Voisiko joku köyhä kommentoida tätä:

Tämä ei ole sinun show. Kommenttisi on täysin offtopic.

Minusta epäterveellinen ravinto on halvempaa ja köyhän pitää alentua syömään roskaa, koska parempaan ei ole varaa.

epäterveellinen ruoka on kalliimpaa kuin terveellinen.

limsa 2e maito 78 cnt

makkara 2.50 kanankoivet 2e

ransaknperunat 1e tavista saa 2 kg samalla rahalla

perunasaltti 2 e pussi salatinlehtiä 1 e

hampurilaisateria 8e sillä saa jo salatti tarpeet isoon kanasalttiin ja saa nopeamminkin naaman eteen kuin ns. pika ruoan. Ja vesi on halpaa ja se tulee hanasta.

Tämä ei ole sinun show. Kommenttisi on täysin offtopic. Minusta epäterveellinen ravinto on halvempaa ja köyhän pitää alentua syömään roskaa, koska parempaan ei ole varaa.

epäterveellinen ruoka on kalliimpaa kuin terveellinen. limsa 2e maito 78 cnt makkara 2.50 kanankoivet 2e ransaknperunat 1e tavista saa 2 kg samalla rahalla perunasaltti 2 e pussi salatinlehtiä 1 e hampurilaisateria 8e sillä saa jo salatti tarpeet isoon kanasalttiin ja saa nopeamminkin naaman eteen kuin ns. pika ruoan. Ja vesi on halpaa ja se tulee hanasta.

2e kanapaketissa olla silti syötävää enemmän..

neljä isoa lenkkimakkaraa (2 pkt), niin kyllä lenkkimakkarasta kauemmin syö

kanankoivissa ei yleensä ole kovinkaan paljoa syötävää, vaikka eivät nekään tietenkään kalliita ole

halvin jauheliha on myös aina sika-nautaa

no vaikka sen lenkin saisi 1 eurolla niin taitaa siinä 2e kanapaketissa olla silti syötävää enemmän..

tyydytettyä tarvitsemansa päivittäisen kalorimäärän. Halvimmillaan sen saa epäterveellisestä ravinnosta.



Tosin nykyään ihmiset saavat jo liikaakin kaloreita, mutta liian vähän ravintoaineita. Lihava ihminen voi siten kärsiä aliravitsemuksesta.



Terveellinen ravinto tulee halvimmaksi, sillä se säästää lääkäri- ja lääkekustannuksia pitkällä aikavälillä - puhumattakaan, miten paljon se vaikuttaa elämän laatuun.



Jos ihmisellä on ongelmia elämänsä ja tunteidensa kanssa, ei ravinnon laadun merkitys ole ensimmäisenä mielessä. Kun ihminen voi henkisesti hyvin, hän jaksaa pitää itsestään huolta.

ne kintut ja vaikka kanakastikkeen niistä,kun jotain ällösuolasta ö luokan makkkaraa.

Hampurilaispaikkojen ranskalaiset ovat epäterveellisiä. Upporasvattuja.



Tietenkin kohtuullinen määrä ranskalaisia lautasella on aivan terveellistä. Ei kaikkea tarvitse mättää yli.

haluan tähdentää että se elämänhallinnan tunteen puute tekee ainakin minusta mässäilijän. Katson sinne tai katson tänne, niin aina näen omassa elämässämme kurjuutta. Itsestä riippumattomista syistä johtuen meidän kuusihenkisen perheemme nettotulot kaikkineen ovat tällä hetkellä 1000e.kk. Toimeentulotukea haemme lisäksi. Ja töitä haetaan koko ajan kiivaasti. Masentaa ja haluttaisi heittää lusikat nurkkaan. Tuntuu siltä, ettei tulevaisuudella ole mitään mukavaa meille tarjottavana vaikka itse tekisimme mitä. Tokihan tämä on lyhytnäköistä ajattelua, kai se joskus onni meitä potkaisee työpaikan muodossa.

Mutta ymmärrän erittäin hyvin niitä jotka masentuvat vaikeissa taloudellisissa tilanteissa. Mieheni pitäisi mennä lääkäriin uusimaan masennuslääkereseptinsä mutta tuntuu ettei hän jaksa tehdä sitä.

tekemällä saa halvempaa ruokaa, mutta kun nykyään monet haluavat selvitä ruoanlaitosta nopeasti, sitten ostetaan niitä eineksiä. Niin köyhät kuin rikkaatkin. Tässä tulee selvimmin ero halvan ja kalliin ruoan välillä: halvat einekset ovat lähes järjestään kehnompia. Köyhän ei tarvitse harkita ottaako kalapuikkoja tai merilohta. Tarjouslohta ei mennä hakemaan matkojen päästä.



Vaikka on sitä eroa muutenkin, vrt esim. makaronit (ei kuitu), leipä (ranskanleipä halvinta) jne.



Köyhällä on silti samanlaiset tarpeet kuin muillakin, joskus tekee mieli limsaakin. Ei sitä saa tuomita.



Tomaatit ovat arvossaan vielä, kurkkuja ja porkkanoita ei sekasyöjä halua pääruoaksi. Eihän köyhän tarvitse kasvissyöjäksi ruveta? Kasvisruokaa pidän kyllä muuten erittäin tärkeänä ja toivoisin sen käytön lisääntyvän huimasti.

on kielteinen asenne "rehuja" kohtaan: pitää saada lihaa! JA kun ei ole varaa vähärasvaiseen, laadukkaaseen lihaan, syödään makkaraa ja muuta, missä lihaa ei ole nimeksikään, mutta vehnäjauhoja ja kovaa rasvaa sitäkin enemmän.



Kun totuttaa makuaistinsa rasvaan, suolaan ja sokeriin, niin ei enää maistakaan muita makuja ja mieli tekee vain tuollaista roskaa.



Lapsuus muokkaa makua ja ruokamieltymyksiä, joten huono-osaisuus periytyy tälläkin tavalla sukupolvesta toiseen.

riippuen työtilanteista. Pyrimme ostamaan niin terveellistä ruokaa kuin ruokabudjettimem sallii, emmekä juuri koskaan osta eineksiä (olettaen että juustoa, leikkelekinkkua, tomaattimurskaa yms. ei lasketa eineksiksi), koska ne ovat kalliita verrattuna niiden ainesten hintaan ja laatuun. Tietty joku halvin uunilenkki on halvempaa kuin sisäfile, mutta kun vertaa sen lenkin lihapitoisuutta ja hintaa niin heikosti menee. Sisäfileeseen ei tietenkään ole varaa, joten ostamme lihaa vain pari kertaa viikossa ja silloin jotain keskihintaista.



Syömme kasvispainotteisesti, eli paljon esim. linssejä ja palkokasveja. Ostamme aina kauden kasviksia/vihanneksia ja valkkaamme hinnan mukaan ja vertailemme myös säilykkeisiin (esim. tomaatit vs. tomaattimurska) ja pakasteisiin.



Toki välillä kaipaa jotain herkuttelua, silloin usein leivomme itse, tai ostamme jotkut halvat jäätelöt. Jos rahat eivät ole kovin tiukilla, voimme ostaa jotain hyvää juustoa tai vaikka jotain tavallista kalliimpaa ruoka-ainetta (esim. jotain kalliimpia kasviksia).



Olemme aika laatutietoisia vähistä rahoista huolimatta, joten se ehkä "pelastaa" meidät epäterveellisiltä ruuilta. Ja se, että mieluummin ostamme vähemmän parempaa, kuin enemmän huonoa. Jos rahaa ei riitä hyvälaatuisiin herkkuihin, niin olemme sitten kokonaan ilman, säästyypähän nekin rahat ja sitten voi taas toisella kertaa ostaa sitä vähän parempaa herkkua.

jossakin lehdessä oli käyhän yh-äidin haastattelu, teemana miten tulla toimeen niin pienillä tuloilla lapsiperheen äitinä ja se haastattelu oli kamalaa luettavaa. Eikö sitä naista hävettänyt lehdessä itkeä omaa huonoa rahatilannettaan samalla kun listasi että viikon ruokaostoksiin kuului kahdella kauppakerralla muutama pullo siideriä! :0 Ja samalla täytyy seurakunnalta hakea ruokakassia kun ei raha riitä edes leipään. Mitenköhän monta leipäpakettia (jauhoista puhumattakaan) saisi viikossa sen kuuden siiderin sijaan?



Itse olen myös todella pienituloinen, ja olen yh joten ei ole puolisonkaan tuloja apuna, mutta ihan hyvin pärjätään. Vaatteista, sisustuksesta, kampaajista, ja etenkin alkoholista jne tingitään, mutta ei ruoasta. Minunkin mielestäni kasvikset maksavat liikaa, mutta sitten jätetään suklaalevy tai sipsipussi ostamatta. Limsaa meillä ei juoda koskaan, sillä se on aivan liian kallista, lapselle ostan maitoa, mutta itse juon vettä, se on halpaa ja terveellistä. En ymmärrä niitä ketkä itkevät pieniä tulojaa, kun kyllä suomessa pärjää, se on omista valinnoista kiinni.

jos ei ole varaa ostaa vaikka banania niin silloin ei osteta siideriäkään eikä karkkia.

elämänhallinta on hukassa, ja tulevaisuus talousasioiden suhteen vaikuttaa toivottomalta.

On eri asia olla köyhä opiskelija kuin köyhä keski-ikäinen työtön, koska opiskelijuus on väliaikainen elämäntilanne jonka jälkeen rahatilanteen oletetaan paranevan.

vaatimatonta elämäntapaa, olen tällä hetkellä työtön opiskelija, joka ei tällä hetkellä pysty opiskelemaan, joten elämme mieheni palkan varassa.

enää, tekisin töitä, mutta tällä hetkellä olen työtön, ja opiskelut on tauolla mielenterveyteen liittyvistä syistä, joista en sen tarkemmin aio avautua. Elämänhallinta multa on todellakin hukassa.

En noin yleisellä tasolla vaan katsoessani ja kuunnellessani vähävaraista kaveria.

Ostetaa kaupasta kaikenlaisia herkkuja, liha on sisäfilettä jne. Mies ei suostu syömään keittoja!?



Sitten valitetaan kun ei ole varaa mennä minnekään tai lapsille ostaa edes linsin ranneketta kesällä.



Ihan uskomatonta touhua! Aikamoinen säästö olis kun miettisi mihin rahansa pistää ja jättäisi ne makeat sun muut "turhat" kauppaan.



Toinen asia mikä ihmettää on se että kaljaan ja tupakkaan kyllä aina rahaa riittää.

tykätään siitä. Mitäs sitten?



Ja ollaan hyvätuloisia ja vielä koulutettuja. Ruoka-asioissa toimitaan oman pään mukaan eikä jakseta stressata. Ylipäätään elämässä ei aseteta liian tiukkoja standardeja vaan pyritään nauttimaan asioista.

on edullisempi kuin maidon lirtahinta.



Olemme köyhiä ja kyllä meillä välillä juodaan limua. Janojuomana on vesi ja ruuan kanssa maito. Eipä todellakaan ole varaa sisäfileisiin ja kaiken maailman salaatteihin ja hedelmiin. Omenoissakin ostan aina kilohinnaltaan edullisinta.

1,5 l kevytmaitoa

1 l hyla-maitoa

piimälimppu

kannus-wurstia

kiivi-rasia

wc-paperia

1 pkt kanan paistisuikaleita

3 sipulia

makaroonipussi



Tämä siis äidin ja kolmen lapsen ruokaostos, eikä siihen kuulunut limua eikä muutakaaan makeaa (lapsilla karkkipäivä on lauantai).

Tänään söimme aamulla leipää ja joimme kaakaota.

Koululaisen välipala oli leipää, maitoa ja porkkana.

Päivälliseksi oli makaroonia ja kanasuikaleita thaichilikastikkeessa (sipuli, paprika, kana). Iltapalaan kuului leipää ja maitoa.



Itse olen lievästi ylipainoinen. Lapseni ovaat kaikki hoikkia.

"Valitse lautasellesi enemmän vähärasvaista broileria, kasviksia..." No voisinpas valitakin, mitäköhän ne broilerin hinnat on-- jumalauta 4 euroa pienestä suikalepaketista?? Marinoimattomat koivet 6 euroa?? Rintaleike, jossa luuta ja nahkaa, 3 euroa kappale?? Joo-o..antaapi olla. Sillä 3-4 eurolla kun pitää saada koko perheelle ateria kasaan, joskus jopa useampi...

oksennus tulee pelkästä ajatuksestakin vetää joku valmispitsa limpparin kanssa naamaan :(



Ei olla köyhiä, mutta ei meillä ylimääristäkään ole. Ollaan eletty yhden tuloilla 8 vuotta.



Ei polteta, ei juoda.



Satsataan hyviin raaka-aineisiin ruoassa. Minä saan hyvää suht halvalla, mutta en jaksa edes vertailla jotain maidon ja limpparin hintaa kun ei sokerilitku kiinnosta. Jos olisi vielä vähemmän rahaa juotaisiin enemmän vettä.