5-vuotias tyttäremme haluaisi kovasti alkaa harrastamaan taitoluistelua ov

Vanhemmalle kolme kertaa viikossa harrastuksiin vieminen on raskasta. Varsinkin jos sisaruksillakin on harrastuksia.

Alussa sun pitää varmaan viedä, odottaa ja hakea, mutta jossain vaiheessa pystyt varmaan järjestämään myös kimppakyytejä muiden vanhempien kanssa.

Olen seurannut ystäväni lasta joka käy treeneissä jopa aamuisin ennen koulua ja on jatkuvalla dieetillä vaikka ihan tikkulaiha onkin :(

Mutta onhan noita lajeja joissa tähdätään heti alusta mahdollisimman pitkälle.



Voithan ajatella niinkin, että jaksaisitko itse käydä kolmesti viikossa harkoissa. Tai aloitatte lajin ja käytte niinkauan kuin lapsi jaksaa, vaikka nyt tän kevään alkuun ja katsotte syksyllä vieläkö kiinnostaa.

Lapsihan halusi vain alkaa luistelemaan.

-ap



Ehkä sitä vois sitten antaa kokeilla ja katsoa jaksaako tyttö.

Miksi ihmeessä luisteluseuralla on harkat kolmesti viikossa JO viisivuotiaille?

Lapsihan halusi vain alkaa luistelemaan.

Kavereilla muksu taitoluistelee ja 7-vuotiaalla taitaa olla viidet treenit viikossa. Minusta siinä mielessä tylsä laji että oma 7-vuotias, joka nyt vasta on kiinnostunut luistelusta, on auttamattomasti liian vanha :( Aloittelevan ryhmän lapset on 3-4-vuotiaita ja oman ikäluokan ryhmässä ei pärjää mitenkään. Joten pakko todeta ettei enää voi alkaa lajia harrastamaan.

paljon resursseja. Järjestävä taho on yleensä taitoluisteluseura, jonka intresseissä ei ole se, että lähiseudun lapset voivat käydä luistelemassa silloin tällöin. Sellaista intressiä palvelee kunnan liikunta- tai tekninentoimi, joka jäädyttää urheilukenttiä talvella, jotta kansalaiset voisivat halutessaan käydä silloin tällöin luistelemassa. Taitoluisteluseuran intresseissä taas on taitoluistelu urheiluna ja se nyt vain sattuu olemaan laji, jossa pärjäävät lähinnä ne, jotka ovat aloittaneet varhain ja saaneet riittävästi toistoja eri liikkeille hyvin nuorina.

Vanhemmilta tuntuu usein unohtuvan, että esimerkiksi urheiluseuroilla ja muilla vapaaehtoistyöhön perustuvilla järjestöillä ei ole mitään velvollisuutta järjestää juuri sellaista toimintaa, jonka vanhempi kokisi parhaiten viihdyttävän juuri hänen lastaan ja juuri heille sopivalla aikataululla.

niin, eikö harrastukseen silloin riittäisi 1 kerta viikossa?

Miksi ihmeessä luisteluseuralla on harkat kolmesti viikossa JO viisivuotiaille?

Lapsihan halusi vain alkaa luistelemaan.

Kavereilla muksu taitoluistelee ja 7-vuotiaalla taitaa olla viidet treenit viikossa. Minusta siinä mielessä tylsä laji että oma 7-vuotias, joka nyt vasta on kiinnostunut luistelusta, on auttamattomasti liian vanha :( Aloittelevan ryhmän lapset on 3-4-vuotiaita ja oman ikäluokan ryhmässä ei pärjää mitenkään. Joten pakko todeta ettei enää voi alkaa lajia harrastamaan.

Jos lapsi on aidosti kiinnostunut voi aloittaa nuorempien ryhmässä ja nousta kovalla harjoittelulla sieltä omaan ikäluokkaan.

Toisilla seuroilla on myös luistelukouluja ja harrastelijaryhmiä joilla rahoitetaan toimintaa.

Luistelukoulut ovat suuressa suosiossa aikuisilla, joten ei seitsemänvuotias voi olla liian vanha aloittamaan harrastusta.

Olisin onnellinen, jos minulla olisi tytär ja hän halauisi alkaa harrastaan kyseistä lajia. Vaikka itse en olekkaan siitä yhtään tietoinen, mutta se on hieno laji katsella ja jos olisin joskus nuorena osannut edes pyytää vanhemmiltani sellaista harrastusta, nauttisin siitä takuulla.

Itse olen hyvin kilpailuhenkinen ja harrastan ratsastusta, mikä on järkyttävän kallis kilpailulaji. Etenkin, kun taso nousee edes kansallisiin.

vanhemmilta tuntuu usein unohtuvan, että esimerkiksi urheiluseuroilla ja muilla vapaaehtoistyöhön perustuvilla järjestöillä ei ole mitään velvollisuutta järjestää juuri sellaista toimintaa, jonka vanhempi kokisi parhaiten viihdyttävän juuri hänen lastaan ja juuri heille sopivalla aikataululla.

ei tarvitse muuttaa toimintaansa siten, että se palvelisi mahdollisimman suuria massoja tai edes koko nykyistä jäsenkuntaa. Toki jos rahaa on helposti kerättävissä tarjoamalla harrastelumahdollisuuksia tai muuta vastaavaa toimintaa, niin monista seuroista löytyy ne ihmiset, jotka ovat valmiita uhrautumaan varsinaisen toiminnan rahoittamiseksi.

Suurin osa urheilu- ja muista harrastusseuroista toimii siltä pohjalta, että vapaaehtoiset asianharrastajat vetävät treenejä ilmaiseksi tai pienillä kulukorvauksilla vapaa-aikanaan innostuksesta lajiin. Ja yleensä innostuksesta kilpaurheiluun tms. Ei heitä useinkaan erityisesti huvita uhrata iltojaan elämysten tarjoamiseen harrastelijoille. Jos siitä saa hyvin rahaa seuralle ja se mahdollistaa seuran varsinaisen toiminaan, voi joku tosiaan uhrautua, samoin joskus löytyy joku, josta on kiva vetää juuri harrastelu ryhmää tai sitten esimerkiksi juuri lapsilleen harrastelua haluava itse alkaa vetää ryhmää seuran alaisuudessa ja näin niitäkin ryhmiä syntyy.

Mutta aika hankala on seuran toimintaa suunniteltaessa kenenkään ilmoittaa: "Tällaiselle toiminnalle olisi kovasti kysyntää. Tiedän, että ketään ei nappaa tällaista toimintaa vetää, mutta sinä Pirjo saat nyt kuitenkin uhrata sen toisen vapaailtasi viikossa tähän hommaan. Ja muista hymyillä!" Ei onnistu ihan noin. Tilanteesta riippuen näihin saatetaan löytää ratkaisu, esimerkiksi joku seuran teineistä nakitetaan hommaan ja hänelle siitä hieman maksetaan, tai tosiaan löytyy se, josta tuollaisen toiminnan vetäminen on ihan jees, tai se toimintaan halukkaan vanhempi, joka itse alkaa sitä vetää tai jos siitä oikeasti olisi mahdollista saada seuralle rahasampo, niin joku uhrautuu. Mutta usein ei vain onnistu.

luulisi urheiluseurojakin kiinnostavan kuinka monta jäsentä niissä treeneissä käy

vetää viis kertaa viikossa harkkoja veren maku suussa kuin leppoisasti kerran viikossa hauskuus etusijalla



meneehän siinä omaakin vapaa-aikaa ja todennäköisyys että niistä omista valmennettavista tulisi uusi Laura Lepistö on kuitenkin tosi pieni.

Taitoluistelusta en itse tiedä paljonkaan, paitsi että tietääkseni osalla on palkatut (venäläiset) valmentajat, jotka eivät ymmärrä harrastelua senkään vertaa, mitä suomalaiset vapaaehtoistyötä tekevät valmentajat. Mutta muutamista muista lajeista on kokemusta ja niin se vain on, että vaikeinta, tai tosiaan mahdotonta, on löytää vetäjiä harrastalija- ja aloittelijaryhmille, vaikka jälkimmäisen välttämättömyyden kaikki ymmärtävät. Pitää myös muistaa, että se, mikä on sille ryhmässä olevalle harrastelijalle hauskaa, saatta usein aiheuttaa sille ryhmän vetäjälle sunonenvetoa aivoissa.

Minulla ei tällä hetkellä ole aikaa vetää yhdessäkään harrastuksessani yhtäkään ryhmää, mutta jos olisi (ja kun taas joskus on), niin vaikka ajankäytöllisesti se harrasteluryhmä voisi olla se sopivin, niin melkoista psyykkaamista siihen ryhtyminen vaatisi. Se ei tosiaan ole vetäjälle erityisen hauskaa, kun mitään edistystä ei tapahdu, kukaan ei viitsi edes yrittää tosissaan, toteavat vaan, että ei oo pakko, jos ei taho ja mitään vaikeaa tai ikävää ei voi edes yrittää kokeilla, vaikka se olisi kuinka välttämätöntä edistymisen tapahtumiseksi, koska se vain ei ole kivaa. Ja vetäjältä uskaa koko ajan katketa verisuoni päästä tätä katsellessa.

vetää viis kertaa viikossa harkkoja veren maku suussa kuin leppoisasti kerran viikossa hauskuus etusijalla

meneehän siinä omaakin vapaa-aikaa ja todennäköisyys että niistä omista valmennettavista tulisi uusi Laura Lepistö on kuitenkin tosi pieni.

En siis aloittaisi noin "ammattimaisella" harjoittelulla aluksi vaan taitoja ja halukkuutta lajin harrastamiseen voisi ensin kokeilla kerran viikossa pidettävällä luistelukoululla.



Luistelukoulujahan pitävät samat seurat kuin taitoluisteluakin eli kyllä sieltä sitten voi "nousta" eteenpäin, jos siltä tuntuu.

Ihan hyvin ehti aloittaa vähän myöhemmin ja harjoituksia oli aluksi kerran viikossa. Seura oli yksi Suomen suurimmista,joten eiköhän tänä päivänäkin ole mahdollista.

miksi joku kaipaa luisteluseuroilta panostusta siihen että oma mussukka pääsee silloin tällöin luistelutreeneihin!



Harrastaa ei pidä verenmaku suussa, mutta tosissaan pitää tietyissä lajeissa olla. Esim. moni voimistelija on uransa huipulla ~15-vuotiaana, ja siihen ei pääse jos silloin tällöin vähän treenailee, vaan se on useita harkkoja viikosssa -pienestä pitäen. Sama juttu balettitanssijoilla, taitoluistelijoilla jne. jne.



Ja lasta ei saa pakottaa, mutta monille siitä harrastuksesta tulee intohimo --> lapsi haluaa mennä treeneihin, tulla paremmaksi, saada harrastuksesta ammatin, ja menestyä siinä.



Jos haluaa silloin tällöin harrastaa, niin lapsi voi käydä Naisvoimistelijoiden satujumpassa, vanhempien kanssa läheisellä luistelukentällä luistelemassa, jne.

En minä ainakaan osaa opettaa lapsia luistelemaan kun itse hädin tuskin pysyn pystyssä luistimilla. Joku opastaja tarvittaisiin

Jos haluaa harrastaa vain omaksi iloksi, voi lajin aloittaa kouluiässäkin. Myös harjoittelumäärä riippuu siitä, mihin tähtää. Jos riittää hyvä perusluistelutaito, ei harjoituksissa tarvitse käydä joka päivä! Jos taas haluaa oppia kolmoishyppyjä, vaatii se paljon harjoittelua jo lapsena.

Jatkaa luistelukoulussa, niin kauan kuin haluaa ja sieltä voi sitten jatkaa eteenpäin, jos on kykyjä ja haluja.

Tosin meidän poika vasta käynyt 3 kertaa luistelukoulussa ja töpöttäen menee eteenpäin. Aloitti nollasta.

Suosittelisin aluksi luistelukoulua ja siellä ryhmät eri tason mukaan. Kyllä siellä valmiudet selviää.