mistä johtuu, että jotkut lapset puhuvat vanhemmistaan etunimllä?

mutta lapsella yleensä on vain yksi isä ja äiti, joten varmasti tietää ketä tarkoittaa, vaikka ei etunimeä käyttäisikään, kun taas mummuja, serkkuja sun muita voi olla useitakin, joten tottakai heitä kutsutaan yleensä omalla nimellä.

Lapsi (10 v.) on aina kutsunut meitä etunimillä. Ei ole varmaan kauheasti tullut mieleen käyttää äiti- ja isä-sanoja, kun ei me vanhemmatkaan niitä toisistamme käytetä. Minulle on luontevampaa sanoa, että "käy kysymässä Anterolta" kuin että "käy kysymässä isältä". Omaakin äitiäni kutsun aina etunimellä tai lempinimellä, olisi minusta jopa tylsää kutsua pelkäksi äidiksi. Meidän muksulla on ollut aina niin paljon läheisiä aikuisia elämässään, että on varmaan ollut helpompaa kutsua etunimillä, kuin miettiä että "onko toi nyt sit mummo vai isotäti vai pikkuserkku". :)

Kutsuuko isä/ äiti itseään nimellä.



Jos sanotte äiti laittaa sulle vaatteet

tule isän syliin jne. alkaa lapsi käyttämään samoja sanoja.



Useimmat meistä kuitenkin kutsuvat äitiksi ja isiksi itseään, siksi kuulostaa kummalta kun lapsi käytää etunimiä.



Ei liity mitenkään kielenkehitykseen vaan on opittua. Eikä myöskään kerro yhtikäs mitään lasten ja vanhempien välisistä suhteista, ihan samanlaiset ovat.



Jos syynä etunimien käyttöön on identiteetin säilyttäminen, minusta identiteetti aikas heikko.



Ihmisellä on monta roolia, mihin mukaudutaan milloinkin.



Itse muuten kutsun lapsia koko nimellä jos ovat tuhmia. Pienempi tuhmuus niin Maija Mehiläinen, isompi tuhmuus Maija Amppari Mehiläinen.



Siitä lapset tietävät milloin ollaan tosissaan.

Minusta on inhottavaa, kun lapsen koko nimeä käytetään ojennustarkoituksessa. :O Lapsella on oikeus nimeensä ja sitä pitää arvostaa, eikä sillä pidä lyödä lasta.

Tai jos juoksemassa vaikka auton alle?



Huudatko "lapsi"!



Hassu ihminen..

että lapsella ei olo normaalia tunnesidetta vanhempaansa ja siksi kutsuu tätä vain etunimellä eikä äidiksi/isäksi.

mutta on eri asia huutaa "Kalle varo autoa!" kuin sanoa "Kalle Aleksi Valtteri Mäkinen" pelkällä uhkaavalla sävyllä. Miksi lapsi pitäisi opettaa siihen, että koko nimi ääneen lausuttuna tarkoittaa jotain pahaa asiaa?

että lapsella ei olo normaalia tunnesidetta vanhempaansa ja siksi kutsuu tätä vain etunimellä eikä äidiksi/isäksi.

...ja tutkimusta kehiin? :D

oppivat helposti myös puhuttelemaan tätä etuniemellä (koska muutkin lapset näin tekevät). Tiedän tällaisen perheen.

hassuja kun huhuilen käydessäni että äiti, niin yks pieni juoksi mun äidin luo ja selitti että äiti kato jne =)

eikä ollut eka lapsi ja eka kerta.

siis äitin on pph ja sanon häntä äidiksi ja kun käyn kotona ihan pienet hoitolapset sanovat häntä kanssa äidiksi kun matkivat minua. yhtä vaikeasti selitetty, mutta en osaa paremmin.

perustuu samaan asiaan kuin laskeminen 1 2 3



Eli ekana huomautus, toinen huomautus vakavampi sekä viimeinen ehdoton kielto.



Ei se nimi siitä inflaatiota kärsi tai muutu pahaksi.



Ja sinun ajattelutavallasi muuttuisi pelkkä kallekin kamalaksi.



Saanko kysyä ammattiasi?



On meinaan niin mielenkiintoinen näkemys

Ei ole koskaan ollut ongelma meille, mutta on kyllä herättänyt ihmeellisen paljon ihmetystä muissa...



Ja tunnesidekin löytyy ;)

mutta nuorin poika on pienestä lähtien kutsunut meitä vanhempia etunimillä. Pyynnöistä huolimatta ei ole suostunut kutsumaan äidiksi ja isäksi.

Vanhimmmat tytöt ovat jo yli nelikymppisiä ja kutsuvat edelleen äidiksi ja isäksi.

mistälie johtuu...?

äiti on äiti, mutta isä on "esko"?

ja kutsun itseäni äidiksi ja isää etunimellä eli Jukaksi. Lapsetkin sitten sanoo äiti ja Jukka. Eli meillä vaan esimerkki on syynä. Isä sanoo kyllä itse itseään isäksi mutta jos hän päivässä on 15min lasten kanssa niin ei kai se ole niin vahva esimerkki sitten(?)

esim. "äiti pukee" ja "äiti auttaa". Eli sii käytän itsestäni sanaa äiti. Siitä huolimatta yksi neljästä lapsesta kutsuu minua etunimellä. En tiedä miksi, mutta en ole sillä sen enempää päätäni vaivannut.

sen puuttumisella. Meilläkin neljästä lapsesta yksi (nuorin) on aina käyttänyt isin tai iskän sijasta hänen oikeaa nimeä. Ja pakko sanoa, että on kyllä oikea isin lellikki.

joka on lapsista ilmeisesti jotenkin hauskaa,

kutsuvat mua usein koko pötköllä, etunimi+pitkä sukunimi. Musta tuntuu ihanalta muuten kun lapset kutsuvat mua etunimeltä.

äiti on äiti, mutta isä on "esko"?

Ukko puhuu minusta "äiti sitä ja tätä", mutta minä sanon, että "Esko" on saunassa, käy kaupassa jne.

Minusta on vaan tosi outoa puhua miehestään "isi". Johtuneeko siitä, että omaa isää ei ole.

Siis toinen lapsista puhuttelee "Eskoksi" isäänsä.

äiti on äiti, mutta isä on "esko"?

Ukko puhuu minusta "äiti sitä ja tätä", mutta minä sanon, että "Esko" on saunassa, käy kaupassa jne.

Minusta on vaan tosi outoa puhua miehestään "isi". Johtuneeko siitä, että omaa isää ei ole.

Siis toinen lapsista puhuttelee "Eskoksi" isäänsä.

Meillä esikoinen pitkään puhui meistä vanhemmista nimillä ja jotkut sitä ihmettelivät. Mutta minusta se oli ihan loogista: Puhunhan minäkin miehelleni tyyliin "Esko, tuletko kohta sisälle?", "Esko, sulle on täällä kirje" jne. Ja mieheni minulle "Maija, mitä syötäis tänään?" jne. Ja lapselle puhumme "Liisa, lähetäänkö puistoon?" Eli puhumme nimillä ja lapsi oppii saman tyylin. En varsinkaan esikoisen kanssa jankannut koko ajan, että äiti sitä ja äiti tätä. Pakko myöntää, että myöhemmin sitäkin tullut harrastettua. Ja nyt kun lapsia on useampi, niin usein tulee sanottua, että "Menette sitten isin kanssa" tai jotain vastaavaa. Edelleen kyllä puhun miehestäni nimellä enkä huutele, että "Isä, tuu kahville..." eihän hän isäni ole :) Mutta siis esikoinen kuuli suhteessa enemmän minun ja mieheni välisiä keskusteluita, muut ovat sitten kuulleet näitä lapsikeskusteluitakin. Esikoinen kyllä nykyään puhuu meistä isänä ja äitinä.



Tuohon ikävaiheasiaan vielä. Kyllä minusta on ihan tietty kehitysvaihe, jolloin lapsi oivaltaa nimien merkityksen verrattuna sanoihin äiti, isä, mummi jne. Eli Liisan äiti ei ole sama kuin Eetun äiti ja kumallakin on ihan omat nimet. Ja mummeillakin on nimet, ei heidän nimensä ole Mummi. Lisäksi tulevat vielä sukunimet: Miksi me ollaan "Lahtisia" ja toinen mummikin on "Lahtinen", mutta toinen onkin "Virtanen". Kyllä tuo on ihan kehitysvaihe, toisilla tietysti selvempi kuin toisilla. Ja kun on asian oivaltanut, on tietysti ihan ymmärrettävää, että haluaa sitä harjoitella. Eli vaikka lapsi olisikin kutsunut äitiään äidiksi, voi alkaa kutsua nimellä, sillä sehän on äidin nimi. Tällöin kuitenkin yleensä ohimenevää.

ei siis ole tämän biologinen lapsi vaikka monet niin luuleekin jotka ei paremmin tunne meitä. Mies on ollut lapsen elämässä mukana ihan vauvasta eli hyvin tuttu on. Saa nähdä sitten kun kuopus (yhteinen lapsemme) alkaa puhua ja kutsuu isäänsä isäksi, alkaako esikoinenkin matkia tuota vai jatkaako nimellä kutsumista.