Miten saan lapsen pakko-hmh hmh äännähtelyn pois?

kuka käskee ottaa itseensä jonkun toisen nykimisestä tai inahtelusta? Mikä siinä on niin vaarallista? Taidat omaa traumaasi ja historiaasi purkaa muihin, kannattaisiko lopettaa mieluummin se?

mun pojalla on niitä myös, kröhisee ja kulmakarvat nykii. Sille ei vaan voi mitään, mutta jos alkaa puuttua asiaan ne voi paheta. Kysy neuvolassa mitä mieltä ne on.

Käytiin lääkärissä selvittämässä, ettei kurkussa oikeasti ole mitään vikaa. Lääkäri kertoi tämän ikäisille lapsille usein tulevan näitä pakkoliikkeitä ja kysyi oliko meidän perhepiirissä tapahtunut hiljattain isoja muutoksia. Sanoi, että usein nämä tic-oireet jää pois, mitään huomiota niihin ei tule kiinnittää. Nyt ei lapsi olekaan vähään aikaan enää tätä tehnyt.



Jos lapsellasi on kyseessä vain mummon matkiminen, se ei missään nimessä anna oikeutta tapaamisten rajoittamiseen - miltä lapsesta ja mummosta se tuntuisi!

Meidän poika taas alkaa ronkkia jalkoväliään heti kun aloittaa telkkarin katselun tai jos aloitan lukemaan satua. Alkuun huomauttelin ja kyselin, vaivaako siellä joku, mutta pikkuhiljaa huomasin, että taitaa ollakin joku tic-oire..:/



En viitsisi puhua neuvolassakaan moisesta vaivasta, joten olisin myös enemmän kuin kiinnostunut lukemaan kuinka noista oireista pääsee irti.

asiasta sillä se lisää lapsen pakkoa entisestään.

menee ohi ajallaan. Älä kiinnitä siihen mitään huomiota, lapsi saattaa kiusaantua siitä ja alkaa enemmän ääntelemään.



Meillä vanhemmalla pojalla oli tic-oireita, silmien räpyttelyä, ääntelyä ja pään nykimistä. Jäi itsekseen pois. Emme kiinnittäneet oireisiin huomiota ja pikkuhiljaa ne jäivät pois.

varmasti olemassa sitten erioireisia tic oireita koska itse lapsena kärsinyt pakko-oireista ja ihan omalla vankalla päätösellä ja duunilla olen tehnyt että ne opireet loppuu. psyykkaa itseään vaan niin että ne loppuu eikä suostu tekemään niitä enää. eli en usko että se on tahdostariipppumatonta täysin. ainaki luulisi aikuiselle jos sanoo että lopeta niin ainakin pyrkisi siihen mutta kuka kehtaa sanoa työkaverilleen että lopeta toi. luuleeko pakko-oireiset ettei niitten tapjoa tajuta?ja että se on muista häiritsevää!

Koska musta tuo vaikuttaa enemmän klassiselta "kyllä minäkin olin masentunut, mutta sitten nousin sängystä ylös"-syndroomalta. Eli siltä, että ihmiset, jotka ovat allapäin tai kehittäneet itselleen outoja tapoja vetoavat siihen, että "kyllä mäkin pääsin siitä eroon, kun vain keskityin". Ongelmia, myös pakko-oireita, on eri asteisia ja se, etä olet ylipäätään päässyt omastasi eroon kertoo sen, ettei se ollut pahinta laatua.

On muutenkin hölmöä väittää, että se, että joku pystyy johonkin tarkoittaa sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi pystyä, tai he eivät edes yritä. Kaikki ihmiset eivät ole ominaisuuksiltaan identtisiä. Et sinäkään pystyisi juoksemaan yhtä kovaa kuin Usain Bolt, vaikka Boltkin juoksi maailmanennätyksensä ihan omalla vankalla päätöksellä ja kovalla duunilla.

Koska musta tuo vaikuttaa enemmän klassiselta "kyllä minäkin olin masentunut, mutta sitten nousin sängystä ylös"-syndroomalta. Eli siltä, että ihmiset, jotka ovat allapäin tai kehittäneet itselleen outoja tapoja vetoavat siihen, että "kyllä mäkin pääsin siitä eroon, kun vain keskityin", vaikka he eivät ole kärsineet samantasoisesta ongelmasta kuin oikeasti masentuneet tai pakko-oireiset.

Ongelmia, myös pakko-oireita, on eri asteisia ja se, etä olet ylipäätään päässyt omastasi eroon kertoo sen, ettei se ollut pahinta laatua.

joskus se ärsyttää, mutta niin tottunut jo olen :)

kopsattua:



Ticit tulevat usein kohtausomaisina ryppäinä, etenkin jos lapsi on pidätellyt niitä. Niitä voi nimittäin tahdonalaisesti pidätellä minuuteista tunteihin; mutta kokonaan ne eivät ole hallittavissa. Viikkojen ja kuukausien kulessa tic-oireiden määrä ja paikka voi vaihdella.



Jännitys, stressi, väsymys ja ahdistus lisäävät ticejä. Joskus kuitenkin toimettomuus, esimerkikisi television katselu, lisää oireiden määrää. Toimeliaisuus taas vähentää niitä: lapsi ikään kuin unohtaa oireensa leikkiessään tai touhutessaan muiden kanssa.



Kun lapsella alkaa esiintyä nykimisliikkeitä tai poikkeavaa ääntelyä, on normaalia että, ympäristö tulkitsee sen hermostumiseksi, psyykkiseksi oireeksi tai huonoksi tavaksi. On myös tavallista , että aikuiset yrittävät estää poikkeavaa käyttäytymistä kieltämällä tai rauhoittamalla. Kun oiretta vielä voi hetken pidätellä tahdonalaisesti, ympäristö tulkitsee sen usein väärin ja lapsi joutuu ristiriitaiseen tilanteesessn, koska ei lopulta kuitenkaan voi olla toistamatta oiretta.



Oireeseen ei kannata kiinnittää näkyvästi huomiota. Jos se häiritsee toisia, voidaan joutua miettimään yksilöllisiä ratkaisuja vaikkapa koulun koetilanteissa. Opettajien informointi on yleensä tarpeen, joskus myös koulutovereiden, ja jos oireet ovat vaikeita, niistä kannattaa kertoa tovereiden vanhemmillekin.

niihin ei kannata kiinnittää huomiota, eikä varsinkaan pidä pyytää lasta lopettamaan, koska hän ei voi. Tai pystyy hetken hillitsemään sitä, mutta sitten ticit saattavat tulle hetken päästä vielä voimakkaammin.



Minun 7-vuotiaalle pojalle ilmestyi tic-oireita puoli vuotta sitten. Ensin kurkun selvittelyä, sen jälkeen olan kohauttelua. Alkuun oli tosi vaikea olla suhtautua niihin, olisi tehnyt mieli sanoa pojalle, että lopeta nyt. Varsinkin väsyneenä iltaisin tai hermostuessaan nuo oireet voimistuivat. Nyt kevään mittaan oireet ovat lieventyneet, olivat jonkin aikaa jopa poissa. Nyt on taas tätä hmh-ääntelyä, mikä kyllä välillä hermostuttaa minua. Mutta olen päättänyt, että yritän hillitä itseni, enkä noteeraa noita lainkaan.



Luepa tämä linkki:

http://www.tourette.fi/dokumentit/HyvaTerveys.htm

joskus se ärsyttää, mutta niin tottunut jo olen :)

toi on niin jännä miten siihen tottuu, esim. en edes tajunnut äitini tekevät pakkoliikkeitä naamallaan kunnes yksi ystäväni sanoi siitä ,sitten vasta kiinnitin huomiota siihen, kai sitä ei jotenkin huomaan jos aina toinen tekee. ja nyt se tuntuu rasittavalta!miksi ei voi vaan lopettaa!!

kyllä itsellänkin oli lapsena jotai että piti tehdä tiettymäärä tiettyjä asioita monee kertaa tms.mutta ihan itseni pakottamalla lopetin ne koska ne häiritsi. joten uskon että ne on tahdonaalisia.

ja lapsen huomaan tekevän juuri näitä ääniä kun katsoo telkkaria tai eilen kun satua luettiin, ei mielestäni leikkiessä tms.vaan sillon kun on hiljasta.

tyttö on kuitenkin tosi kova ottamaan vaikutteita muista, yksi kaverinsa puhuu huonosti ja tosi erikoisilla tyylilllä niin aina tämän kaverin käynnin jälkeen(käy meillä muutaman kerran vuodessa), niin tyttö puhuu tosi sössöttäen, josat ole sanonut että puhuu kunnolla eikä matki kaveria niin lopettanut sen.

samoin jos tyttöä jännittää jossai ulkomaailmassa niin rupeaa tekoyskimään.muuten on reipas,villikin tapaus.

varmasti olemassa sitten erioireisia tic oireita koska itse lapsena kärsinyt pakko-oireista ja ihan omalla vankalla päätösellä ja duunilla olen tehnyt että ne opireet loppuu. psyykkaa itseään vaan niin että ne loppuu eikä suostu tekemään niitä enää. eli en usko että se on tahdostariipppumatonta täysin. ainaki luulisi aikuiselle jos sanoo että lopeta niin ainakin pyrkisi siihen mutta kuka kehtaa sanoa työkaverilleen että lopeta toi. luuleeko pakko-oireiset ettei niitten tapjoa tajuta?ja että se on muista häiritsevää!