Inhoan ikääni ja kadehdin nuoria naisia
3v päästä olen 40v,mitään en ole elämässäni saanut aikaan. Olen lihava, ruma ja monta sairautta omaava nainen. Miksi pitää elää kun ei pysty hyväksymään itseään ja sitä että on jo näin vanha?
Kommentit (58)
mutta valitettavasti työelämä ja oma alani on osoittautunut suureksi pettymykseksi ja virhearvioksi. Alanvaihto perheellisenä ja velallisena ei olekaan ihan simppeliä. Ja itsetunnon päälle jossain määrin käy sekin, että mies tuo jatkvuasti valtaosan rahoista taloon, vaikka olemme yhtä koulutettuja. Itselläni olisi ollut mahkut vaikka mihin (pärjäsin koulussa loistavasti), mutta tein hassuja valintoja opiskelun suhteen omaa epävarmuuttani.
Lapsista ja miehestäni olen kyllä onnellinen.
vain taaperoikäinen lapsi mieheni kanssa ja asuntolainaa ihan tarpeeksi. Mikään ei ole minusta hyvin.
Minula ei ole työtä eikä ammattia vain taaperoikäinen lapsi mieheni kanssa ja asuntolainaa ihan tarpeeksi. Mikään ei ole minusta hyvin.
Sitten kun olet jonkin aikaa tehnyt sitä, huomaat miksi. Ei siksi että sulla olisi sen jälkeen työ tai ammatti tai edes tarvis olla. Vaan siksi että liikuttamalla kehoa huomaat että rupeat nauttimaan kehostasi ihan toisella lailla. Liikunta olisi ihan kokonaan sinua itseäsi varten ilman mitään yritystä muttaa mitään muuta aspektia elämässä. Eikä ne "sivuvaikutuksetkaan" kuten kehut tms. tietenkään ikäviä ole :).
Täytin viikko sitten 40 vuotta ja minulla on pieni vauva useamman keskenmenon jälkeen. Sanoin juuri tänä aamuna miehelleni, etten ole koskaan elämässäni ollut onnellisempi.
Oletko masentunut? Siihen saa nykyisin hyvin apua. Ota yhteyttä omaan terveyskeskukseen tai yksityislääkäriin. Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia, joilta saat tukea?
Uskon, että lähes jokaisella on ollut vaikeita aikoja elämässään, mutta ne helpottavat jossain vaiheessa!
teemme päivittäin pitkiä kävelylenkkejä. Olisin vain halunnut toisenlaisen elämän mutta olen tehnyt vääriä valintoja, nyt mul ei ole muuta kuin lapsi ja mies.
minussa vaan ei ole mitään mistä voisin itsessäni pitää.
teemme päivittäin pitkiä kävelylenkkejä. Olisin vain halunnut toisenlaisen elämän mutta olen tehnyt vääriä valintoja, nyt mul ei ole muuta kuin lapsi ja mies.
Vielä mä ymmärrän tietyssä määrissä kateuden, sekin voi olla rakentavaa, eli pyrit samaan kuin ne nuoret, pidä huolta itsestäsi, opiskele jne.
Mutta jos toi menee jo inhon puolelle, niin ei normaalia!
en vain olisi näin iäkkäänä halunnut lasta mutta mieheni halusi.
minä tein virhearvion edellisessä ihmissuhteessa ja olisin yli 10v voinut käyttää järkevämmin.
Rupea jumppamaan. Pilates, zumba, jooga, salitreeni, core, venyttelyharjoitukset, monipuolisesti kaikenlaista. Kukaan ei voi kävellä sillä lailla että sillä on jotain oikeaa merkitystä kunnolle, tiedän koska itsekin harrastin aikaisemmin vain pelkkää reipasta kävelyä.
Ei kai kenenkään elämä mee niinkuin on suunnitellut. Sitten pitää vain miettiä muita ratkaisuja ja tehdä työtä haaveiden eteen. Multa jäi moninaisten syiden vuoksi opinnot kesken, mutta lujalla työllä olen saanut ihan kivan työn. Parisuhderintamallakaan ei upeasti mennyt, mutta lopulta yli 30v löytyi kiva mies ja lopulta 39 v sain jopa lapsen.
Vanheneminen ei tosin ole aina kivaa, ei niinkään rypyt ja rupsahdus haitta, mutta erinäköiset fyysiset sairaudet, polvilumpion rappeutumisen aiheuttamat kivut yms ( se alkoi vammasta).
Muuten olen hyvin tyytyväinen elämääni, vaikka kaikki ei suinkaan ole täydellistä. Siinä on silloin haastetta.
ja olen saanut jo painoa pudotettua pois, mutta nyt on vain väljä nahka, raskausarvet ja selluliitit jäljellä.
että ei tiedä mihin suuntaan pyrkisi. Jos asia opn "selvä kuin pläkki", niin sittenhän on helppoa pyrkiä tavoitteisiin.
yritän tehdä elämästäni niin hyvän kuin tässä iässä pystyn.
jos keski-ikäisiltä kysytään, haluatko olla uudelleen 25-vuotias, niin 98 prosenttisesti kukaan ei halua olla - siis henkisellä tasolla. Ulkonäöllisesti ehkä, mutta elämähän ei ole pelkkää ulkonäköä.
joku reilusti alle 40 v itkee, että byhyy, kun oon NIIN vanha. Hanki elämä ja tee itsellesi jotain. Please.
terveisin kohta 41 v ja tod tyytyväinen elämääni
olen melkeinpä satavarma että mieheni vaihtaa minut nuorempaan naiseen joka kaunis jolla työ ja ammatti, vähän sellaista olen viime aikoina hänessä huomannut.
Työkin voi mennä keneltä tahansa alta, se käy äkkiä kun kohdalle osuu.
Ei ole töitä vaikka olen niitä paljon hakenut olen melkeinpä satavarma että mieheni vaihtaa minut nuorempaan naiseen joka kaunis jolla työ ja ammatti, vähän sellaista olen viime aikoina hänessä huomannut.
mutta kun miehenne vaihtaa nuorempaan niin mitä mieltä siittä olette?
Itse olen "vasta" 30+, mutta toistaiseksi olen vuosi vuodelta onnellisempi elämänkokemuksestani, siitä, että ei enää "tarvitse" olla kaksikymppinen tytönheitukka, jolla oli vielä aikuiseksi kasvaminen pahasti kesken. Kroppa oli ehkä parempi silloin, mutta tätä vuosien mukanaan tuomaa itsevarmuutta en kyllä vaihtaisi enää edes siihen upeaan vartaloon!