Taviskoulu vs. eliittikoulu

Mulle taidepainotteinen yläaste oli kyllä juuri paras paikka. Silloin siellä oli kuvataidelinja, tanssilinja ja musiikkilinja. Nykyään myös matematiikkalinja.



Mä toimin ammatikseni kulttuurialalla, joten onhan sen koulun käyminen tuonut mulle aika paljon kontakteja.



Mutta ei kaikki sovi kaikille. Mun veli oli siellä matikkalinjalla ja potkittiin sieltä pihalle. Hän joutui siellä huonoon seuraan, porukalla kävivät pöllimässä tavaraa kaupasta, tai lähinnä veljeni pölli muille kun painostivat. Mä en kokenut vastaavaa sosiaalista painetta millään tasolla.



Tästä huomaa, että vaikka kävimme samaa koulua (3 vuotta väliä), meidän kokemuksemme koulun hengestä ja siellä olevista ihmsiistä on aika erilainen. No olihan munkin luokalla niitä, jotka tulivat krapulassa ja joskus kännissäkin kouluun. Mutta niitä ihmisiähän on aina. Vaikka tossa koulussa se usein naamioitiin sellaisen boheemin taiteilijaelämän taakse.



Jos lapsella on kiinnostusta ja lahjoja tiettyyn suuntaan jo lapsena, niin mikä ettei mennä painotetulle luokalle. Ainakin meillä musiikkiluokkalaisilla oli aika paljon vapauksia. Jotkut tekivät jo silloin töitä, kävivät keikoilla, joku näytteli elokuvissa jne. Tuollaisessa koulussa annetaan vapautta mutta myös vastuuta hoitaa koulunsa itse jos on poissa.

Ensin täytyy määritellä, mitä hyvillä eväillä tarkoitetaan. Itse kävin Suomen parhaaksi kouluksi mainitun SYKin, 5 ällää kirjoitin sieltä. Koulussa keskityttiin kuitenkin vain yhteen asiaan, eli laudaturien hankintaan. Kaikki muu jää sivuasiaksi. Sieltä tulee paljon meitä alisuorittajia, eli meitä, jotka emme usko itseemme. Sain liudan älliä, mutta itseluottamusta minulla ei ole, eikä rohkeutta tavoitella unelmiani. Olenko siis saanut hyvät eväät? Ylioppilastutkinnon jälkeen en uskaltanut lähteä opiskelemaan korkeakouluihin, koska olin koulussa oppinut pitämään itseäni tyhmänä ja laiskana. Enhän ollut aivan niiden parhaiden joukossa, kun kirjoitin vaivaiset viisi ällää. SYK ainakin on ahdistava koulu.

Me harkitsimme lapselle SYKkiä 3. luokalta eteenpäin. Asiaa pohdittiin pitkään ja loppujen lopuksi totesimme, että lähikoulumme on oikein hyvä vaihtoehto. Matka olisi tullut liian pitkäksi kouluun, kaverit olisivat olleet muulta kuin omalta alueelta jne.



Hienosti on mennyt taviskoulussakin :), lapsi on nyt (tavis)yläasteella ja keskiarvonsa on reippaasti yli ysin.



Kys. lapsen isosisarus kävi sittemmin ns eliittilukion. Joka varmasti oli kouluna hyvä, on alueen paras. Mutta minä en vaan ihan hirveästi tykännyt. Siellä mielestäni korostettiin vanhempainilloissa aivan liikaa tuota eliittileimaa :) - oltiin kovasti parhaita jne. Ja sain joka kerta näppylöitä :-). Lapsi itse kyllä piti lukiostaan ja kaveripiiri oli myös mukavaa jne. Toki teki myös hyvää se, että kaikki kirivät hyviä numeroita - toisaalta toki se on myös melkoinen stressitekijä.



Seuraava lukioon lähtijä lähtikin sitten "tavis"lukioon. Johon olemme olleet ekstratyytyväisiä. Oli hyvä henki, mukava rehtori, oikein kiva koulu. Eikä minun tarvinnut saada vanhempainilloissa näppylöitä ärsytyksestä ;-)...



Mutta pointtini tässä siis oli, että ei eliittikoulu ole mikään autuaaksi tekevä asia.

Ensin täytyy määritellä, mitä hyvillä eväillä tarkoitetaan. Itse kävin Suomen parhaaksi kouluksi mainitun SYKin, 5 ällää kirjoitin sieltä. Koulussa keskityttiin kuitenkin vain yhteen asiaan, eli laudaturien hankintaan. Kaikki muu jää sivuasiaksi. Sieltä tulee paljon meitä alisuorittajia, eli meitä, jotka emme usko itseemme. Sain liudan älliä, mutta itseluottamusta minulla ei ole, eikä rohkeutta tavoitella unelmiani. Olenko siis saanut hyvät eväät? Ylioppilastutkinnon jälkeen en uskaltanut lähteä opiskelemaan korkeakouluihin, koska olin koulussa oppinut pitämään itseäni tyhmänä ja laiskana. Enhän ollut aivan niiden parhaiden joukossa, kun kirjoitin vaivaiset viisi ällää. SYK ainakin on ahdistava koulu.

Eli samaa oli havaittavissa vanhimman lapsen lukiossa. Tavoite elämässä: ällät. Seuraava tavoite: sikahyvä ura. Eikä mitään muuta.

t. äsken 3. luokkalaisen SYKiin laiton harkitsemisesta kirjoittanut

Kertokaapas mitä ne ovat (top 10), tai linkkiä

muita tavoitteita kuin hyvä suorittaminen ja menestyminen elämässä, mitä nämä tavoitteet ovat ja miten niiden opettaminen tapahtuu?

Tokihan hyvissä kouluissa paitsi opsin mukaisten oppimäärien hallinnan lisäksi opitaan ryhmätyötaitoja, saadaan harrastusten pohjaksi osaamista, oppimisen elämyksiä, opetetaan tutkimaan omia ajatuksia ja ilmaisemaan mielipiteitä. Ja luodaan verkosto, joka tukee elämässä eteenpäin. Mitä vielä kaipaat?

T'ämä on yksi syistä, miksi päädyimme olemaan laittamatta lasta SYKiin Eli samaa oli havaittavissa vanhimman lapsen lukiossa. Tavoite elämässä: ällät. Seuraava tavoite: sikahyvä ura. Eikä mitään muuta.

t. äsken 3. luokkalaisen SYKiin laiton harkitsemisesta kirjoittanut

lapsi joka menestyy koulussa hyvin, niin tietysti "eliittikouluun". Omani on SYKissä ja koulu on loistava. Mitään suorituspaineita tai vääränlaista kilpailua en ole huomannut. Koulua arvostelevat yleensä ne, jotka koulua eivät tunne. Opettajat ovat loistavia ja lapset motivoituneita. Erilaisuutta kunnioitetaan enemmän kuin "taviskouluissa". Pelkästään hyviä kokemuksia siis meillä.

Minunkin lapseni on Sykissä, enkä ole päivääkään katunut sitä, että aikanaan laitoin lapsen pääsykokeisiin - päinvastoin, lapsi kokee olevansa tasa-arvoinen muiden kanssa. Koulussa ei esiinny koulukiusaamista, luokassa on hyvä henki ja kaikki saavat opiskella rauhassa. Opettajat ovat aktiivisesti yhteydessä vanhempiin ja tiedottavat säännöllisesti viikon tapahtumista. Suosittelen menemään pääsykokeisiin jos lapsi osoittaa vähänkään nerouden merkkejä. Tai jos tuntuu, että eka- ja toka-luokka on mennyt "liian" helposti ja lapsi kokee koulun pitkästyttäväksi. Sykissä ei pitkästy. Kannattaa käydä tutustumassa koulun sivuihin <a href="http://www.syk.fi/" alt="http://www.syk.fi/">http://www.syk.fi/</a&gt; Pääsykokeet järjestetään toisen luokan alkutalvesta.

jota kovasti yritettiin peitellä.

Sellainen juttu oli ainakin omana kouluaikanani (siis SYKissä) liikkeellä, että SYKissä on korkeimmat itsemurhatilastot. Liekö pitää paikkansa...

voi ilmetä missä koulussa tahansa. Aina voi tulla mielenterveysongelmia ym. Ei vika varmasti ole koulun, jos mieli järkkyy ja päädytään ikäviin ratkaisuihin. Ongelmat ovat yleensä monien asioiden summia.

Naisopettaja haukkui oppilasta kusipääksi ja paskahousuksi:



http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naisopettaja+haukkui+oppilasta+kusip…



on tavallista taviskouluissa niin ehdottomasti eliittikouluun...

OPS on kaikissa Suomen peruskouluissa sama (kielikouluissa voi olla osin eri ops). Eli periaatteessa kouluissa on ihan samat opetuskokonaisuudet. Mutta jos oppillaissa on paljon ns. erityistapauksia tai kouluun motivoitumattomia, niin ei sitä opsia voi seurata kun tunnista menee yli puolet ongelmatapausten hoitoon ja järjestyksenpitoon. Jos oppilaat ovat keskitasoa parempia, niin huomio kiinnittyy enemmän opiskeluun ja opiskelu tuottaa tulosta.



Laitan lapseni, jos mahdollista, ns. parempaan kouluun, koska haluan, että lapseni saa koulusta kaiken hyödyn irti, eikä tarvitse muiden oppilaiden häiröitä kuunnella ja niistä kärsiä.



Opettajaksi on vaikeampi päästä ns. parempaan kouluun, joten ainakin opetuskokemusta on enemmän niillä opettajilla, jotka parempiin kouluihin pääsevät. Ja kun on käynyt ns. paremman koulun, sitä katsotaan hyvällä myös työelämään pykiessä ja paremmissa kouluissa on mahdollisuus harrastaa ja suuntautua johonkin tiettyyn alaan.



Jos koulu kiinnostaa, niin jokainen vanhempi muuten voi mennä tunneille katsomaan, millaista kouluissa on. Onko opetus laadukasta, ovatko kullannuput mukana opetuksessa vai jossain muussa.