Lue keskustelun säännöt.
vauva on puolivuotias enkä raaskisi jättää koko illaksi isän hoidettavaksi
18.05.2010 |
elikkäs mulla olisi tässä kesän kynnyksellä luokkatapaaminen mihin olen kyllä ilmottautunut mutta nyt jo mietityttää miten osaan olla illan ilman vauvaa. tähän asti olen ollut vauvasta erossa max. 2 tuntia ja tosi harvoin vähemmänkään. minulle on aivan itsestään selvää, että tulen tapaamisesta kotiin "yötissiksi", mitä moni ihmettelee. olenko ihan normaali äidinvaistolla varustettu esikoisen äiskä vai olenko takertunut vauvaan? mielipiteitä ja omia kokemuksia saapi laittaa. tuskin kai olen ainut äiti, jolle oma pieni lapsi on tärkeämpi kuin omat menot. missä iässä teidän on ollut helppo jättää vauva isälle pidemmäksikin aikaa? entä perheen ulkopuoliselle hoitajalle?
Kommentit (31)
En minäkään ollut missään kahta tuntia kauempaa ennen kuin lapsi oli lähes vuoden ikäinen.
Sain esikoisen 35-vuotiaana, enkä todellakaan kokenut, että minulla olisi ollut tarvetta tehdä "omia juttuja" enempää kuin pari liikuntakertaa viikossa. Kavereita sain tavata mielen määrin lapsen ollessa mukana ja kapakkoihin ei ollut mitään kaipuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kerta pullon huolii. Ja olen pystynytkin, varsinkin isälle. Mutta kait mä tavallaan ymmärrän niitäkin, jotka eivät pysty.
Vähän mä kyllä säälin isää, jos hän ei saa luoda omia juttujaan vauvan kanssa, koska sinä olet aina läsnä.. Miehelleni nämä yksinolot vauvojen kanssa ovat olleet tosi tärkeitä!
Saako isä muuten paljon hoitaa vauvaa, vaikka oletkin kotona ja vieläpä omalla tyylillään?
kyllä isä saa hoitaa enkä silloin puutu mihinkään. joskus saattaa kysyä minulta apua/neuvoa, silloin tietysti. ei vaan ole mikään turhan aktiivinen hoitaja, seurustelee ja hauskuuttaa lähinnä. :)
ap
En minäkään raaski jättää vauvaa..mulla on kolme lasta,nuorin 5kk.Olen pyhittänytkin tämän vuoden ihan vaan kotona ololle.Ei tee mieli lähteä minnekään ilman vauvaa(tai muita lapsia)tottunut kulkemaan koko katras mukana ja muun ajan olemaan kotona.Kyllä sitä nauttii menemisistä enemmän sitten kun on itse ihan varma että vauva ja itse pärjää hetken ilman toisiaan.
vauvan jättäminen isän kanssa kahden ei ole ollut vaikeaa, paitsi käytännön asioiden takia neljä ensimmäistä kuukautta, kun vauva joi vain rintamaitoa, eikä suostunut juomaan pullosta. Olen tietoisesti pyrkinyt ajattelemaan, että isä on ihan yhtä tärkeä vanhempi kuin minäkin ja toiminut sen mukaan. Lähdin töihin lapsen ollessa 5 kk ja isä jäi silloin vuorostaan kotiin.
Sukulaisten hoitoon antaminen oli paljon vaikeampaa. Kun lapsi oli 11 kuukautta hän oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja sukulaisten hoidettavana muutamia tunteja. Pian sen jälkeen joutui pakosta olemaan mummon hoidossa yhden yön, kun minä olin työmatkalla ja isänsä joutui äkillisen sairauskohtauksen takia sairaalaan. Muuten en olisi halunnut niin pienen olevan yöhoidossa. Tämäkin kuitenkin meni lopulta ihan hyvin. Minulla varmaan isona tekijänä siinä, että uskalsin lapsen miehelleni, oli se, että hän oli alusta asti tosi aktiivisesti lapsen kanssa. Myös tietoinen ajatusten muokkaus isän roolia ajatellen auttoi asiassa.
Koen itsekin olevani ihana normaalilla äidinvaistolla varustettu äiti, mutta en epäile, etkö sinäkin olisi. Tapoja toimia on yhtä monia kuin perheitä. Kannataa kuitenkin miettiä, miten voisi vaikuttaa siihen, että lapsen ja isän suhteesta tulisi läheinen. Se on lapselle rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihanaa etten ole kummajainen. omassa lähipiirissä on paljon äitejä, jotka ovat laittaneet ihan pieniäkin vauvoja yökylään ja ovat joka käänteessä etsimässä heille hoitopaikkaa. itse en halua enkä edes pystyisi olemaan vauvastani erossa pitkään. katsotaan kauanko maltan olla luokkatapaamisessa! syömään kyllä menen! ;)
ja lähipiirisi äidit ovat vastuuntunnottmia, eivätkä varmastikaan rakasta vauvojaan. Tämänhän halusit kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten lähempänä vuoden ikää se on ollut jo helpompaa.
Vauva 3,5kk ja kerran ollaan miehen kanssa jätetty tädille hoitoon 30min-1h.. EN kertakaikkiaan raski lähteä mihinkään ilman vauvaa tai jättää häntä isälle vielä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähipiirisi äidit ovat vastuuntunnottmia, eivätkä varmastikaan rakasta vauvojaan. Tämänhän halusit kuulla.
kuten joku jo aiemmin kirjoitti, niin jokainen perhe ja vanhempi tekee ratkaisunsa itse ja siten kuin itselleen parhaiten sopii. mutta minun tapaani ihmettelee ja kummastelee moni; kyllähän sinä nyt jo voit mennä, sanoo moni. mutta kun en tahdo. mutta nyt siis "repäsen" sen verran, että poikkean muutamaksi tunniksi tapaamaan ystäviä vuosienvuosien takaa. mutta kurjalta tuntuu ajatus näin etukäteen, vaikka tiedän, että isä pärjää vauvan kanssa hienosti. äitien paremmuudesta ei ole tarkoitus keskustella.
ap
niin, että antaa isälle tilaisuuden pärjätä vauvan kanssa kahdestaan. Isät usein jää vähän paitsioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi hyvin. Muista, että sinun ei tarvitse jättää lastasi vaan voit jäädä kotiin.
Itse kuitenkin miettisin myös sitä, että ehkä sinulle kuitenkin illan erossaolo voisi olla ihan virkistävääkin kun vain saisit lähdettyä. Ja ennen kaikkea, ilta voisi tehdä todella hyvää isän ja lapsen suhteelle. Isä on tasan 50 prosenttia lapsen vanhemmista ja yhtä tärkeä kuin sinä!!!
Olen omasta elämästä huomannut, että vaikka mies osallistuu lapsen hoitoon todella aktiivisesti, lasten ja hänen suhde on syventynyt aivan eri tavalla kun ovat oikeasti olleet keskenään. Siitä seuraisi paljon positiivisia asioita teille kaikille jos lähtisit :)
Mutta tee mitä tuntuu :) Tai voithan tulla aikaisin kotiin?
Antakaa nyt hyvät ihmiset niiden isien osallistua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän asti olen ollut vauvasta erossa max. 2 tuntia ja tosi harvoin vähemmänkään. minulle on aivan itsestään selvää, että tulen tapaamisesta kotiin "yötissiksi", mitä moni ihmettelee. olenko ihan normaali äidinvaistolla varustettu esikoisen äiskä vai olenko takertunut vauvaan? mielipiteitä ja omia kokemuksia saapi laittaa. tuskin kai olen ainut äiti, jolle oma pieni lapsi on tärkeämpi kuin omat menot. missä iässä teidän on ollut helppo jättää vauva isälle pidemmäksikin aikaa? entä perheen ulkopuoliselle hoitajalle?
Minä jätin esikoistani isälle jo parin viikon ikäisestä pariksi tunniksi. Kun lapsi oli 2½ kk, oliva jo viikonlopun sukulaisissa keskenään isän kanssa. Isä ei meillä edelleenkään lapsen ollessa nyt 7-vuotias, ole kakkosvanhemman roolissa. Isä on ollut tasavertainen vanhempi jo synnäriltä.
Mä oikeasti yritän ymmärtää, mutta en ymmärrä. Lapsi on puolivuotias ja tuskin koskaan ollut isän kanssa kaksin? Miksi ja miten se on edes mahdollista?
ja lähipiirisi äidit ovat vastuuntunnottmia, eivätkä varmastikaan rakasta vauvojaan. Tämänhän halusit kuulla.
En minäkään ollut missään kahta tuntia kauempaa ennen kuin lapsi oli lähes vuoden ikäinen.
Sain esikoisen 35-vuotiaana, enkä todellakaan kokenut, että minulla olisi ollut tarvetta tehdä "omia juttuja" enempää kuin pari liikuntakertaa viikossa. Kavereita sain tavata mielen määrin lapsen ollessa mukana ja kapakkoihin ei ollut mitään kaipuuta.
Ja ikäkin stemmaa :-)
niin, että antaa isälle tilaisuuden pärjätä vauvan kanssa kahdestaan. Isät usein jää vähän paitsioon.
Minä jätin esikoistani isälle jo parin viikon ikäisestä pariksi tunniksi. Kun lapsi oli 2½ kk, oliva jo viikonlopun sukulaisissa keskenään isän kanssa. Isä ei meillä edelleenkään lapsen ollessa nyt 7-vuotias, ole kakkosvanhemman roolissa. Isä on ollut tasavertainen vanhempi jo synnäriltä.
Et ole tainnut rintaruokinnasta kuulla, kun 2-kuinen on viettänyt viikonloppua isänsä kanssa kahden. Huh huh.
Saako isä muuten paljon hoitaa vauvaa, vaikka oletkin kotona ja vieläpä omalla tyylillään?