Lue keskustelun säännöt.
Minusta tämä menee jo liian siirapiksi. Että vauvakin
22.05.2010 |
nukkuu joka ikinen päivä 3-4 tunnin päiväunet. Olen aiemmin tykännyt tästä blogista, mutta nyt alkoi ärsyttää, että mitään särmää tai huumoria tästä blogista ei löydy. Pelkkä kaunis kiiltokuva (busineksen takia rakennettu?). Enkä nyt tarkoita, että jotain lapsen nenästä vakuvaa räkää pitäisi kuvata, mutta edes jotain "oikean elämän merkkejä" saisi löytyä tekstistä tai kuvista..
Ja kommentoin nyt siis blogia "kaunis pieni elämä"
Kommentit (26)
blogi on yhtä maalaisromanttista vaaleanpunaista höttöä. Sanokaa minulle yksi kohta, missä vilahtaa edes pikkasen kahden pienen lapsen perheen "oikeaa elämää", ripaus huumoria tai jotain muutakin "sävyä".
En tarkoita että blogin pitäisi olla inhorealistinen kuvaus tai mahdollisimman rehellinenkään - mutta kyllä tällainen kiiltokuvakin ärsyttää. En tiedä miksi, mutta vaan ärsyttää. Enkä ole kateellinen, oma elämä oikein mallillaan - siitä ei siis ole kysymys (joku aivan varmasti alkaa nimittäin väittämään :)).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteen sanaan/lauseeseen. Olen täällä forumilla vasta alkanut ymmärtää kuinka yksinkertaisia jotkut ihmiset oikeasti ovatkaan. Ehkä on parempi niin, osaan suhtautua paremmin.
itse taiteilijana ymmärrän hyvinkin hänen näkemyksensä ja asenteensa elämään; oma blogini olisi varmasti hyvin samankaltainen.
Senhän ap itsekin toi ainoana esimerkkinä esille. Ja kun ei kerro blogista muita vastaavia esimerkkejä, niin tuosta saa kuvan, että nuo päiväunet on ap:lle merkittäväkin asia.
Jos haluaa yleisempää keskustelua blogista, niin kannattaa kertoa siitä enemmän tai laittaa edes linkki sinne.
kateellinen kun sun elämä ei oo yhtä ihanaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ap sen blogin seuraaminen, vai haluatko aloittaa haukkumisketjun täällä?
Kauniita kuvia on, mutta itse en tykkää tuollaisesta lässytysromatiikasta yhtään. Kun kaikki on niin ylenpalttisen ihanaa ja diipapaada
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on mun vauvallani ihan normaali päiväunien pituus.
Älä ap lue sitä blogia, jos noin ärsyttää.
blogi on yhtä maalaisromanttista vaaleanpunaista höttöä. Sanokaa minulle yksi kohta, missä vilahtaa edes pikkasen kahden pienen lapsen perheen "oikeaa elämää", ripaus huumoria tai jotain muutakin "sävyä". En tarkoita että blogin pitäisi olla inhorealistinen kuvaus tai mahdollisimman rehellinenkään - mutta kyllä tällainen kiiltokuvakin ärsyttää. En tiedä miksi, mutta vaan ärsyttää. Enkä ole kateellinen, oma elämä oikein mallillaan - siitä ei siis ole kysymys (joku aivan varmasti alkaa nimittäin väittämään :)).
Tottakai sä olet kateellinen, et sä muuten siitä ärsyyntyisi. Etkä tietenkään sitä kateellisuuttasi myönnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun meilläkin olisi noin helppoa, taloudellisesti ja henkisesti.
Tuollaiset blogit ja elämät on ihanampia kuin joku kauniit ja rohkeat. Näin lukijana saan seurata jotain "siirappia", kun omassa elämässäni ei ole mitään suloista tai herttaista.
kuin blogin kuvat ja tarinat? Jos jotain elämästään kertoo, niin kai siitä kertoo ja esittelee ne parhaat asiat ei välttämättä sitä, että meidän Nico-Petterillä on mahatauti ja nyt on paskaa ja oksennusta sohvalla ja matolla. Kuka sellaista haluaisi lukea saati sitten kuvia katsella? Minä pidän noista kauniiden kuvien ja tarinoiden blogeista, se on irtiotto arjesta myös lukijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin vauvani nukkuivat aina ihan hyvin. Ei ollut koliikkiakaan meillä.
niin jotain tälläistä se myös olisi. Tarkoitus lienee juuri näyttää tätä ihanan romanttista unelmaa. Varmasti on huonojakin päiviä, mutta miksi ihmeessä ne pitäisi nostaa jalustalle? Nautitaan ihanuuden täydellisyydestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nukkui 5nkin tunnin päiväunia. Mutta ymmärrän täysin ap mitä tarkoitat, itsekin kaipaisin elämänmakua ;). Särmää.
Katselin eilen meidän lapsia kun kävin heidän kanssaan kävelyllä, toisella oli hellepäivänäkin risat kumpparit väärissä jaloissa ja kummallakin kaakaoparta, vauva kitisi vaunuissa kun oli liian helteistä. Retkellä tuli kiista kumpi isoista saa ottaa erikoisen hienon kiven, siitä selvittiin. Keräsimme pientareelta kukkia ja varoimme liikennettä. Tuossa ne voikukat nyt nyykähtäneinä koristavat kotiamme. Kotona imetin pihalla harso vauvan päällä ja pikkumies ajeli epäesteettisesti pikkuautoilla puutarhapöydällä, isompi mökötti, kun ei saanut ottaa jäätelöä pakastelokerosta. Ei olisi tullut kovinkaan hienoja kuvia, mutta ihan hyvä päivä oli meilläkin.
kateellinen? Kävin ekaa kertaa ko. blogissa, ja kyllä minullekin tuli "oksetusreaktio". Siis kauniita kuvia ja selvästi blogin kirjoittajalla on sisustussilmää, valokuvaustaitoa, kauniita lapsia ja arvostusta estetiikalle. Hän on selvästi elämäänsä tyytyväinen ja jaksaa työstää omia kiinnostuksen kohteitaan ja harrastaa itselleen tärkeitä asioita: kadehdittavia asioita, joista saattaisin huonoina päivinäni tunteakin kateuden pistoksen, mutta silti - mahdollisesta kateudesta tai kateudettomuudesta huolimatta - minua hieman ällöttää tuollainen yltiöromanttinen lässynlässyn tyyli: oli kyse sitten sisustuksesta, blogista tai kokonaisesta elämäntavasta, kuten kenties blogin kirjoittajalla on...
Siis ei iske minuun laisinkaan. Ihan sama, kun minuun ei iskisi ruskeilla säädettävillä nahkalaiskanlinnoilla, viihdekeskuksella ja alastomilla naisen kuvilla sisustettua poikamiesboxia ja testosteronista poikamieselämää korostavasti esittelevä blogikaan tai sen välittmä "mielikuva todellisuudesta".
Ja jos ihminen kirjoittaa/valokuvaa ja välittää elämäänsä julkisesti, hän silloin vapaaehtoisesti altistaa itsensä ja tyylivalintansa julkisen arvostelun alaiseksi, eikö? - Eikö siis saa kommentoida muuten kuin positiivisesti. Jos ei tykkää ko. tyylistä ja "unelmasta", kai sen saa sanoa.
Minä en tykkää. "Pienen kauniin elämän esittelemä visio ei ole minun tyylini tai tyyliunelmani eikä elämäntapahaaveeni."
Enkä kaipaa mitään "oikeaa elämää" tuohon blogiin. Se on hyvä juuri tuollaisenaan.
blogi on yhtä maalaisromanttista vaaleanpunaista höttöä. Sanokaa minulle yksi kohta, missä vilahtaa edes pikkasen kahden pienen lapsen perheen "oikeaa elämää", ripaus huumoria tai jotain muutakin "sävyä".
En tarkoita että blogin pitäisi olla inhorealistinen kuvaus tai mahdollisimman rehellinenkään - mutta kyllä tällainen kiiltokuvakin ärsyttää. En tiedä miksi, mutta vaan ärsyttää. Enkä ole kateellinen, oma elämä oikein mallillaan - siitä ei siis ole kysymys (joku aivan varmasti alkaa nimittäin väittämään :)).
kun ei ole minunkaan, mutta nautin silti taidokkaan blogin katselusta sekä saan iloa ja hyvää mieltä toisen selkeästi intohimolla tekemästä kodista.
Ärsyyntyminen on sana, jota en millään saa mahdutettua tynneskaalaani noin positiivista blogia katsellessani. Toiset näemmä saavat, kertonee kuitenkin enemmän tästä lukijasta ja hänen sielunmaailmastaan. Parasta tässä tietenkin on, että luettavat bloginsa saa jokainen valita itse.
"Pienen kauniin elämän esittelemä visio ei ole minun tyylini tai tyyliunelmani eikä elämäntapahaaveeni."
kateellinen? Kävin ekaa kertaa ko. blogissa, ja kyllä minullekin tuli "oksetusreaktio". Siis kauniita kuvia ja selvästi blogin kirjoittajalla on sisustussilmää, valokuvaustaitoa, kauniita lapsia ja arvostusta estetiikalle. Hän on selvästi elämäänsä tyytyväinen ja jaksaa työstää omia kiinnostuksen kohteitaan ja harrastaa itselleen tärkeitä asioita: kadehdittavia asioita, joista saattaisin huonoina päivinäni tunteakin kateuden pistoksen, mutta silti - mahdollisesta kateudesta tai kateudettomuudesta huolimatta - minua hieman ällöttää tuollainen yltiöromanttinen lässynlässyn tyyli: oli kyse sitten sisustuksesta, blogista tai kokonaisesta elämäntavasta, kuten kenties blogin kirjoittajalla on... Siis ei iske minuun laisinkaan. Ihan sama, kun minuun ei iskisi ruskeilla säädettävillä nahkalaiskanlinnoilla, viihdekeskuksella ja alastomilla naisen kuvilla sisustettua poikamiesboxia ja testosteronista poikamieselämää korostavasti esittelevä blogikaan tai sen välittmä "mielikuva todellisuudesta". Ja jos ihminen kirjoittaa/valokuvaa ja välittää elämäänsä julkisesti, hän silloin vapaaehtoisesti altistaa itsensä ja tyylivalintansa julkisen arvostelun alaiseksi, eikö? - Eikö siis saa kommentoida muuten kuin positiivisesti. Jos ei tykkää ko. tyylistä ja "unelmasta", kai sen saa sanoa. Minä en tykkää. "Pienen kauniin elämän esittelemä visio ei ole minun tyylini tai tyyliunelmani eikä elämäntapahaaveeni."
Totta kai saa olla eri mieltä, mutta ihmettelen, miksi pitää joutua jonkun blogivierailun perusteella niin suuren tunnekuohun valtaan, että täytyy tehdä yleiselle keskustelupalstalle ärsyyntynyt avaus aiheesta. Jos siis ei ole kateellinen. En oikein ymmärrä tuota "oksetusreaktiota". Ymmärtääkseni tämä blogisti ei ole mitään riitaa haastanut sen puoleen kuin väittänyt, että jokapäiväinen elämänsä on tuollaista. Ja vaikka olisikin, mitä siitä. Elä ja anna elää.
kun ne on kauniita.
Tekstit on niin tyhjänpäiväisiä, että en lue. Joka kub´van alla voisi yhtä hyvin lukea hyvää päivää kirvesvartta.
Vauvani oli melkein 2v ja otin kerrasta sekä päivä, että yövaipan pois, eikä ikinä tullut yhtään vahinkoa...Hävetti vaan kun lapsi ei osannut samoa ja miljuuna vuotta aiemmin, ettei tarvitse niitä, koska oppi piirtämäänkin oikeaoppisella otteella jo 8 kk.