Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto vasta naimisiin menon jälkeen? Kokemuksia?
18.05.2010 |
Onko kenelläkään kokemusta tai edes näkemystä siitä, että olisi muuttanut puolisonsa kanssa yhteen asumaan vasta sen jälkeen kun ollaan virallisesti naimisissa? En tarkoita että pitäisi pidättäytyä neitsyenä avioliittoon asti, vaan nimenomaan tuota yhteenmuuttamista. Nimittäin jos on sitoutunut toiseen jo ennen kuin muuttaa yhteen, sitä voisi olla sitoutuneempi myös selviytymään yhdessä arjesta. Jotenkin ahdistaa ajatus että täytyisi "kokeilla" yhdessäasumista ennen kuin voidaan mennä eteenpäin suhteessa. Sitä on niinkuin koeajalla, eikä "oikeasti" tosissaan. Itselläni on käynyt mielessä että mitäpä jos jättäisimme tämän kokelasvaiheen välistä kokonaan - jos haluamme vielä toisen vuoden seurustelun jälkeen olla yhdessä niin miksei sitä voisi sitten samantien sitoutua loppuelämäksi. Ikääkin jo on sen verran ettei enää tarvitse leikkiä.
Kommentit (34)
ihan siitä syystä, että päätettiin omat vuokrasopimuksemme kuun vaihteeseen ja vihkiminen oli kuun kahdeksantena päivänä. Oltiin kuitenkin seurusteltu jo vuosikausia, ei oltu pidättäydytty seksistä, yövyttiin yö tai kaksi viikossa toistemme luona jne., joten ei viitsitty etsiä viikoksi tilapäismajoitusta ennen vihkimistä. Alkuperäinen ajatus meillä siis oli, että kamat kannetaan saman katon alle, kun ollaan naimisissa, ja käytännön syistä tingittiin siitä viikolla.
Aivan hyvin liitto voi toimia ilman, että on ensin "kokeiltu" yhdessä asumista. Me ollaan oltu viitisen vuotta naimisissa, eikä ole yhtään kertaa kaduttanut, ettei asuttu yhdessä (kuin se viikko) ennen avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin jos on sitoutunut toiseen jo ennen kuin muuttaa yhteen, sitä voisi olla sitoutuneempi myös selviytymään yhdessä arjesta. Jotenkin ahdistaa ajatus että täytyisi "kokeilla" yhdessäasumista ennen kuin voidaan mennä eteenpäin suhteessa. Sitä on niinkuin koeajalla, eikä "oikeasti" tosissaan.
Minä asun avoliitossa mieheni kanssa, ja ollaan kyllä ihan oikeasti tosissaan eikä kokeilla yhtään mitään.
Jos ette ole ikinä eläneet arkea yhdessä, niin mistä tiedätte millaista se sitten on? Ei varmaan ole kivaa huomata papin aamenen jälkeen, että mies onkin ihan täysi sika ja sinä saat tehdä esim. kaikki kotityöt, vaikka mies oliskin pyhästi vannonut tasa-arvon nimeen.
Mutta tietysti teette niin kuin itse tykkäätte!
Nimittäin jos on sitoutunut toiseen jo ennen kuin muuttaa yhteen, sitä voisi olla sitoutuneempi myös selviytymään yhdessä arjesta. Jotenkin ahdistaa ajatus että täytyisi "kokeilla" yhdessäasumista ennen kuin voidaan mennä eteenpäin suhteessa. Sitä on niinkuin koeajalla, eikä "oikeasti" tosissaan.
Minä asun avoliitossa mieheni kanssa, ja ollaan kyllä ihan oikeasti tosissaan eikä kokeilla yhtään mitään.
Jos ette ole ikinä eläneet arkea yhdessä, niin mistä tiedätte millaista se sitten on? Ei varmaan ole kivaa huomata papin aamenen jälkeen, että mies onkin ihan täysi sika ja sinä saat tehdä esim. kaikki kotityöt, vaikka mies oliskin pyhästi vannonut tasa-arvon nimeen.
Mutta tietysti teette niin kuin itse tykkäätte!
ilman sarvia ja hampaita tiedustelen, että miksi sitten ette ole naimisissa, jos kuitenkin olette ihan tosissanne, ettekä kokeile yhtään mitään. Eikö silloin sinun tilanteessasi olisi ihan yhtä kamalaa huomata, että mies on kotitöihin osallistumaton sovinisti, kuin sellaisen ihmisen, joka on naimisissa kumppaninsa kanssa?
ja yhdessä ollaan oltu nyt 6 vuotta ja todella hyvin on mennyt.Hän on edelleenkin unelmieni mies, mutta jos mies on tarpeeksi hyvä ja sen tietää, niin ei sitä tarvitse "testata" avoliitossa tms.
Me muutettiin yhteen ja myös mentiin sänkyyn vasta papin aamenen jälkeen. Nyt aviossa 5 v, lapsia 1. Ja hyvin menee.
Vanhemmillani tuli juuri 30 v täyteen, ja lähtökohdat samat kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olemme olleet jo 20 vuotta naimisissa, ja edelleen onnellisia.
Minusta sai ihan tarpeeksi hyvän kuvan esim. kotitöiden jakamisesta jo etukäteen ihan keskustelemalla ja tarkkailemalla sitä, miten mies hoiti omaa kotiaan. (Ehkä tilanne olisi ollut eri, jos mies olisi asunut vielä vanhempiensa luona ennen naimisiin menoa.) Yhtään isoa yllätystä tai pettymystä - siis sellaista, jonka olisi välttänyt asumalla yhdessä ennen avioliittoa - meillä ei ole tullut vastaan.
naimisiin mentyämme.
Seksiä olimme kyllä pari kertaa harrastaneet aiemmin.
Hyvin on mennyt ja liittoa on kestänyt 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin jos on sitoutunut toiseen jo ennen kuin muuttaa yhteen, sitä voisi olla sitoutuneempi myös selviytymään yhdessä arjesta. Jotenkin ahdistaa ajatus että täytyisi "kokeilla" yhdessäasumista ennen kuin voidaan mennä eteenpäin suhteessa. Sitä on niinkuin koeajalla, eikä "oikeasti" tosissaan.
Minä asun avoliitossa mieheni kanssa, ja ollaan kyllä ihan oikeasti tosissaan eikä kokeilla yhtään mitään.
Jos ette ole ikinä eläneet arkea yhdessä, niin mistä tiedätte millaista se sitten on? Ei varmaan ole kivaa huomata papin aamenen jälkeen, että mies onkin ihan täysi sika ja sinä saat tehdä esim. kaikki kotityöt, vaikka mies oliskin pyhästi vannonut tasa-arvon nimeen.
Mutta tietysti teette niin kuin itse tykkäätte!
ilman sarvia ja hampaita tiedustelen, että miksi sitten ette ole naimisissa, jos kuitenkin olette ihan tosissanne, ettekä kokeile yhtään mitään. Eikö silloin sinun tilanteessasi olisi ihan yhtä kamalaa huomata, että mies on kotitöihin osallistumaton sovinisti, kuin sellaisen ihmisen, joka on naimisissa kumppaninsa kanssa?
eikä elämämme muuttuisi mitenkään, jos menisimme naimisiin. Tilanne olisi ehkä toinen, jos meillä oli lapsia.
Kuinka kauan olette seurustelleet ennen naimisiin menoa? siis te jotka olette menneet ensin naimisiin ja sitten vasta muuttaneet yhteen.
Ensin ajattelin että kuka "hullu" muuttaa yhteen vasta papin aamenen jälkeen eikä ensin halua asua yhdessä nähdäkseen millainen ihminen on (kotityöt, raha-asiat jne). Sitten tajusin että kyllähän sitä pitemmän seurustelun aikana oppii toisen tuntemaan sen verran perusteellisesti että tietää ainakin nuo yllä mainitsemani asiat ilman yhteen muuttoa.
Minä ja aviomieheni muutettiin yhteen kun oltiin tunnettu 2kk, naimisiin mentiin kun oltiin oltu yhdessä 7v. Nyt kun mietin asiaa taaksepäin niin pian tavattuamme huomasin että hän on hyvä ja luotettava mies jonka kanssa voi ajatella perustavansa perheen ja mennä naimisiin. Samaa ei voinut sanoa exästäni jonka kanssa asuin myös yhdessä, hän ei tehnyt ikinä kotitöitä ja raha-asiat retuperällä. Ja sen muuten huomasi jo parin kuukauden kuluttua kun tutustuttiin (älkää kysykö miksi muutin exäni kanssa yhteen, tyhmä kun olin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen kuin menimme naimisiin ja sen jälkeen muutimme yhteen.
Se, joka ollut naimisissa 15v. En muista numeroa, millä kirjoitin.
Nimittäin jos on sitoutunut toiseen jo ennen kuin muuttaa yhteen, sitä voisi olla sitoutuneempi myös selviytymään yhdessä arjesta. Jotenkin ahdistaa ajatus että täytyisi "kokeilla" yhdessäasumista ennen kuin voidaan mennä eteenpäin suhteessa. Sitä on niinkuin koeajalla, eikä "oikeasti" tosissaan.
Minä asun avoliitossa mieheni kanssa, ja ollaan kyllä ihan oikeasti tosissaan eikä kokeilla yhtään mitään.
Jos ette ole ikinä eläneet arkea yhdessä, niin mistä tiedätte millaista se sitten on? Ei varmaan ole kivaa huomata papin aamenen jälkeen, että mies onkin ihan täysi sika ja sinä saat tehdä esim. kaikki kotityöt, vaikka mies oliskin pyhästi vannonut tasa-arvon nimeen.
Mutta tietysti teette niin kuin itse tykkäätte!
ilman sarvia ja hampaita tiedustelen, että miksi sitten ette ole naimisissa, jos kuitenkin olette ihan tosissanne, ettekä kokeile yhtään mitään. Eikö silloin sinun tilanteessasi olisi ihan yhtä kamalaa huomata, että mies on kotitöihin osallistumaton sovinisti, kuin sellaisen ihmisen, joka on naimisissa kumppaninsa kanssa?
eikä elämämme muuttuisi mitenkään, jos menisimme naimisiin. Tilanne olisi ehkä toinen, jos meillä oli lapsia.
Tosiasiassa jos teillä yhteistä suurta omaisuutta (asunto, mökki, auto) niin olet aika tyhjän päällä jos puolisosi kuolee ja hänen rintaperillisensä (eli vanhemmat) vievät oman osansa asunnosta. Jos teillä sen sijaan olisi lapsia, tilanne olisi parempi koska lapsenne perisivät puolisosi omaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteltiin puoli vuotta, sitten mentiin kihloihin ja kolmen kuukauden päästä naimisiin. Yhteen muutimme naimisiinmenon jälkeen ja myös seksin harrastaminen alkoi vasta sitten. Olemme uskovaisia ja meillä on se käsitys, että avioliitto on elinikäinen (elinkautinen, heh). Kokeiluja ei tarvita kun keskustellaan asioista seurusteluaikana ja luotetaan, että Jumala antaa oikean aviopuolison.
että jotkut ihmiset näkevät avioliiton sinä ainoana oikeana yhteiselon muotona. Kyllä me oltiin mieheni kanssa hyvin vakavissamme, kun muutettiin yhteen, ei se ollut mikään "kokeilu".
Ei olla edelleenkään naimisissa, ei ole vaan saatu aikaiseksi mennä. Mulle avioliiton ainoa merkitys on juridinen, sillä ei ole mitään sentimentaalista arvoa mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiesin heti että hän on se oikea. Otin kyllä selvää mitä asioita elämässä hän arvostaa, miten hän kohtelee perhettään, millainen tausta hänellä on muutenkin. Hän tekee kotitöitä, välillä oikeasti on liiankin kiinnostunut kotihommista, ostelee mattoja, verhoja ja asioita ihan kiusaksi asti. Hän on hyvin rehellinen, raitis ja luotettava, mikä merkitsee minulle todella paljon.
6.
että jotkut ihmiset näkevät avioliiton sinä ainoana oikeana yhteiselon muotona. Kyllä me oltiin mieheni kanssa hyvin vakavissamme, kun muutettiin yhteen, ei se ollut mikään "kokeilu". Ei olla edelleenkään naimisissa, ei ole vaan saatu aikaiseksi mennä. Mulle avioliiton ainoa merkitys on juridinen, sillä ei ole mitään sentimentaalista arvoa mulle.
elävät ne jotka eivät ole niin tosissaan.
kirjoitan työn lomassa. Hän siis ostelee astioita, ei asioita. Vaikka kyllä hän ostelee vaatteitakin minulle ja tuo kukkia jne.
6.
että jotkut ihmiset näkevät avioliiton sinä ainoana oikeana yhteiselon muotona. Kyllä me oltiin mieheni kanssa hyvin vakavissamme, kun muutettiin yhteen, ei se ollut mikään "kokeilu". Ei olla edelleenkään naimisissa, ei ole vaan saatu aikaiseksi mennä. Mulle avioliiton ainoa merkitys on juridinen, sillä ei ole mitään sentimentaalista arvoa mulle.
todennäköisempää on kuitenkin että avoliitossa elävät ne jotka eivät ole niin tosissaan.
että jotkut ihmiset näkevät avioliiton sinä ainoana oikeana yhteiselon muotona. Kyllä me oltiin mieheni kanssa hyvin vakavissamme, kun muutettiin yhteen, ei se ollut mikään "kokeilu". Ei olla edelleenkään naimisissa, ei ole vaan saatu aikaiseksi mennä. Mulle avioliiton ainoa merkitys on juridinen, sillä ei ole mitään sentimentaalista arvoa mulle.
elävät ne jotka eivät ole niin tosissaan.
ollaan oltu yhdessä "jo" 16 vuotta ja siitäkin ajasta 14 vuotta ollaan asuttu yhdessä. Omaisuuttakin on ja yhteinen lapsi. Tiedetään lakipykälät jne., mutta ei olla koettu tarpeelliseksi mennä naimisiin.
Tiedetään lakipykälät jne., mutta ei olla koettu tarpeelliseksi mennä naimisiin.
[/quote]
että omaisuuttaki on.. arvaa kuinka moni on jäänyt puille paljaille kun toinen on kuollut yhtäkkiä?!
ja itse asiassa pidättäydyttiin seksistäkin sitä ennen. ja niin teki vanhempanikin jne. kyllä liitto voi toimia ilman mitään esikokeiluja, tahdosta se on kiinni. jos oikesati tunnet tulevan miehesti (myös huonot puolet), niin miksipä ette menisi suoraan naimisiin.