Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan ikääni ja kadehdin nuoria naisia
20.05.2010 |
3v päästä olen 40v,mitään en ole elämässäni saanut aikaan. Olen lihava, ruma ja monta sairautta omaava nainen. Miksi pitää elää kun ei pysty hyväksymään itseään ja sitä että on jo näin vanha?
Kommentit (58)
että mies on jo toisella kierroksella, eli mä olen se "nuori" vaimo:-). Ja työkin on onnenkauppaa, menin ihan eri osastolle töihin, mutta työtä tekemälle olen samassa työpaikassa opiskellut ja vaihtanut työtehtäviä ja nyt olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkää ja paru sitten, jos se asioita parantaa. Mistäs jos pistäisit sen ukon pihalle, jos se kerran tuollainen dorka on. Onko jotenkin hienompaa olla sen elätettävänä kuin sossun?
Luuletko muuten, että jotkut meistä eivät ikinä vanhene? AINA löytyy joku nuorempi ja nätimpi, sille ei voi mitään.
kyllä vika on silloin iässäni ei ole kiva tässä iässä menettää miestä jollekkin nuorelle ja jäädä sossun elätiksi, ainoa mikä vähän hillitsee mieheni menohaluja on se että joutuisi taaperon yh.ksi.
Enkä mä ole "vanha". Päinvastoin olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä aiemmin. Lapset alkavat olla jo niin isoja, että mulla on vähän omaa aikaakin, opintolaina on kohta maksettu jne.
Olen sinut itseni ja oman seksuaalisuuteni kanssa ja minulla on hyvä parisuhde.
En taatusti kadehdi nuoria naisia;)
ymmärrettävistä syistä henkisesti liian kiinni miehessäsi. Tuo vanhuutesi ei oikeasti ole ongelma, huomaat sen sitten kun saat hoidettua itsesti kuntoon.
Eihän nelikymppisellä yleensä enää mitään pikkulapsia ole, ja viisikymppisellä on jo tyhjä pesä. Lapsiin keskittyminen on vaarallisin neuvo mitä kuvitella saattaa. Kannattaa mieluummin keskittyä tekemään omasta elämästä elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syömään lääkärin suosittelemia laihdutuspillereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miehenikin katselee nuorempia naisia, tiedän että saisi koska vaan 20v niin miksi semuhun tyytyisi?
Onko miehesi samoja ikiä kanssasi?
minä en kyllä usko nelikymppisen mieheni saavan ketä vaan 20-vuotiasta =)
Enkä itse olisi parikymppisenä ikinä huolinut noin vanhaa ukkoa =D
Vaikka et olisi tehnyt sitä koskaan aikaisemmin. Ala liittää esim. kävelyihisi juoksemista. Alussa muutama minuutti, sitten enemmän. Huomaat, että kuntosi kasvaa nopeasti, mikä lisää itseluottamusta. Ihosi alkaa hehkua, kun veri kiertää hyvin. Auttaa myös painonhallintaan. Ja sitten, kun jaksat juosta yli tunnin lenkkejä, alkavat reitesi ja takapuolesi ihmeesti kiinteytyä! Sillä pitkät lenkit sulattavat rasvaa.
Itsekin kävelin aiemmin tunnin joka päivä, mutta ilman mitään erityistä vaikutusta. Vasta juoksu/hölkkä vaikuttaa kunnolla mielialaan (tulee todella hyvä olo) ja vartaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö pistä elämäsi remonttiin! Muutat ruokavalion totaalisesti, valkoinen sokeri ja jauhot kokonaan pois, lisäät kasvisten ja hedelmien syöntiä ym. ja lisäät pikkuhiljaa liikuntaa.. Kyllä se siitä. Käy muuten netistä lukemassa naisesta nimeltä Paula Heinonen, pitää myös terveyden tukipilarit ohjelmaa iskelmäradiossa to ja su. On nelikymppinen nainen ja kadehdittavan hyvännäköinen onkin!!Itse olen kohta 36 v. neljän lapsen äiti. Mielestäni ja miehenkin mielestä olen paremman näköinen kuin kaksikymppisenä ja me ollaan oltu yhdessä jo 15 vuotta. Ja tunnettu teineistä saakka. Tsemppiä!!!
ja tiedän että saisi nuoremman naisen, yhden kanssa jotain vispilänkauppaa ollut en tiedä tarkemmin millaista, mutta eipä ne nuoret naiset halua ruveta äitipuoliksi niin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tunne. 4-kymppisenä oli vielä vauva ja elämää edessä vaikka olikin rankkaa eron jälkeen täys-yh:na. Oli kuitenkin kavereita ja miehiltä sai kehuja. Nyt 50-vuotiaana tunnen olevani täysin tarpeeton. Nykyinen mieheni on kiltti ja huomaavainen, mutta vaihdevuosien alettua ei seksi enää pelaa. Naiselle se ei ole mikään nautinto. Ja oma kroppa, ulkonäkö ja työpanos hävettää. Tunnen olevani töissä ihan turha. Mun työpanoksella ei ole merkitystä. Olen turha myös sängyssä. Lisäksi olen kehno ruoanlaittaja. Entiset yh-kaverit on myös löytäneet miehet ja elämä on vienyt meidät eri puolille Suomea. Uusia kavereita on vaikea löytää. On toki niitä nuorempia, joiden kanssa voi hetken jutella lapsista (muistella, miten oma aikoinaan) tai vaihtaa kommentin työtehtävistä. Mutta kaikessa tuntee olevansa vähän ulkopuolinen.
Minusta on kiva olla tämän ikäinen (45). En ole enää kukkeimmillani, mitä sitten. Elämässä on niin paljon kaikkea muuta kivaa, eikä se kumminkaan surkuttelemalla ikä vähene. Yritän pitää itsestäni huolta ihan vaan oman jaksamiseni ja terveyteni vuoksi, en kilpaillakseni tyttäreni ikäisten kanssa.
Hymyä huuleen ja katse peilistä elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoatko myös sukupuoltasi
kun näet tarpeelliseksi esittää naista?
Mä oon kohta 25 ja muakin ahistaa :( ei oo kavereita eikä ole ollut onnea miestenkään kanssa :( kohta pitäisi ruveta miettimään perheenkin perustamista ja se pelätty 30 vaan lähestyy 😭
Ei nuorillakaan ole aina kivaa tai miehiä joka sormelle!
Ap nyt lähes 50, mitkä fiilikset? Minä olen alkanut katkeroitumaan.. ei ole edes miestä.
N26
Alue: Aihe vapaa
ei ole kiva tässä iässä menettää miestä jollekkin nuorelle ja jäädä sossun elätiksi, ainoa mikä vähän hillitsee mieheni menohaluja on se että joutuisi taaperon yh.ksi.