Mies lähdössä 4-5 kuukaudeksi vaihtoon, kohtalontovereita?

Ensin yhden vuoden, sitten oltiin vuosi yhdessä ja taas (fyysisesti) erossa kaksi vuotta. Etäisyyttä oli yli 5000km, ja pisin aika erossa yhteen putkeen oli n. 5kk. Olin silloin opiskelija. Aluksi se tuntui aika kauhealta, sitten ei enää ihan yhtä kauhealta, kaikkeen kai tottuu...



Ei tuo 4-5 kk niin älyttömän pitkä aika ole, varsinkin kun tietää, että se on sitten siinä, ja sen jälkeen mies tulee takaisin. Luulisi että voit lisäksi käydä hänen luonaan kerran (?), jolloin yhtäjaksoista eroa tulee vain pari kuukautta. Joka päivä voitte jutella ja nähdä toisenne Skypen välityksellä, se auttaa aika paljon.



Mikä näitä mammoja vaivaa, kun muutaman kuukauden erossaolo tarkoittaa automaattisesti suhteen loppua?? Ei tuo kovin harvinaista ole, että ollaan erossa puolisen vuotta esim. opiskelijavaihdon takia. Jotkut suhteet päättyy siihen, mutta ehkä ne suhteet olisivat päättyneet joka tapauksessa.

joten kaukosuhteissa on aika peljon helpompaa kuin silloin kun minä olin ulkomailla ja puolisoni jäi kotiin. Näitä kannattaa käyttää. Meillä vuonna 1995 ei ollut edes sähköpostia, vaan helvetin kallis puhelin ja paperikirjeet.



SUhteen kesto riippuu aika lailla yhteisestä päättäväisyydestä.



Mut kyllä mäkin salaa olen vähän sitä mieltä, että jos et itse halunnut lähteä sen vertaa että olisit järjestänyt itsellesikin sinne vaihdon - se kun käy aika helposti - ja nyt kyselet nettipalstoilla että kuinkahan sitä jaksaisi, niin voi kyllä myös olla, että itse et ehkä haluakaan jaksaa.

Nyt sinulla on kerrankin aikaa keskittyä omiin juttuihin tuon ajan. Ja todellakin skype ja mese lieventävät ikävää ihan mukavasti. Puhelinseksikin piristää suhdetta kivasti ;).



Itse kahdeksatta kuukautta etäsuhteessa, ja hyvin menee. Ainakin olemme oppineet tuntemaan toisemme perinpohjin. Ei sitä välttämättä kotioloissa tule niin paljon juteltua kaikesta. Mutta etäsuhteessa on pakko keskittyä siihen ajatusten vaihtoon.



Tsemppiä teille molemmille! Muistathan tukea miestäsi! Hänellä kun on varmaan hieman paha mieli, kun olet täällä yksin.

Tarkoituksena onkin käydä siellä aina välillä, mutta minulla on nyt opinnoissa vaihe, jolloin kursseilla on paljon pakollisia läsnäoloja ja seuraava mahdollisuus suorittaa ne kurssit on seuraavana vuonna. Tämän takia en voi mennä sinne koko ajaksi esim. töihin.



ap

pari vuotta sitten. Alku oli todella rankkaa. Kesti kauan (pari päivää) saada pelit ja vehkeet toimimaan, siis kännykät, netit ja Skypet sun muut. Himassa siivosin kuin hullu. Tiskasin monta kertaa päivässä ja yritin pysyä liikkeessä, etten olisi jäänyt ikävöimään. Yritin väsyttää itseäni, että nukahtaisin mahdollisimman nopeasti heti sänkyyn päästyäni.



Jossain vaiheessa siihen kuitenkin tottui, että miestä näkee tasan Skypen pätkivältä ruudulta. Jossain vaiheessa me alettiin riidelläkin Skypen välityksellä. Loppuvaiheessa koko homma alkoi jo ärsyttää ja puhuttiin vain tärkeimmät jutut ja lopetettiin sitten.



Viimeiset kaksi kuukautta olinkin sitten miehen kanssa ulkomailla. Viisi kokonaista kuukautta olisi ollut liian pitkä aika. En tiedä, mitä olisi tapahtunut vai olisiko tapahtunut mitään.. Raskaalta se tuntui silti.