetaan me vastuuntuntoiset silti kustantaa sinun työttömyyskorvaukset...

Kyllä meistä työssä käyvista varmasti moni on ihan vapaaehtoisesti töissä, ja onnellinen elämään niin. Mutta varmasti on niitäkin joilla ei vaihtoehtoa, mutta heille nostan hattua että, hoitaavat asiat niin kuin kuuluukin, eivätkä jää yhteiskunnan eläteiksi. Se onkin siinä tuijottaako omaan napaan vai ajatteleeko seurauksia kauas kantoisesti. Se on hyvä että pystyt myöntämään olevasi laiska.

ellei toinen nainen ole nimellisesti yh ja mies asu naapurissa tms

niin kovat hoitomaksut ja mun palkka ois niin minimi kuiten ettei siitä jäis ku sama käteen mitä nytki saan kun ottaa sen lasten hoitomaksut siitä. Ja miehenikin haluaa että hoidan lapsiamme kotona enkä vie niitä "apinatarhaan" kasvamaan. Ne on tehty meille itsellemme nuo lapset, eikä tarhatädeille!



Haen kyllä sitten töitä kun se on ajankohtaista, ja itsellemme mieluisaa. Nyt nautin kotiäitinä olosta. Ja aion jatkaa tätä uraa ainakin seuraavat 3,5v! Tää onki ollu pitkä uraputki kun olen jo 8vuotta ollut kotona. Sitä ennen kävin vuoden koulussa hakemassa sen puuttuvan valmistumispaperin, ja sitä ennen taas olin 4v kotona!

Ootko kade!? Minä nautin elämästäni lasten kanssa kotona. Mies nauttii kun on vaimo kotona ja lapset kertoilee mitä ollaan päivä touhuttu. Ja näkee että lapset on erilaisia kun kaverimme tarha-lapset. Ja me olemme onnellisia!

Tiedä tässä vaikka tusinan näitä tenavia pyöräytettäs! :D Ja minä kotiäitinä!

Yhdessä taloudessa asuva perhe saa vain yhden työttömyyskorvauksen



Eli jos mies on työtön, olisiko minun lopetettava liiton jäsenmaksu? Kun en sieltä työttömäksi joutuessani kuitenkaan mitään saisi?

ovat työttömiä ja mies myös työtön..



Totta kai ansiosidonnaista saa aina, mutta ns. pitkän linjan kotiäiti (eli yli 3-vuotiaat lapset) ei yleensä siihen ole oikeutettu. Työssäoloehto nimittäin vanhenee, jos on ilman pätevää syytä pitkään "työvoiman ulkopuolella".

Ei jakseta eikä oikeen huvita. Työnteko on kurjaa ja ikävystyttävää puuhaa.

ovat työttömiä ja mies myös työtön.. Totta kai ansiosidonnaista saa aina, mutta ns. pitkän linjan kotiäiti (eli yli 3-vuotiaat lapset) ei yleensä siihen ole oikeutettu. Työssäoloehto nimittäin vanhenee, jos on ilman pätevää syytä pitkään "työvoiman ulkopuolella".

Eli jos olen 7 vuotta kotona ja palaan töihin ja minut irtisanotaan ja mieheni on työtön, niin ansiosidonnaiseni määrä katsotaan tuolta 7 vuoden takaa? Esim. tilanne 3 lasta, joista pidetty lomaa 2Xtäydet hoitovapaat yht.6v. ja viimeisin lapsi vain äitiysloman aika n. 11kk.

sääliksi käy näitä naisia. Onneksi jokainen meistä on oman elämänsä herra ja jos joku haluaa elää miehen siivellä ilman omaa uraa, turha sitten itkeä kun mies lähtee paremman matkaan, ja nämä säälittävät jäävät ihan oman onnensa nojaan. Loistava tulevaisuus edessä ;D Mutta onhan jäljellä vielä sitten nämä kotona kasvaneet kullannuput.

sääliksi käy näitä naisia. Onneksi jokainen meistä on oman elämänsä herra ja jos joku haluaa elää miehen siivellä ilman omaa uraa, turha sitten itkeä kun mies lähtee paremman matkaan, ja nämä säälittävät jäävät ihan oman onnensa nojaan. Loistava tulevaisuus edessä ;D Mutta onhan jäljellä vielä sitten nämä kotona kasvaneet kullannuput.

Itse olen palannut aina äitiysloman jälkeen töihin sekä tehnyt töitä myös äitiysloman aikana. Kysyin esimerkiksi tilanteeseen tuosta työssäoloehdosta. Ja sääliksi käy sinua. Tuolla asenteella. Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee.

Eli perhevapaat ja alle kolmevuotiaan hoitaminen kotona ovat hyväksyttäviä syitä, mutta yli kolmevuotiaan hoito ei ole. Minun ymmärtääkseni kotiäidillä tarkoitetaan äitiä, joka jää senkin jälkeen kotiin?

No eikös se työssäoloehto katsota 7v taakse?

ovat työttömiä ja mies myös työtön.. Totta kai ansiosidonnaista saa aina, mutta ns. pitkän linjan kotiäiti (eli yli 3-vuotiaat lapset) ei yleensä siihen ole oikeutettu. Työssäoloehto nimittäin vanhenee, jos on ilman pätevää syytä pitkään "työvoiman ulkopuolella".

Eli jos olen 7 vuotta kotona ja palaan töihin ja minut irtisanotaan ja mieheni on työtön, niin ansiosidonnaiseni määrä katsotaan tuolta 7 vuoden takaa? Esim. tilanne 3 lasta, joista pidetty lomaa 2Xtäydet hoitovapaat yht.6v. ja viimeisin lapsi vain äitiysloman aika n. 11kk.

Menisin heti. Kaupallisella alalla ei ole töitä, kuin puhelinmyyntiä ja muuta provikkapaskaa. Jos jostain kunnon paikkoja joskus on avoinna sinne on ihan hirveä tunku, ja kun ollaan kaksikielisessä kaupungissa, hurrit otetaan ensin.

Tämä keskustelu ei koske näitä tapauksia, vaan omasta tahdostaan kotona olevia.

Kuule eipä löydy töitä! Menisin heti. Kaupallisella alalla ei ole töitä, kuin puhelinmyyntiä ja muuta provikkapaskaa. Jos jostain kunnon paikkoja joskus on avoinna sinne on ihan hirveä tunku, ja kun ollaan kaksikielisessä kaupungissa, hurrit otetaan ensin.