Mistä iloa tähän elämään??
Tuntuu täysin mahdottomalta jaksaa enää :´(
Elämä on vain pelkkää arkea arjen perään, pelkkää lasten kanssa olemista ja työn tekoa, ja säänn työttömyyttä.
Ei ole varaa tehdä mitään matkoja, ei edes risteilyjä, ei varaa vuokrata kesälomamökkiä, ei sukulaisia joille mennä, ei isovanhempia, ei kylpyläreissuja ei niin mitään.
Lapset 9v ja 7½v olleet 2x elämässään yökylässä iltapäivästä seur aamu-tai iltapäivään, siinä minun ja miehen "hengähdytauot" tähän rumbaan.
Ikinä ei ole mitään "kivaa" odotettavaa, samaa puurtamista ja suorittamista ja laskuja ja velvollisuuksia ja sairastelua ja työttömyyttä ja siitä aiheutuvia lisäpaineita talouteen jajaja.
Pää hajoaa, parisuhdekin jo ihan kuollut.
Kommentit (47)
Lapsiperheen elämää =duunia ympäri vuorokauden. Ei vaan jaksa vuositolkulla ilman riittäviä vapaita.
t. viiden lapsen väsynyt äiti
Meillä ei ole "järjetöntä" lainaa, lainasummamme oli 6v sitten kotimme valmistuessa 150 000e. Nykyisinhän sillä ei saa hyvä jos kaksion, me saimme perhekokoisen kodin saunalla ym. Enempää en aio rahatilannettamme tässä ruotia, se on mikä on ja elämämme on tuota mitä on. Pahoittelut jos kuulostan töykeältä, mutta... Ap
Sehän on melkein miljoona vanhaa rahaa. Ihmiset on ihan hulluja kun maksaa vanhoista rotiskoista tuollaisia hintoja ja sitten on koko ajan remontoitavaa ja korjaamista ja lisää lainaa joutuu ottamaan koko ajan. Elämä on valintoja sanon edelleen. Teillekin varmaan omassa asunnossa paljon muitakin kuluja kuin vain tuo lainan lyhennys
21 edelleen, joka ei ymmärrä oman asunnon autuutta, jos ei elämässään pysty sitten mitään tekemään!
käyt jossain hengellisessä tilaisuudessa
saatat jopa yllättyä miten voimakas vaikutus elämääsi voi olla.. :)
esim. vapaa kirkossa järvenpäässä on aika kiva meininki ;)
ainakin jos et pysty olemaan niin ettet jauha oletuksiasi ilman totuuspohjaa faktoina.
Ei, kotimme ei ollut eikä ole "vanha rotisko" vaan ihan uutena sen ostimme.
Ap
pariksi päiväksi muualle ja itelle aikaa.
te ajattelitte asiat tehdä, kun lapsia suunnittelitte? Mietittekö etukäteen, että teillä on rahaa pistää ne joskus hoitoon, eikö ollut nähtävillä, että sukulaisia ei ole/ tai ne ei ole teidän elämästä kiinnostuneita? Laskitteko, onko teillä lasten tekemisen jälkeen varaa tehdä mitään ylimääräistä?
Sitähän tämä juuri on, 24/7/365 äitinä ja isänä olemista, ilman sen kummoisempia hengähdystaukoja saati vapaita. Kun ei ole varaa maksullisiin hoitajiin, ei ole isovanhempia "käytettävissä" eikä tuttavaperheitä jotka lapsiamme hoitaisi jne.
Se piristäisi ja auttaisi kummasti kun tietäisi että edes JOSKUS joku muu ottaisi vastuun lapsistamme EDES joksikin aikaa.
Ap
esimerkiksi työttömyysjaksoja, kuolemia yms oikein osaa etukäteen ajatella, ainakaan siinä määrin että niiden varalle elämäänsä suunnittelisi.
Jäisi koko elämä elämättä, jos ihmiset niitä miettisi, pelkäisi ja jossittelisi.
Ap
tuon ikäiset voi olla kaverien yönä yötä esimerkiksi, vai majakallako asutte.
Sitahan se on... puurtamista ympari vuorokauden ja kitkuttelua:(
Eiko sulla ole ketaan kaveria tai sukulaista joka vahtisi lapsia silloin talloin? Tuo oli kans ihan hyva idea mita joku kirjoitti etta sovitte vuoroviikot miehen kans. Joku harrastus... vaikka sitten lenkkeily nain kesalla. Ei maksa mitaan, ja mieliala kohenee kun liikkuu.
Oletko jutellu voinnistasi neuvolassa? Jos voisitte hakea vaikka jotain tuki/lomaperhetta jonne lapset vois menna valilla yokylaan.
millaisen perhekokoisen kodin saa nykyisin pk-seudulla tuolla 150 000 e:lla? ei minkäänlaista.
Jokaikinen perhe jonka tiedän jolla asuntolainaa on, on se summa väh.250 000-350 000e, ja kyllä, jopa niillä ihan vain keskituloisilla.
Itse asiassa sitä miehenikin ihmetteli kun jokin aika sitten oli muistaakseni Talouslehdessä juttua siitä millaisia summia lainaa pankit myöntävät ja millaisilla tuloilla. Jollakin 5500e/kk bruttotuloilla se summa oli yli 200 000e!!
Meistä SE on pöyristyttävää emmekä ikinä sellaista summaa lainaa ottaisi.
Ap
Ahdistaako kun jollakin vaikuttaa olevan oikeasti vaikeaa?? älä sitten lue enää tätä ketjua, ei tipu empatiaa koska sinä vain luet siitä, me elämme sitä.
Ja niile kavereille ei käsittääkseni niin vain tungeta, pitää olla kutsu ja sellaista ei lastemme kaverien vanhemmat harrasta että ottaisivat muita lapsia yökylään.
Ap
Toisaalta joo, mutta olosuhteet sellaiset että voisit ajatella asioista ihan toisinkin.
Teillä on isot lapset, jotka varmasti pärjäävät kotona keskenäänkin pari tuntia. Ei niitä tarvitse koko ajan vahtia. Nuohan menevät kai jo tokalle ja kolmannelle / neljännelle?
Meillä ei lapset ole olleet koskaan yökylässä, vanhempi 6v. Elämää on ja saa viettää lastenkin läsnäollessa. Silloinhan se on sitä oikeaa elämää.
Etkö pidä työstäsi? Vaihda alaa. Minä käyn töissä, ajoittain pitkät päivät, mies vuorotyössä, lapset hoidossa, kaupassa juoksemista ja kotihommia. Siinä se on lapsiperheen arki. Ja ihana sellainen.
Mutta minä nautin työstäni. Se on haasteellista ja mielekästä. Rankkaa toki ajoittain, mutta helpolla ei tule mikään.
Ei meilläkään ole varaa matkustella, mutta ei sitten. Ollaan kotona. Onpa meillä oma koti (=pankin), ja viihdymme täällä.
Otapa hieman perspektiiviä tuohon elämääsi, katso sitä kauempaa ja mieti onko se oikeasti noin kamalaa. Isot lapset ja vapautta tehdä kaikenlaista.
Kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista löytyy kaikkea ihanaa, joten ei terassin laittaminen ole kuin mielikuvituksesta kiinni. Potkun persuksiin tarvitsisit.
Itsellänikin ollut tilanteita jolloin pitemmän aikaa ollut rahasta tiukkaa. Se todella masentaa ja ahdistaa. Siitä taas seuraa että koko elämästä katoaa ilo. Sitä ei ymmärrä sellaiset jotka ei sitä ole itse kokeneet. Ap:lla vielä tilanne, että ei ole tukijoukkoja eikä pääse irtautumaan koskaan arjesta.
Oletko ap koskaan kysellyt lapsillesi tukiperhettä tms
Jos YHTÄÄN olet ajatuksella lukenut vidstejäni, niin et olisi lainkaan vihjaissut mistään lasten yksin olemisesta parin tunnin ajan..
Se on myös ihan väärä oletus etten tätä arkea ja elämääni haluaisi, haluan minä ja lapsiani rakastan yli kaiken, MUTTA onko se sitten väärin että väsyy kun se elämä on sitten pelkkää sitä??
En oikeasti tunne yhtäkään lapsiperhettä jossa vanhemmat eivät säännöllisesti olisi kahden vaikkapa 1-3vrk ajan ja jopa pidempäänkin. Tai matkustelisi vaikapa perheen kesken, vaikka "vain" kotimaassa.
Meillä ei niihin asioihin ole mahdollisuutta ja se nakertaa todella pahasti kun asiaitola jatkuu vuodesta toiseen.
Äääh, en jaksa enempää rautalankaa vääntää, unohdin että on vain jaksettava ja kestettävä vaikka mikä olisi kun kerta on perheen ihan vapaaehtoisesti hankkinut. Viis muista osatekijöistä ja voimavaroja syövistä seikoista.
Ap
Siis tukiperhettä tms voi kysellä/hakea kunnalta/kaupungilta, en tiedä mikä taho niitä myöntää, lastensuojelu? Ehkäpä neuvola voisi auttaa. Rohkeasti vain kyselemään!!
Ja en edelleenkään ymmärrä miksen voi vihjaistakaan lasten keskenään olemisesta?
Onko jompi kumpi vammainen tai pahasti sairas? Allergia ja vitiligo lienee aisoissa olevia juttuja?
Siemenet ei maksa juuri mitään, joten pihan hoito ei ole kallis harrastus. Vai odotatko jotakin pihasuunnittelijaa tekemään suihkulähteitä?
Ei mekään matkustella, eikä olla miehen kanssa oltu kahdestaan missään. Ei missään, eikä hetkekäkään. Se ei ole ihan normaalia, tiedän, mutta ei meilläkään niitä hoitajia ovista ja ikkunoista tule. Me emme ole siis käyneet edes syömässä tai leffassa tai edes kävelyllä kahdestaan.
Jos elämänne on taloudellisesti mahdotonta, on sille tehtävä jotakin. Myykää talo, saatte siitä valtavat voitot jos se kerran 150 000 e maksoi. Ostakaa halvempi ja pidentäkää laina-aikaa.
Tee asioille jotakin äläkä uikuta että joku sinut siitä pelastaa.
36
Siis tukiperhettä tms voi kysellä/hakea kunnalta/kaupungilta, en tiedä mikä taho niitä myöntää, lastensuojelu? Ehkäpä neuvola voisi auttaa. Rohkeasti vain kyselemään!!
2- ja 4-luokkalaisten osalta?????
jos se yhtään lohduttaa. Elämää se vaan on.
Meillä ei ole "järjetöntä" lainaa, lainasummamme oli 6v sitten kotimme valmistuessa 150 000e.
Nykyisinhän sillä ei saa hyvä jos kaksion, me saimme perhekokoisen kodin saunalla ym.
Enempää en aio rahatilannettamme tässä ruotia, se on mikä on ja elämämme on tuota mitä on.
Pahoittelut jos kuulostan töykeältä, mutta...
Ap