Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto vasta naimisiin menon jälkeen? Kokemuksia?
18.05.2010 |
Onko kenelläkään kokemusta tai edes näkemystä siitä, että olisi muuttanut puolisonsa kanssa yhteen asumaan vasta sen jälkeen kun ollaan virallisesti naimisissa? En tarkoita että pitäisi pidättäytyä neitsyenä avioliittoon asti, vaan nimenomaan tuota yhteenmuuttamista. Nimittäin jos on sitoutunut toiseen jo ennen kuin muuttaa yhteen, sitä voisi olla sitoutuneempi myös selviytymään yhdessä arjesta. Jotenkin ahdistaa ajatus että täytyisi "kokeilla" yhdessäasumista ennen kuin voidaan mennä eteenpäin suhteessa. Sitä on niinkuin koeajalla, eikä "oikeasti" tosissaan. Itselläni on käynyt mielessä että mitäpä jos jättäisimme tämän kokelasvaiheen välistä kokonaan - jos haluamme vielä toisen vuoden seurustelun jälkeen olla yhdessä niin miksei sitä voisi sitten samantien sitoutua loppuelämäksi. Ikääkin jo on sen verran ettei enää tarvitse leikkiä.
Kommentit (34)
Tiedetään lakipykälät jne., mutta ei olla koettu tarpeelliseksi mennä naimisiin.
että omaisuuttaki on.. arvaa kuinka moni on jäänyt puille paljaille kun toinen on kuollut yhtäkkiä?!
Kuule elämässä on paljon muunkinlaisia tilanteita kun ne "peruslakipykälät" ja niiden tarkoittama tilanne, joskus kun toisesta oikein todella välittää saattaa olla viisaampaa olla menemättä naimisiin eikä avioiliiton kautta sitoa toista oman elämänsä riskeihin (esim. yritystoiminta tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja myöhemmin sitten naimisiin. Sinänsä meille ei ollut merkitystä sillä, mennäänkö naimisiin ennen vai jälkeen yhteenmuuton. Suuri päätös oli se, että muutetaan yhteen ja oli päivänselvää, että se tarkoittaa jossain vaiheessa myös avioliittoa. avoliitto ei ollut meille mikään kokeilu vaan vakava sitoutuminen toisiimme. Seurustelu oli se kokeiluvaihe.
Että ne ketkä elää avoliitossa vaikka koko elämänsä eivät ole siis yhtä tosissaan kuin ne jotaka olivat naimisissa 3v ja erosivat..? Eiköhän se suhteen vakavuus mitata ihan muuten kuin paperilla...
sitten naimisiin ja vasta silloin muutettiin yhteen ja seksi tuli kuvioihin. Tosin kun alettiin ns. seurustella oltiin jo suhteessa tosissamme, oltiin tunnettu ennen seurustelun aloittamista jo 6 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin yhteen ja myös mentiin sänkyyn vasta papin aamenen jälkeen. Nyt aviossa 5 v, lapsia 1. Ja hyvin menee. Vanhemmillani tuli juuri 30 v täyteen, ja lähtökohdat samat kuin meillä.
Tuo nyt ei vain kaikilla toimi.
Nykyaikana etenkään.
vasta kun tuplat syntyivät. Laitokselta tulin uuteen kotiin (tai siis miehen vanhaan). Sitä ennen oltiin asuttu 5 vuotta eri osoitteissa, vaikka seurusteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelimme noin kaksi vuotta, asuimme omissa kämpissä ja tämän jälkeen naimisiin. Häiden jälkeen yhteenmuutto.
Mielestäni hääjuhla, hääyö ja tämän jälkeinen yhteenmuutto olivat aika juhlallisia, vaikuttavia ja koskettavia tapahtumia, toi tosiaan ison elämänmuutoksen! Ei oltu edes yhdynnässä oltu aikaisemmin (tosin muuta seksiä harrastettiin).
Nyt jo useita vuosia naimisissa olleena oleme edelleen onnellisia, vuodet ovat sujuneet arkisen mukavasti. Vaimo on ihana ja suloisia lapsiakin nyt kolme. (Ja perhesuunnittelun puolelta lapsiluku on nyt tässä). Hetkistä on elämänmeno, mutta upeaa. Itsensä on laitettava peliin, varsinkin lasten kanssa peuhatessa. Nuoruuden epävarmuus on kadonnut oman perheen myötä, kliseiseltähän tämä kuulostaa, mutta elämä on aitoa ja merkityksellistä. On hienoa olla tarvittu ja hienoa rakastaa ja huolehtia muiden tarpeista.
Mikäli teillä on ajatuksena yhteenmuutto vasta häiden jälkeen, suosittelen pitkää seurustelua, jotta kumppanin oppii tuntemaan kunnolla. Meillä oli kolme vuotta tavoitteena, mutta siitä vähän lipsuttiin :-)
Siis olen ton lauseen kuullut ennenkin. Eikö nyt ole vähän tekopyhää jos voi kaikkea muuta tehdä mutta ei olla yhdynnässä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no siis, teimme yhdessä tietoisen päätöksen siitä, että yhdyntä säästetään siihen asti kun olemme naimisissa... juuri sen takia, että naimisiinmenon myötä saadaan uutta ja jännittävää.
Himot olivat seurusteluajalla todella hurjat! Eihän me toisistamme irti pysytty, vaikka yritimmekin, vaan tyydytimme eri konstein. Kekseliäisyys kasvoi.
Minua vähän huolestettaa enemmän nykymeininki, jolloin kaikki halutaan ja koetaan muutaman seurusteluviikon aikana. Ainakin minä miehenä koin valtavan innostavana kun sain kunnolla ihastua toiseen, ja vietellä ja metsästää häntä.
Hitaan kaavan mukaan eteneminen, toiseen syvällisesti tutustuminen, hellyys, pitkät keskustelut, halaukset yms. toivat meitä todella läheiseksi. Pitkään aikaan ei pidemmälle menty. "Kunnon pohjan" luomisesta on ollut etua nyt avioliitossa. Varsinkin vauvavaiheet ovat raskaita (erityisesti noin kolme-neljä ensimmäistä kuukautta). Tällöin on hyvä tietää, että vaikka tilapäisesti parisuhdetta ei ole, niin toinen rakastaa, on ja tulee olemaan vierelläsi. Ja vastaavasti itse tiedän, että vierelläni on vaimo, jota saan rakastaa, hän on minun. Ja minä hänen. Ajattelen ja haluan vaimon parasta (ja toimin sen mukaisesti) ja hän toivoo samaa minulle.
Mukavia kommentteja. Kyllä minustakin tuntuu että aika hyvän kuvan toisesta saa jo seurusteluaikana. Yhteenmuutto on sinänsä päätös jonka voi tehdä paljon kevyemmin kuin sen että haluaa mennä naimisiin ja haluaa yhteisen tulevaisuuden. Minusta avoliitto on sellainen tilapäisratkaisu, että "tahdon olla kanssasi - toistaiseksi". Entä myötä ja vastoinkäymisissä? SItten siltäkin kannatla kun miettii että jos yhteen muuttaa vasta kun on menty naimisiin, voidaan muuttaa kummallekin uuteen yhteiseen kotiin, eikä niin että toinen muuttaa toisen asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelimme 1,5 vuotta ennen naimisiinmenoa ja yhteenmuuttoa. Nyt olemme ollee naimisissa 19 vuotta.
En minä näe mitään syytä, miksi olisi pitänyt asua yhdessä jo aikaisemmin. En nähnyt silloin tähän syytä, enkä näe siihen syytä vieläkään. Sama sopeutuminen siinä oli tehtävä joka tapauksessa. Lisäksi ihminen voi muuttua - niin itse kuin se toinen - eikä tätä estä mikään kokeilu.
Me muutettiin yhteen ja myös mentiin sänkyyn vasta papin aamenen jälkeen. Nyt aviossa 5 v, lapsia 1. Ja hyvin menee. Vanhemmillani tuli juuri 30 v täyteen, ja lähtökohdat samat kuin meillä.
Tuo nyt ei vain kaikilla toimi. Nykyaikana etenkään.
Ei kaikilla, mutta meillä toimii, vaikka yhteisiä vuosia toistaiseksi vähänlaisesti onkin vielä.
ollaan vielä nuoria opiskelijoita. Mutta tää aihe on sellainen, että avoliiton ja avioliiton puolustajat ei ikinä pääse yhteisymmärrykseen, joten en jatka tästä sen enempää ;)