Mies lähdössä 4-5 kuukaudeksi vaihtoon, kohtalontovereita?

ap

kun suurin osa eroaa vaihtojakson aikana kun toinen ei jaksa siellä uudessa kiinnostavassa ympäristössä ajatella tyttöystävää ja tylsiä kotiasioita, varsinkin kun ei lapsiakaan ole estämässä.

Täytyy varmaan nyt erota sitten jo etukäteen, kun meidän kohtalo on kuitenkin erota...



ap

ja alat katselemaan uutta.



Jos teillä olisi tiivis ja molempia tyydyttävä suhde, niin ei mies haluaisi sinusta noin pitkäksi aikaa eroon. Olisitte tosiaan ihan hyvin voineet lähteä molemmat, jos olisitte suunnitelleet asian yhdessä. Mies lähti yksin, koska haluaa eroon sinusta.

että mies tyytyy omaan käteensä 4-5 kuukaudeksi?

koska haluaa kansainvälistä kokemusta ja arvokasta koulutusta, jollaista Suomesta ei saa.

..mieheni oli monta vuotta ulkomailla töissä ja näimme n. 2vk/2kk :ssa.

Hyvin kestettiin ja ikäväänkin oppii...



Sitäpaitsi Skype on keksitty,eli voitte kuitenkin keskustella kuvan kanssa jokapäivä....!!



tsemppiä

koska haluaa kansainvälistä kokemusta ja arvokasta koulutusta, jollaista Suomesta ei saa.

Suunnittelimme vaihtoa yhdessä, mutta minun yliopistollani ei ole siellä päin kohteita, joten minun täytyy lähteä Suomeen. Meillä on hyvä ja tiivis suhde, olemme olleet yhdessä yli viisi vuotta, joten en jaksa uskoa, että vaihto pilaisi suhteemme.

En tullut pyytämään mielipiteitä suhteemme kohtalosta, vaan vinkkejä siitä, mitenn jaksaa vaihtoajan.

ap

jos et osaa lähteä samaan kohteeseen ilman, että teidän laitoksella olisi juuri siellä valmiita kohteita. Saahan niitä itsekin järjestää!



No eipä ihme, ettet osaa sen verran järjestää, kun näin avuttomana kyselet, että miten tuosta ajasta selviää. Mitäs luulet miten siitä selviää? Tekemällä aamuisin kuperkeikkoja? Syömällä vihreitä papuja? Vai milläköhän kikalla siitä selviäisi...

jos et osaa lähteä samaan kohteeseen ilman, että teidän laitoksella olisi juuri siellä valmiita kohteita. Saahan niitä itsekin järjestää!

No eipä ihme, ettet osaa sen verran järjestää, kun näin avuttomana kyselet, että miten tuosta ajasta selviää. Mitäs luulet miten siitä selviää? Tekemällä aamuisin kuperkeikkoja? Syömällä vihreitä papuja? Vai milläköhän kikalla siitä selviäisi...

joten kun paikkaa ei löytynyt helpolla, en jaksanut alkaa itse järjestää.

Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin ilkeitä täällä?! Taitavat mammat olla niin väsyneitä siihen tylsään perhe-elämäänsä läskeineen, että ei voi muuta kun vittuilla apua kyseleville.

Kiitos sille yhdelle, joka neuvoi ja tsemppasi :)

ap

luulin , että olis kun kysymys on tämän lehden palstalla - mutta hieno kokemus ja kannattaa mennä ennen kuin niitä lapsia tulee, ettei jää harmittamaan. Itse menet vaan käymään usein ja jos mahdollista tenttiin lukemaan etc ja matkustelette sitten niin paljon kuin mahdollista siellä lähiseuduilla. Sellaista aikaa haikailen tässä lapsiperheen keskellä :-)

Me ollaan miehen kanssa asuttu ensin opiskeluaika 2,5 vuotta ja sitten 2 x 6 kk jaksot niin kaukana toisistamme että joka toinen viikonloppu on ollut mahdollista nähdä. On jaksettu se juuri sen ajatuksen voimalla, että vain näin on mahdollista saada työkokemusta, joka mahdollistaa laajan työnhaun niin että todennäköisesti saadaan samalta paikkakunnalta töihin.



Ihan vinkkejä, miten jaksaa:

-tee itsellesi oma arkirytmi. Käy vapaa-ajalla paljon liikkumassa, kavereiden luona.

-mahdollisuuksien mukaan älä pelkää puhelinlaskuja. Soitelkaa ja jutelkaa. Hankkikaa Skype. Kirjoitelkaa sähköposteja ja tekstareita pitkin päivää.

-laita kalenteriin isolla seuraava tapaaminen ja odota sitä ihan yhtä innoissasi kuin lapsena joulua

-muista että tää on tilapäistä.



Ja sitten pakko vielä sanoa, että opiskelijana sinun olisi kyllä helppoa lähteä mukaan. Meillä ei ollut tätä mahdollisuutta, kun ei kerta kaikkiaan löytynyt kummallekin töitä niin että oltaisiin voitu asua samalla paikkakunnalla.

Teet isoja kirjatenttejä, teet verkko- tai etäkursseja, suoritat jotain paikallisessa oppilaitoksessa, opiskelet kieltä. 4-5 kk on niin lyhyt aika että minusta se sujuu aina jotenkin. Salli itsellesi tämä hieno kokemus! Kotimaassa ehtii katsos päntätä vielä muutoinkin.,

Koita kestää.

voisitko jo vaikka alkaa etänä gradun teon etc vai mikä vaihe sulla on opinnoissa - tietty ei onnistu jos olet lääkiksen alkuvuosissa etc koulumaisessa - mutta silloinkin voisit vaikka tehdä tutkimusta josain labrassa ulkomailla etc

että suhteen pitää kestää 4 - 5 kuukauden ero nykyaikana, jolloin on kännykät, meset, skypet yms. ja matkustelu on suht helppoa, mikäli aiotte olla loppuelämän yhdessä.



Aika matelee, jos makaat himassa murehtimassa. Harrasta, tee töitä opintojen ohella, näe ystäviä ym. Kyllä kestät varmasti.

koska lähdin ulkomaille kiertelemään. Halusin nähdä maailmaa ennen lasten saantia ja siihen tulikin mahdollisuus. Miehelläni ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan, eikä häntä oikeen sellainen kiinnostanutkaan. Tietysti lähdöstäni käytiin vääntöä pitkään, mutta pidin pääni, olisin katunut jos en olsi lähtenyt.



Meillä oli miehen kanssa yhteistä taivalta takana 6 vuotta, asuttiin yhdessä omassa talossamme. Sovittiin kuitenkin ennen lähtöäni, että molemmat olemme "vapaita" jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että toinen ei olekaan se oikea. Tietysti tälläinen sopimus oli vaikea, mutta en voinut vaatia mieheltäni sitä, että hän odottaisi minua ja tyytyisi omaan käteen. :( Päätettiin, että rakkutemme kyllä kestää jos se on aitoa puolin ja toisin. Aika näyttäisi sen. :)



Tietysti matkalla tuntui välillä vaikealta ajatella, että mies on ehkä tälläkin hetkellä jonkun toisen naisen lähellä. :( Mutta koetin työntää tuon ajatuksen pois mielestäni ja keskittyä unelmieni matkaan. :)



Pidimme miehen kanssa yhteyttä päivittäin viesteillä, sähköpostilla ja mesen avulla. Joskus soiteltiinkin. Harrastimme muutaman kerran kuussa puhelinseksiäkin. ;)



Jälkeenpäin mieheni on sanonut, että se 6kk oli hänen elämänsä pisin aika. Ikävä oli valtava ja välissä 1000 km. Mieheni on myöntänyt, että kaksi kertaa hän meinasi unohtaa minut baarissa. Molemmilla kerroilla vastaan oli tullut nainen, joka oli kiehtonut miestäni. Mutta mieheni oli kuitenkin perääntynyt molemmilla kerroilla. :) Tietysti itsellenikin tuli hetkiä jolloin oma mies meinasi unohtua, mutta onneksi se jäi vain ajatuksen tasolle. :)



Jos mieheni olisi pettänyt minua matkan aikana ja pyytänyt sitä jälkeenpäin anteeksi ja sanonut sen olevan vaim seksiä, niin olisin antanut anteeksi. Onneksi ei tarvinnut. :) Mieheni olisi varmaan antanut minullekin anteeksi yhden illan jutun...



Matkallani koin monta unohtumatonta hetkeä, mutta yksi hetki oli ylitse muiden. Kun saavuin Suomeen lentokentälle ja näin oman mieheni, joka tuli heti halamaan minua. Kyyneleet valuivat molemmilta ja mieheni sanoi Hääkirkko on varattu 2kk päähän, enään et lähde luoltani ikinä pois.



Häät oli 2kk päästä ja hääyön tulos juoksentelee iloisena olohuoneessa. :)



Toivon ap:lle voimia, sillä niitä todellakin tarvitset. Useinhan noin pitkä ero ajaa puolisot erilleen, mutta poikkeukset vahvistaa säännön. Jos teidän suhde kestää vaihdon ajan niin tiedät ainakin, että rakkautenne on aitoa. :) Jos ei kestä, niin hän ei ollutkaan sulle se oikea. Meidän rakkauttamme ero vahvisti ja nyt ainakin tiedän että vierelläni seisoo se "oikea".

Outo suhde minusta jos ei voi

t:14

koska lähdin ulkomaille kiertelemään. Halusin nähdä maailmaa ennen lasten saantia ja siihen tulikin mahdollisuus. Miehelläni ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan, eikä häntä oikeen sellainen kiinnostanutkaan. Tietysti lähdöstäni käytiin vääntöä pitkään, mutta pidin pääni, olisin katunut jos en olsi lähtenyt.

Meillä oli miehen kanssa yhteistä taivalta takana 6 vuotta, asuttiin yhdessä omassa talossamme. Sovittiin kuitenkin ennen lähtöäni, että molemmat olemme "vapaita" jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että toinen ei olekaan se oikea. Tietysti tälläinen sopimus oli vaikea, mutta en voinut vaatia mieheltäni sitä, että hän odottaisi minua ja tyytyisi omaan käteen. :( Päätettiin, että rakkutemme kyllä kestää jos se on aitoa puolin ja toisin. Aika näyttäisi sen. :)

Tietysti matkalla tuntui välillä vaikealta ajatella, että mies on ehkä tälläkin hetkellä jonkun toisen naisen lähellä. :( Mutta koetin työntää tuon ajatuksen pois mielestäni ja keskittyä unelmieni matkaan. :)

Pidimme miehen kanssa yhteyttä päivittäin viesteillä, sähköpostilla ja mesen avulla. Joskus soiteltiinkin. Harrastimme muutaman kerran kuussa puhelinseksiäkin. ;)

Jälkeenpäin mieheni on sanonut, että se 6kk oli hänen elämänsä pisin aika. Ikävä oli valtava ja välissä 1000 km. Mieheni on myöntänyt, että kaksi kertaa hän meinasi unohtaa minut baarissa. Molemmilla kerroilla vastaan oli tullut nainen, joka oli kiehtonut miestäni. Mutta mieheni oli kuitenkin perääntynyt molemmilla kerroilla. :) Tietysti itsellenikin tuli hetkiä jolloin oma mies meinasi unohtua, mutta onneksi se jäi vain ajatuksen tasolle. :)

Jos mieheni olisi pettänyt minua matkan aikana ja pyytänyt sitä jälkeenpäin anteeksi ja sanonut sen olevan vaim seksiä, niin olisin antanut anteeksi. Onneksi ei tarvinnut. :) Mieheni olisi varmaan antanut minullekin anteeksi yhden illan jutun...

Matkallani koin monta unohtumatonta hetkeä, mutta yksi hetki oli ylitse muiden. Kun saavuin Suomeen lentokentälle ja näin oman mieheni, joka tuli heti halamaan minua. Kyyneleet valuivat molemmilta ja mieheni sanoi Hääkirkko on varattu 2kk päähän, enään et lähde luoltani ikinä pois.

Häät oli 2kk päästä ja hääyön tulos juoksentelee iloisena olohuoneessa. :)

Toivon ap:lle voimia, sillä niitä todellakin tarvitset. Useinhan noin pitkä ero ajaa puolisot erilleen, mutta poikkeukset vahvistaa säännön. Jos teidän suhde kestää vaihdon ajan niin tiedät ainakin, että rakkautenne on aitoa. :) Jos ei kestä, niin hän ei ollutkaan sulle se oikea. Meidän rakkauttamme ero vahvisti ja nyt ainakin tiedän että vierelläni seisoo se "oikea".

sen. Olette nuoria. Älä huolehdi, mies haluaa kokea asioita - ilman sinua!

mutta lähdin itse ns."turhalle" matkalle, kyse ei ollut työstä tai opinnoista. Halusin vain nähdä maailmaa ja eri kulttuureja. En olisi voinut mitenkään vaatia miestäni odottamaan minua tuota aikaa, jos hän ei olisi sitä itse halunut. Ja toisaalta halusin välttää itseni kamalalta morkikselta, jos olisin päätynyt vieraan miehen sänkyyn. Itsekkäästi ajateltu, joo, mutta joskus on pakko olla itsekäs. Onneksi suhteemme kuitenkin kesti matkan. :) En löytänyt maailmalta mieheni veroista, en kyllä etsinytkään. Ja mieheni jaksoi odottaa.

t. 21