Kumpaa elämää eläisit mieluummin 30-40 vuotiaana?

olen aina halunnut omakotitalon! Kaveruussuhde on ihan riittävän hyvä. Taloudellinen turvallisuus painaa vaakakupissa todella paljon.

Eli minä valitsisin ilman muuta a vaihtoehdon.

Itse en alkaisi enää olemaan parisuhteessa ja paljon yksin. Ennen oli rahaa, nyt ei. Olen niin PALJON onnellisempi silti, vaikka nykyinen mieheni on köyhä. Joten b!

Arki astuu tuohon b vaihtoehtoonkin ja silloin on samassa tilanteessa tai tietenkin huonommassa kuin a, mutta vielä lisäksi persaukinen ja uusperhekuviot stressaamassa. Tutkitustihan se toinen perhe hajoaa helpommin kuin eka eli jos on kerran eronnut, niin on erittäin todennäköistä, että eroaa toisenkin kerran ja kolmannen ja neljännen.... Tää on nähty monta kertaa tuttavapiirissä :(



Helpompaa on panostaa siihen, että tuo a suhde paranee ja löytyy kipinä uudelleen.

köyhäillen vaikka voisi elää ok-talossa leveästi?

a vaihtoehtoa voi sentään muokata ja keksiä harrastuksia itselleen ja lapsilleen.

mutta intohimoa riittää vaikka ollaan oltu jo 10 v. yhdessä, eikä meillä ole nuivia ex-puolisoja.Lapset elää meidän kanssa ja näkevät kyllä säännöllisesti etävanhempiaan.Rahaa ei ole paljoa, mutta toimeen tullaan ja rakkautta riittää.Ollaan 40 vuotiaita.

köyhäillen vaikka voisi elää ok-talossa leveästi?

a vaihtoehtoa voi sentään muokata ja keksiä harrastuksia itselleen ja lapsilleen.

No vaikka minä :) Ei paljon omakotitalot, saati raha kiinnosta. Voin elää loppuelämänikin kädestä suuhun.

Enkä MISSÄÄN nimessä ottaisi vaihtoehtoa a.

vikaa ole ja tykkään olla yksinkin. Köyhyydessä kituuttaminen sen sijaan stressaisi ja ahdistaisi.

kertoo paljon nykynaisten asenteista ja arvomaailmasta. Ikävä kyllä.

kammottava elämä,köyhyyttä ja entisiä puolisioita, ei pää kestäisi.

(tosin vain minulla on lapsia exän kanssa, yhteisiäkin on) ja olen suunnattoman tyytyväinen. Tosin talous on ehkä hieman paremmalla tolalla kuin tuossa esimerkissä......

kertoo paljon nykynaisten asenteista ja arvomaailmasta. Ikävä kyllä.

Kyllä ydinperheen säilyttäminen on hyvä arvo, jota kannattaa suositella. Vaikeki se onni niin kauhean ihmeellistä olisikaan, on se kuitenkin parempaa kuin exää ja nyxää siellä sun täällä ja lapset monen kodin kierteessä.

Mutta nykyajan trendihän on minä-minä-minä. Hypitään suhteesta toiseen, mihinkään ei olla tyytyväisiä. Aina löydetään toisesta ne kaikki viat, itsessähän ei ole mitään parannettavaa..

Pääasia että MINÄ olen onnellinen.

Muista viis, ja kyllä lapset sopeutuu. Juu, kyllähän tuolla voi yrittää pestä omaatuntoaan.



Miettikää ennenkuin alatte pykäämään niitä lapsia että haluanko elää tämän turvallisen, mutta vähän tylsän tyypin kanssa ja tehdä lapsia hänen kanssaan.

Tai odottakaa edes muutama vuosi ennenkuin eroatte. Saisivat lapset edes lapsuutensa viettää isän ja äidin kanssa ydinperheessä eikä heittopusseina kahden kodin välissä.



Lapset ei ajattele sitä että onkohan noi äiti ja iskä onnellisia keskenään (vaikkei vanhemmat osoittaisi mitään hellyyttä toisilleen). Lapsille on tärkeää että saavat elää yhdessä äidin ja isän kanssa samassa perheessä.



nim. eronnut ja eroperheen lapsena kasvanut

tai ehkä meistä aika moni kuitenkin ajattelee sitten sitä lasten parasta eikä vain omaa napaa.

ihmisiä täällä. Ei voi muuta sanoa.

itse erosin turvallisesta mutta tasaisen tappavasta avoliitosta muutama vuosi sitten. Välit exään ovat hyvät, samoin myös exän nykyiseen avovaimoon. Lapsi tulee toimeen isänsä uuden puolison lasten kanssa jne. Kaikki siis sen suhteen ok.

Mutta... näin monen vuodenkin jälkeen lapsi vielä kyselee että "miksi erositte" ja "on iskää ikävä". Eli jos nyt kaiken tämän tietävänä ja kokeneena voisin valita uudelleen niin pysyisin siinä tylsässä suhteessa ja yrittäisin parantaa sitä. Jos ei homma silti onnistu niin odottaisin ainakin siihen asti että lapsi isompi (lähes täysi-ikäinen tai pois kotoa muuttanut) ja eroaisin vasta sitten.



Mutta ongelmahan nykyään on se että monet hakevat jo sen uuden puolison kuvioihin ennenkuin vanha suhden on käyty loppuun. Se houkutus erota on sitten niin suuri kun on rakastunut ja intohimoa jne.

Voin kokemuksesta sanoa että kyllä se arki astuu kuvioon siinä uudessakin suhteessa. Seksi sujuu paremmin ja muutenkin synkkaa uuden puolison kanssa edelleen paremmin mutta... syyllisyys perheen hajoamisesta painaa silti joka päivä.