Hermoromahdus iski, täytyy myöntää että en jaksa enää 5-v:n kanssa!!!

Sain siis hermoromahduksen. Syynä 5-v. tyttö, jonka käytös on ollut todella uhmaisaa jo pitkän aikaa, oikeastaan koko tämän kevään vuoden vaihteesta saakka.



Tyttö ei usko kun pyytää, ei usko kun käskee, tänään jouduin uhkaamaan, että tartun tukkaan kiinni ja sitten mennään aamupesulle, jos ei mene itse. Ei lähtenyt sittenkään, vasta kun liikahdin uhkaavasti häntä kohti, niin lähti menemään.



Tänään oli siis eka kerta kun uhkasin fyysisellä kurituksella, ja koskaan en ole häntä fyysisesti kurittanut. Tiedän että tuo uhkauskin oli väärin, mutta tänään siis kuppi meni minulta nurin.



Ei tuo vielä mitään, mutta samat taistelut käydään joka ikinen aamu tai aamupäivä, taistelu aamupesulle menosta, tukan laitosta, vaatteiden pukemisesta, aamupalan syönnistä, ihan kaikesta. Ja mitään hän ei tee vapaaehtoisesti, eikä auta uhkailut eikä pyynnöt tai käskyt.



Hermoromahdus siis iski kun olen niin väsynyt näihin taistoihin. Huusin ja karjuin lapsille, ja lopulta sulkeuduin yhteen huoneeseen itkemään. Ei jaksa enää. Osasyy tähän on varmasti se että olen raskaana eikä vauvan syntymään ole enää montaa viikkoa.



Tytöllä alkoi "kesäloma" kerhosta, eli nyt sitten ollaan kotona enkä tule saamaan edes pientä lepohetkeä päivään, vaan on vaan kestettävä nämä kaikki rutiinit, joita hän ei suostu tekemään suosiolla koskaan. Tyttö myös huutaa ja karjuu minulle, mankuu milloin mitäkin ja kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Hän haluaisi määrätä asioista.



Mies ei pidä kuria iltaisin vaan antaa lasten olla aika huolettomasti, ei vaadi loppuun mitään mitä on heiltä pyytänyt. Olen siis ns. yksin vastuussa tästä kasvatuspuolesta.



Ei jaksa enää - mitähän tässä keksisi?? Lähellä ei edes ole vapaana ketään sukulaista, jonne voisin tytön välillä viedä että saisin pikku hermolevon. Onko kellään samanlaista?