Mielenterveysongelmista kärsivät, kuinka avoimia

Ympäristö suhtautuu lähes poikkeuksetta ennakkoluuloisesti ja vihamielisesti. Uusille ihmisille kerron, jos se on välttämätöntä (esim. lääkärissä) ja toisaalta, jos uudesta ihmisestä tulee riittävän läheinen, että haluan antaa itsestäni enemmän.



Katson myös, että asia kuuluu loppujen lopuksi hyvin harvoille ja valituille. Ei astmani tai PCOnikaan ole yleistä tietoa, josta olen tilivelvollinen.



Olen siis pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Mielenterveystilanteeni näkyy ulospäin lähinnä uupumuksena ja vaikeina muistihäiriöinä.

vastaavaa?

kokemuksesta voin sanoa että vihamielisesti ottavat vastaan tai eivät ymmärrä. Moni kuvittelee sosiaalipummiksi jne.



Yleensäkin ihmiset eivät keksi mitään keskusteltavaa niin keskustelu yleensä pyörii työasioissa ja opiskelussa. Olen huomannut että tavallisille ihmisille nämä ovat keskeisiä asioita keskustelelssa ja ne eivät mt-eläkeläistä kiinnosta. Eikä minulla ole heille mitään tarjottavaa eläke-elämästä.



Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin tylsiä ja jos joku ei tee työtä niin hän on loinen. Tietenkin jos he eivät tekisi töitä, ei heillä olisi mitään keskusteltavaa.



Tavallisten terveiden ihmisten kannattaisi miettiä ettei kukaan vapaaehtoisesti halua olla mieleltään sairas. Jokainen haluaa rahaa ja se että saa eläkettä 500e kuukaudessa ei ole juhlaa.

joku suoraan kysyy että missä olet töissä! Vai pitäiskö miettiä aina sosiaalisissa tilanteissa strategia tuon kysymyksen varalle? Kaataa kahvit syliinsä että kaikille tulee muuta ajattelemista :)?

joku suoraan kysyy että missä olet töissä! Vai pitäiskö miettiä aina sosiaalisissa tilanteissa strategia tuon kysymyksen varalle? Kaataa kahvit syliinsä että kaikille tulee muuta ajattelemista :)?

Sanot että kudot jotain villasukkia vauvoille ja myyt niitä netissä oman firman kautta, jonka kotisivut ovat tällä hetkellä down.

Tai kerrot opiskelevasi jotain epämääräistä..

Kun tämä valehtelu ja salailu just on tässä niin raskasta... Olen ruvennut eristäytymään asian takia pikku hiljaa, koska on niin rankkaa kierrellä ja kaarrella ja pelätä noita kysymyksiä. Elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa ja sitten pitää vielä surra muiden ihmisten reaktioita :'(. Jos olisi fyysisen sairauden takia eläkkeellä tilanne olisi takuulla ihan eri.

Kun tämä valehtelu ja salailu just on tässä niin raskasta... Olen ruvennut eristäytymään asian takia pikku hiljaa, koska on niin rankkaa kierrellä ja kaarrella ja pelätä noita kysymyksiä. Elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa ja sitten pitää vielä surra muiden ihmisten reaktioita :'(. Jos olisi fyysisen sairauden takia eläkkeellä tilanne olisi takuulla ihan eri.

Siihen tottuu. Kohta et kaipaa seuraa vaan nautit yksinolosta. Ne jotka haluaa seuraa niin onhan niitä mt-ongelmaisten tapaamisia ja sitä kautta voi saada itselleen kahelin ystävän.

Kukaan ei halua kahelia ystävää tai tuttua vaan menestyjän.

Olen ollut mt-ongelmainen jo 13 vuotta ja voin sanoa ettei edes omat vanhempani halua pitää minuun yhteyttä. Suvusta puhumattakaan. Kaikki häpeävät.

Olen ollut mt-ongelmainen jo 13 vuotta ja voin sanoa ettei edes omat vanhempani halua pitää minuun yhteyttä. Suvusta puhumattakaan. Kaikki häpeävät.

Minä en ole uskaltanut omille vanhemmilleni vielä edes suoraan kertoa vaikeuksistani. Käytämme menetelmää siitä mistä ei voi puhua, vaietaan. Otti todella paljon päähän kun äiti puhui yhdestä skitsofreeniaan sairastuneesta tutusta naisesta sanoilla "hän oli pohjalla". Jaa pohjalla?! Onko sydänkohtaksen saanut "pohjalla"? Tiedän tuon ihmisen ja hänellä on elämä hyvin hallinnassa nyt ja on koko ajan ollut. Ei siis mitään alkoholin käyttöä tai taloudellisia vaikeuskia tai muuten ns. huonoa elämää. Tekeepä todella miele jutella omista asioista tollasen jälkeen.

Olen ollut mt-ongelmainen jo 13 vuotta ja voin sanoa ettei edes omat vanhempani halua pitää minuun yhteyttä. Suvusta puhumattakaan. Kaikki häpeävät.

Minä en ole uskaltanut omille vanhemmilleni vielä edes suoraan kertoa vaikeuksistani. Käytämme menetelmää siitä mistä ei voi puhua, vaietaan. Otti todella paljon päähän kun äiti puhui yhdestä skitsofreeniaan sairastuneesta tutusta naisesta sanoilla "hän oli pohjalla". Jaa pohjalla?! Onko sydänkohtaksen saanut "pohjalla"? Tiedän tuon ihmisen ja hänellä on elämä hyvin hallinnassa nyt ja on koko ajan ollut. Ei siis mitään alkoholin käyttöä tai taloudellisia vaikeuskia tai muuten ns. huonoa elämää. Tekeepä todella miele jutella omista asioista tollasen jälkeen.

Eihän sellaisten kanssa viitsisi olla muutenkaan tekemisissä. Tämä on silti parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Ei tarvitse teeskennellä mitään ja voin valehdella suoraan ilman tunnontuskia. Voin käytännössä tehdä ihan mitä huvittaa ilman että ajattelisin muiden mielipiteitä. Olen käytännössä vapaa kaikesta.

Olen ollut jo useamman vuoden pois työelämästä kuntoutustuella. Aika hankalaa on sosiaalisissa tilanteissa juuri kertomistanne syistä. Aina uusia/puolituttuja ihmisiä tavatessa tulee aika pian just työkuviot yms puheet mukaan. Ei minulla ole niissä keskusteluissa mitään annettavaa. Kun kerron miten asiat on, seuraa yleensä vaivaantunut hiljaisuus, kukaan ei osaa sanoa oikein mitään. Olen näiden kokemusten myötä alkanut olla aika tarkka siitä mitä paljastan, aiemmin olin hyvinkin rehellinen ja avoin tilanteeni suhteeni. Kurjaa se kyllä on, ja on todella kuviot rajoittuneet aika paljon: ei erityisemmin tee mieli lähteä vaikkapa johonkin pariskuntatapaamisiin, kun tuntuu että tilanteeni herättää vieroksuntaa.

Eihän sellaisten kanssa viitsisi olla muutenkaan tekemisissä. Tämä on silti parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Ei tarvitse teeskennellä mitään ja voin valehdella suoraan ilman tunnontuskia. Voin käytännössä tehdä ihan mitä huvittaa ilman että ajattelisin muiden mielipiteitä. Olen käytännössä vapaa kaikesta.

Nyt iski pieni kateus :). Onko sulla kuitenkin jotain ihmisiä jotka hyväksyvät ja joitten kanssa voit olla oma itsesi? Mistä olet heidän löytänyt?

Huomaan että teillä itsellänne on samalaiset ennakkoluulot kuin vanhemmillanne tai oletatte että heillä on sama asenne.

Ei kaikki vihaa. Toki suurin osa vihaa, koska ilman teitä heidän palkkansa olisi noin euron tai kaksi suurempi.



Jos minä sairastuisin niin heittäisin hanskat tiskiin. Ja pensselit naulakkoon. Elämä olisi pilalla. En olisi mitään syytä valehdella. Sanoisin suoraan olen hullu ja saan kuntoutustukea, jonka te arvon rouvat ja herrat maksatte. Kiitos ja kumarrus.



Laskisin alamäkeä niin ales kuin pääsisin, sillä alashan tässä ollaan muutenkin menossa. Luultavasti viina alkaisi maistumaan. Haistattaisin pitkät ihmisille jotka eivät osaa suhtautua minuun normaalisti.



Niin minä tekisin.

Huomaan että teillä itsellänne on samalaiset ennakkoluulot kuin vanhemmillanne tai oletatte että heillä on sama asenne. Ei kaikki vihaa. Toki suurin osa vihaa, koska ilman teitä heidän palkkansa olisi noin euron tai kaksi suurempi. Jos minä sairastuisin niin heittäisin hanskat tiskiin. Ja pensselit naulakkoon. Elämä olisi pilalla. En olisi mitään syytä valehdella. Sanoisin suoraan olen hullu ja saan kuntoutustukea, jonka te arvon rouvat ja herrat maksatte. Kiitos ja kumarrus. Laskisin alamäkeä niin ales kuin pääsisin, sillä alashan tässä ollaan muutenkin menossa. Luultavasti viina alkaisi maistumaan. Haistattaisin pitkät ihmisille jotka eivät osaa suhtautua minuun normaalisti. Niin minä tekisin.

Mikä oli tämän pointti? Syyllistää kiertoteitse?

Eihän sellaisten kanssa viitsisi olla muutenkaan tekemisissä. Tämä on silti parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Ei tarvitse teeskennellä mitään ja voin valehdella suoraan ilman tunnontuskia. Voin käytännössä tehdä ihan mitä huvittaa ilman että ajattelisin muiden mielipiteitä. Olen käytännössä vapaa kaikesta.

Nyt iski pieni kateus :). Onko sulla kuitenkin jotain ihmisiä jotka hyväksyvät ja joitten kanssa voit olla oma itsesi? Mistä olet heidän löytänyt?

Puoliso ei välillä ymmärrä ongelmiani. Hänen on vaikea ymmärtää. Vaikka on käynyt terapiassa mukana niin ei silti.

Siinä ovat läheiseni, ovat olleet viimeiset 7 vuotta. Ennen sitä olin hyvin paljon itsekseni. Enkä edes puhunut vuosiin sanaakaan. En edes itsekseni.

Tarinaa siitä kuinka tapasin mieheni en jaksa kertoa sillä se on hyvin pitkä.

Huomaan että teillä itsellänne on samalaiset ennakkoluulot kuin vanhemmillanne tai oletatte että heillä on sama asenne.

Ei kaikki vihaa. Toki suurin osa vihaa, koska ilman teitä heidän palkkansa olisi noin euron tai kaksi suurempi.

Jos minä sairastuisin niin heittäisin hanskat tiskiin. Ja pensselit naulakkoon. Elämä olisi pilalla. En olisi mitään syytä valehdella. Sanoisin suoraan olen hullu ja saan kuntoutustukea, jonka te arvon rouvat ja herrat maksatte. Kiitos ja kumarrus.

Laskisin alamäkeä niin ales kuin pääsisin, sillä alashan tässä ollaan muutenkin menossa. Luultavasti viina alkaisi maistumaan. Haistattaisin pitkät ihmisille jotka eivät osaa suhtautua minuun normaalisti.

Niin minä tekisin.

Toisaalta emme ole vielä jättäneet entistä elämää. Eikä entinen elämä katoa kun mieli sekoaa.

Yleisen kohteliasuuden vuoksi ja sen että pelkää suurta muutosta tuo ei toimi kuin fantasioissa.

Tietenkin jos on hyvin temperamenttinen ihminen niin kyllähän noinkin voi käyttäytyä.

että mielenterveysongelmainen rupeaa ryyppäämään? En ymmärrä. Minä olen monilta osin ihan tavallinen ihminen, ei nämä mielenterveysongelmat minua ihan kokonaan määrittele. Tietyt asiat aiheuttaa sen etten ole työkykyinen. Ihan testeillä on tämä asia todettu ja käytännössä tietysti ensin töissä käymällä, lukemattomia kertoja, joka kerta lopulta itsemurhan partaalla.

että mielenterveysongelmainen rupeaa ryyppäämään? En ymmärrä. Minä olen monilta osin ihan tavallinen ihminen, ei nämä mielenterveysongelmat minua ihan kokonaan määrittele. Tietyt asiat aiheuttaa sen etten ole työkykyinen. Ihan testeillä on tämä asia todettu ja käytännössä tietysti ensin töissä käymällä, lukemattomia kertoja, joka kerta lopulta itsemurhan partaalla.

Miksi kukaan enää haluaisi sen jälkeen elää? Työnteko on kielletty niin jäljelle jää vain hidas itsemurha viinalla. Näin minä sen käsitän. En ole sairas joten en ehkä tule koskaan ymmärtämään teidän sielunmaisemaa.

Puoliso ei välillä ymmärrä ongelmiani. Hänen on vaikea ymmärtää. Vaikka on käynyt terapiassa mukana niin ei silti. Siinä ovat läheiseni, ovat olleet viimeiset 7 vuotta. Ennen sitä olin hyvin paljon itsekseni. Enkä edes puhunut vuosiin sanaakaan. En edes itsekseni. Tarinaa siitä kuinka tapasin mieheni en jaksa kertoa sillä se on hyvin pitkä.

Ap kyllä kaipaisi joskus sellaisia ystäviä ja ihmissuhteita joissa voisi olla huoleti sellainen kuin on. Toisaalta toinen puoli minusta kaipaisi erakoitumista, se on ollut sellainen elämän mittainen salainen haave. Mutta usein mietin että onko se oikeasti jotain mikä on hyväksi minulle vai sairauteni oire. Sairastuttaisiko suosiolla erakoituminen lopulta vaan lisää? Viime vuosien onnellisimmat päivät koin kyllä kun sain olla kokonaisen viikon ihan täysin yksin ilman mitään ihmiskontakteja! Se oli taivaallista. Mutta kestäsikö sitä lopulta loppuelämäänsä.

Miksi kukaan enää haluaisi sen jälkeen elää? Työnteko on kielletty niin jäljelle jää vain hidas itsemurha viinalla. Näin minä sen käsitän. En ole sairas joten en ehkä tule koskaan ymmärtämään teidän sielunmaisemaa.

No selvästi et =). Minä olin kolme vuotta hoitovapaalla ja se oli elämäni onnellisinta aikaa. Sain rauhassa ja ilman tunnontuskia olla pois työelämästä ja elää niin pienissä ympyröissä kuin mahdollista, elämän stressitaso minimissä. Ja suoraan sanottuna ei nämä sinunkaan puheet ihan hirmu tasapainoisilta kuullosta!

Puoliso ei välillä ymmärrä ongelmiani. Hänen on vaikea ymmärtää. Vaikka on käynyt terapiassa mukana niin ei silti. Siinä ovat läheiseni, ovat olleet viimeiset 7 vuotta. Ennen sitä olin hyvin paljon itsekseni. Enkä edes puhunut vuosiin sanaakaan. En edes itsekseni. Tarinaa siitä kuinka tapasin mieheni en jaksa kertoa sillä se on hyvin pitkä.

Ap kyllä kaipaisi joskus sellaisia ystäviä ja ihmissuhteita joissa voisi olla huoleti sellainen kuin on. Toisaalta toinen puoli minusta kaipaisi erakoitumista, se on ollut sellainen elämän mittainen salainen haave. Mutta usein mietin että onko se oikeasti jotain mikä on hyväksi minulle vai sairauteni oire. Sairastuttaisiko suosiolla erakoituminen lopulta vaan lisää? Viime vuosien onnellisimmat päivät koin kyllä kun sain olla kokonaisen viikon ihan täysin yksin ilman mitään ihmiskontakteja! Se oli taivaallista. Mutta kestäsikö sitä lopulta loppuelämäänsä.